Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juselius ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1519
Jus patronatus—Jussoila
1520
thold Vhaelin (ks. t.) suomen kieliopin
muistutuksilla lisättynä, mutta tämän teoksen painatus
keskeytyi l:seen arkkiin. Sitäpaitsi J. oli kerännyt
suomalaisia kansanrunoja ja sananlaskuja, mutta
kokoelmat tuhoutuivat Turun palossa 1711. Kansa
hänet taas tuntee parhaiten Svebiliuksen
katkismuksen suomentajana.
Vähemmän alkuperäinen, mutta itsessään
kylläkin huomattava on J:n toiminta
jumaluusoppineena ja kirkollisena hallitusmiehenä.
Koetet-tuaan eräässä nuorena julkaisemassaan
tutkimuksessa saattaa Cartesiuksen filosofian metodillisia
voittoja jumaluusopilliselle tutkimukselle
hedelmää tuottaviksi J. oli vähällä joutua
harhaoppisen maineeseen, mutta itse asiassa hänen
ortodoksiansa aina oli nuhteeton. Siinä varmassa
vakaumuksessa, että uskonnollinen totuus oli
yksinkertainen ja yksi, hän taisteli eturivin miesten
joukossa luterilaisen tunnustuksen puolesta
pietistien, mystikkojen ja herrnhutilaisten luultuja tai
todellisia harhakäsityksiä vastaan ja oli valmis
aseenaan käyttämään ei ainoastaan sanaa vaan
myöskin maallisia pakkokeinoja. Kirkollisessa
elämässä esiintyvät epäkohdat eivät olleet
korjattavat lahkolaisuudella, vaan kirkollisten laitosten
saattamisella voimaperäiseen toimintaan
kirkkolain määräysten mukaisesti, ja tämän päämäärän
toteuttamiseksi hän mieliin katsomatta
työskenteli sekä Porvoon että Skaran hiippakunnissa.
Papiston opintoja, elämää ja virkakuntoisuutta
oli kohotettava, kansan lukutaitoa, raittiutta ja
muuta siveyttä edistettävä, taikuutta sekä
kaikkinaista riettautta ja epäjärjestystä hävitettävä.
Siten J. luuli parhaiten tyydyttävänsä kansan
uskonnollisiakin tarpeita. [A. J. Pietilä, „Daniel
Juslenius, hänen elämänsä ja vaikutuksensa" I,
II 1907, 1910).] A. J. P-ä.
Jus patronatus ks. Patronaattioikeus.
Jus postliminii (lat.), oikeusperiaate, jonka
mukaan sotaisen valtauksen (okkupatsionin)
johdosta häiriytyneet oikeussuhteet valtauksen
päätyttyä palautetaan entiselleen. Erityisesti tämä
koskee yksityisoikeudellisia oikeussuhteita, ks.
Valtaus. R. E.
Jus primæ noctis (lat.), „oikeus ensimäiseen
yöhön"; se oikeus, mikä jollain muulla kuin
sulhasella on viettää hääyö morsiamen kanssa.
Muinaisajan kirjailijain mukaan tällainen oikeus
oli olemassa eräiden muinaisajan, alkuperäisellä
kannalla olevien kansojen keskuudessa ja
myöhemminkin on sitä tavattu maailman eri kulmilla.
Joskus harjoittivat tätä oikeutta sulhasen
ystävät, joskus pappi tai päällikkö, muutamilla
kansoilla taas maanomistaja tai lääninherra.
Riidanalaista on, missä määrin tällainen oikeus on ollut
käytännössä Euroopan kansojen keskuudessa sekä
mistä tämä tapa on johtunut. [Lubbock, „The
origin of civilization" (1889) ; K. Schmidt, „Jus
primæ noctis" (1881); Westermarck, „Det
mänsk-liga äktenskapets historia" (1893).]
(O. K:nen.)
Jus respondendi f-e’n-J, oli roomalaisten
keisarien eräille eteville oikeusoppineille myöntämä
oikeus antaa lakiasioissa lausuntoja, joilla oli lain
voima. L. Cg.
Jussaari, ulkosaari ryhmä Tammisaaresta
eteläkaakkoon, tunnettu merenkulkua koskevassa
kirjallisuudessa jo 1600-luvun keskivaiheilta asti
vaarallisena paikkana laivoille, koska kallioperän
malminpitoisuuden tähden kompassi saaren
lähistössä osoittaa harhaan. Pääsaarella, joka on 3
km pitkä, on hyvä satama, loistomajakka (kork.
