- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1517-1518

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juselius ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1517

Juselius—Juslenius

1518

katsoen on muuttumaton, katolinen kirkko
perustaa järjestyksensä olennaisimmat puolet.

K. ö.

Juselius [-&-], August Ferdinand
(1847-1900), laki- ja valtiopäivämies, syntynyt
Karunassa, yliopp. 1866, suoritti tuomarintutkinnon
1870, otettiin auskultantiksi Keisarilliseen Turun
hovioikeuteen 16/1 1871, sai varatuomarin nimen
ja arvon 1873, tuli oikeusneuvosmieheksi Turun
kaupungin raastuvanoikeuteen 1874 sekä saman
kaupungin kunnallispormestariksi 1881, sai
laamannin nimen ja arvon 1897. — J:ta käytettiin
paljon julkisissa toimissa; niinpä hän v:sta 1882
alkaen oli Suomen talousseuran jäsenenä, toimien
sam. v:sta alkaen seuran johtokunnan
varapuheenjohtajana ja v:sta 1890 lähtien sen
puheenjohtajana; oli sihteerinä ja johtokunnan
varapuheenjohtajana Turun kaupungin
kauppaopistossa v:sta 1882 alkaen y. m. Käytetty useassa
valtion asettamassa komiteassa. Edustanut Turun
kaupunkia porvarissäädyn jäsenenä 1888, 1891,
1894 ja 1897 vuosien valtiopäivillä ja valittu
tällöin jäseneksi erinäisiin valiokuntiin. L. Cg.

Jus gentium (lat.), kansojen oikeus, jus quod
peræque apud omnes gentes custoditur, jota ei
tule sekoittaa nykyiseen kansainväliseen
oikeuteen (ks. t.), oli Roomassa jus civilen ohella
oikeuskäytön ja -tieteen kautta syntynyt
vapaamuotoinen oikeus, muukalaisoikeus, jota
roomalainen tuomari sovellutti Rooman kansalaisen ja
muukalaisen sekä muukalaisten välisiin
suhteisiin. L. Cg.

Jus honorarium [-ā’-] (lat.), roomalainen
virkaoikeus (ks. Jus civile).

Jusleen, Pietari (1739-94), lakimies.
Yliopp. 1749, maisteri 1757, valtionarkiston aktuaario
1771, Turun hovioikeuden asessori 1773,
korkeimman oikeuden jäsen 1789, revisionisihteeri 1793.
— Osoitti suurta kirjallista harrastusta vielä
virkamieheksi tultuaan. Oli m. m. serkkunsa
Porthanin kanssa „Åbo Tidningar"ien toimittaja.

E. E. K.

Juslenius [-ē-], Taneli (1676-1752),
professori ia piispa, suomalainen isänmaanystävä;

isä Taneli Juslenius oli
pojan syntyessä 10/6 1676
kappalaisena Mynämäellä.
Yliopistollisena
opintoaikanaan 1691-1703 J. oli
köyhyyden vuoksi
pakotettu harjoittamaan
kotiopettajan y. m. tointa
siihen määrin, että sai
kerrankin olla kokonaisen
vuoden poissa
yliopistokaupungista; mutta
tällöin hän keräsi myöskin
kokemuksia ja
vaikutteita, jotka olivat hyvin
tärkeitä hänen vastaisessa
toiminnassaan.
Erityisesti on mainittava
hienoluontoinen ja hurskas
professori David Lund sekä
piispa Juhana Gezelius nuorempi, joiden
perheissä asuessaan J. tuli vastaiselle kirkonmiehelle
mitä sopivimpaan ilmapiiriin. Heidän
vaikutuksestaan hänen uskonnollinen vakaumuksensa sai
alusta pitäen lujan ortodoksisen luonteen, ja