20,8 m) ja luotsiasema. Vuosina 1835-55
harjoitettiin täällä vankien avulla malmin murtamista
valtion tarpeeksi; malmikerrokset on
myöhemmin lunastanut eräs osuuskunta. E. S.
Jussarö ks. Jussaari.
Jussieu [zysio’J. 1. Bernard de J. (1699-
1776), ransk. kasvitieteilijä, tuli Vaillant’in
jälkeen Pariisin kunink. kasvit, puutarhan
(,,Jar-din du Roi") demonstraattoriksi ja professoriksi
ja sai myöhemmin Ludvik XIV:ltä toimekseen
järjestää Trianonin kunink. puutarhan. Linnén
„Classes plantarum" teoksessaan esittämän
luonnollisen järjestelmän katkelman perustalla hän
kehitti oman luonnollisen
kasvijärjestelmän(„Sys-tème de Trianon"), joka kuitenkin tuli näkyviin
ainoastaan puutarhan kasvien järjestelyssä ja
siitä julkaistuissa luetteloissa. —■ 2. Antoine
Laurent de J. (1748-1836), edellisen
veljenpoika, v:sta 1770 Jardin du Roi’n kasvitieteen
professori, Muséum d’histoire naturellen johtaja
ja Ranskan instituutin jäsen. Kehittäen setänsä
järjestelmää J. määritteli heimokäsitteen
kasvitieteessä ja varusti siihen aikaan tunnetut
kasviheimot („ordines") selityksillä samoinkuin
Tour-nefort aikoinaan oli varustanut suvut ja Bauhin
lajit. Hänen pääteoksensa on „Genera plantarum
secundum ordines naturales disposita" (1789, 2 os.
1791, täydennysosa 1805); julkaisi sitä paitsi
joukon tärkeitä monografioja „Mémoires de
Muséum" sarjassa v:teen 1820. J. A.
Jussinpartaheinä ks. N a r d u s.
Jussoila, Johannes (n. 1556-1605) suom.
jesuiittaoppilas, epäilemättä merkillisin niistä
suomalaisista, jotka toimivat katolisen
reaktsio-nin palveluksessa, oli luultavasti Raumalta
kotoisin, jossa 1500-luvun keskivaiheilla tavataan
Jussoila-niminen suku, ja tuli 1578 Collegium
ger-manicumiu oppilaaksi Roomaan. Katolista
uskon-intoa hehkuvassa kirjeessä joulukuussa sam. v.
hän kehoittaa vanhempiaan pysymään ainoassa
autuaaksi tekevässä uskossa ja siinä
kasvattamaan hänen veljiänsä ja sisariansa, joista
edellisistä kolme sitten samoin tuli jesuiittain
oppilaiksi Braunsbergiin: Mikael 1579, Laurentius
ja Josephus 1586. Harjoitettuansa opintoja
myöskin Braunsbergissa ja Olmützissä J. lähti 1584
Possevinon suosituksella varustettuna Ruotsiin,
tuli perintöruhtinas Sigismundin kappalaiseksi
ja mainitaan Tukholmassa pitäneen katolisia
saarnoja sekä ruotsiksi että suomeksi. V. 1585 hän
Tukholmassa julkisesti väitteli luterilaisia
piispoja vastaan eri uskontojen arvosta, jonka
jälkeen nämä kääntyivät kuninkaan puoleen
valituskirjelmällä häntä vastaan. Kun Sigismund
1587 tuli kuninkaaksi Puolaan, seurasi J. häntä
sinne ja nimitettiin Vilnon tuomiokapitulin
ka-niikiksi eli jäseneksi. V. 1600 hän oli
kirkkoherrana Pernussa, johon luultavasti oli siirretty
katolista propagandaa levittämään; mutta
kaupungin antaumuksessa hän joutui ruotsalaisten
valtaan. J. vietiin nyt vankina Tukholmaan,
jossa vielä oli 1604 ja mainitaan joutuneen
julman kidutuksen alaiseksi, mutta lujasti pysyneen
uskossaan. Varmaankin hän pian senjälkeen
kuoli. [K. G. Leinberg, „Om finske studerande i
Jesuitcollegier", Hist. ark. 11,18; H. Biaudet,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