jälkimäisen miehekäs suomalaisuuden puolustus
(„jokainen kieli on tunnustava Herraa!")
rohkaisi häntä hänen innossaan palvella suomalaista
isänmaata. Opinto-ajalta ovatkin Jusleniuksen
huomattavimmat teokset suomalaisuuden
puolustukseksi; latinankieliset väitöskirjat „Aboa vetus
et nova" (Vanha ja uusi Turku) v:lta 1700 ja
„Vindiciae Fennorum" (Suomalaisten puolustus)
v:lta 1703. Jo nuorena J. pääsi osalliseksi
myöskin n. s. Gezeliusten raamattuteoksen
valmistamiseen. Hän sai valmistaa selitykset Juditin,
Viisauden, Joelin, Maleakin ja Danielin kirjoihin.
Toimittuaan v:sta 1705 filosofian apulaisena,
v:sta 1706 konsistorin sihteerinä Turun
yliopistossa hänet nimitettiin 1712 heprean ja kreikan
kielten professoriksi. Viran hoitaminen keskeytyi
kuitenkin jo seuraavana vuonna, jolloin hänen
oli perheineen paettava Ison-vihan kauhuja
Ruotsiin. Siellä hän sai 1715 lehtorinviran
Vesteråsin lukiossa ja hoiti sitä, kunnes voi
1722 palata kotimaahan entiseen virkaansa. V.
1727 hän siirtyi jumaluusopilliseen tiedekuntaan
ja sai 1732 jumaluusopin tohtorin arvon.
Yliopistollisen viran ohessa hän toimi ensin Liedon,
sitten Turun suomalaisen seurakunnan
kirkkoherrana. Saatuaan samoihin aikoihin
papiston kutsumuksen sekä Porvoon että Turun
piispanvirkaan J. sai omasta pyynnöstään
nimityksen edelliseen 1734. V:sta 1735 hän sitten hoiti
innolla ja tarmolla monessa suhteessa takapajulla
olevaa hiippakuntaa, kunnes Pikku-viha pakotti
hänet perheineen 1742 toisen kerran pakenemaan
Ruotsiin. Senjälkeen hän ei enää palannut
kotimaahan. Kun nim. hänen ehdotuksensa
piispanistuimen siirtämisestä Porvoosta Kokkolaan ei
saanut riittävää kannatusta, niin hän haki ja sai
Skaran piispanviran 1744. Hän kuoli Brunnsbon
piispankartanossa lähellä Skaraa 17/7 1752.
Suurimman kuuluisuutensa J. on saavuttanut
suomalaisuuden-harrastuksellaan. Katkerasti tuntien
isänmaansa kansan ja kielen syrjäytetyn aseman
Ruotsin valtakunnassa hän jo mainituissa
nuoruudenteoksissa ryhtyi historiallisilla, kansa-, maa-,
talous- ja kielitieteellisillä syillä niitä
puolustamaan. Teoksissa oli paljo epätodellisen
suurentelevaa, mutta niiden kautta suomalaisuuden
kysymys kuitenkin joutui yleisen huomion
esineeksi. Ruotsissa J. puolusti kansaansa
useampia kertoja niitä vääriä syytöksiä vastaan, joita
eräät ruotsalaiset tekivät sekä Suuren pohjan
sodan että Pikku-vihan aikana. Ja tärkeä oli
myöskin se taistelu, minkä hän Ison vihan
jälkeen suoritti Turun yliopistossa suomen kielen
saattamiseksi oikeuksiinsa ja kansan omien
miesten auttamiseksi yliopiston ja kirkon virkoihin.
Näin syntyi ensi kerran varsinainen itsetietoinen
suomalaisuuden liike, joka lojaalisesti tunnustaen
Suomen ja Ruotsin valtiolliset suhteet pyrki
olevien olojen pohjalla auttamaan Suomen kansan
luontaisten voimien kehitystä kaikilla
inhimillisen edistyksen aloilla. Mutta herättävän
toiminnan rinnalla J. myöskin rakensi. Pitkällisten
keräilyjen tuloksena hän julkaisi v. 1745
suomalais-latinalais-ruotsalaisen sanakirjan nimeltä
„Suomalaisen Sana-Lugun Coetus", joka sisälsi n.
16,000 sanaa ja sai yksinään täyttää sanakirjan
tarpeen 80 vuoden aikana; sanakirjansa
esipuheessa hän antaa suomen kielestä tärkeitä
foneettisia tietoja. Myös oli J. aikonut julkaista Bar-

Taneli Juslenius.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0813.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free