- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1523-1524

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Justander ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1523

Justinus—Juteini

1524

vaisuudellaan J. teki hallituksensa siihen
määrään vihatuksi, että kun hänen sotapäällikkönsä
Leontios nosti kapinan, tämä heti sai kansan
puolelleen, syöksi keisarin valtaistuimelta ja
lähetti hänet nenä silvottuna (siitä J:n liikanimi
Rhino’tmetos < kreik. rhis = nenä, temnein =
leikata) maanpakoon Khersoniin. Leontioksen
kukistuttua (698) J. pakeni ensin kazarien, sitten
bulgaarien luo, ja sai viimemainittujen avulla
takaisin kruununsa (705). Hän kosti nyt mitä
julmimmin vihamiehilleen, mutta menetti
henkensä uudessa häntä vastaan syttyneessä
kapinassa (711). E. R-n.

Justinus [jüstl’-J, kahden Itä-Eooman keisarin
nimi. 1. J. I (k. 527, hallitsi vv. 518-27),
talonpojan poika Illyrian Tauresiumista, siirtyi
nuorena Konstantinopoliin, missä vähitellen kohosi
keisarillisen henkivartioston ylipäälliköksi ja
huudettiin Anastasius I:n kuoltua (518)
keisariksi. J. oli sotataitoinen, mutta raaka;
kirkollisella alalla hän asettui kannattamaan n. s.
oikeauskoisuutta, joka suurella ankaruudella
saatettiin voimaan Vähässä-Aasiassa, Syyriassa y. m.,
missä monofysitismi (ks. t.) oli vallinnut. J.
teki sisarenpoikansa Justinianuksen (ks. t.)
otto-pojakseen ja vihdoin hallituskumppanikseen. —
2. J. II (k. 578, hallitsi vv. 565-78),
Justinia-nus I:n sisarenpoika ja nainut Theodoran (ks. t.)
sisarentyttären. J. hallitsi säästäväisesti, mutta
ruumiillinen ja henkinen heikkous, joka päättyi
mielisairauteen, esti häntä toimimasta
tarpeellisella tarmolla ulkomaisia vihollisia vastaan.
Suurin osa Italiaa joutui langobardeille,
persialaiset hävittivät Syyriaa, ja avaarit ynnä
slaavit hätyyttivät Tonavan eteläpuolisia maita. J.
otti 574 hallitustoverikseen henkivartiostonsa
päällikön Tiberiuksen, jolle hän 578 luovutti
hallituksen kokonaan. Pian senjälkeen J. kuoli.

E. R-n.

Justinus Ijüsti’-], Marcus J u n i a n (i) u s,
roomal. historioitsija, eli luultavasti 3:nnella(t.
2:sella) vuosis. j. Kr., mukaili supistamalla
Pom-peius Troguksen (ks. t.) 44-kirjaista
maailmanhistoriaa ,,Historiæ Pliilippicæ". J:n teosta on
useasti käytetty lähdekirjana sekä varsinkin
keskiajalla ahkerasti luettu ja tutkittu.
Julkaisseet Fr. Rühl 1886 y. m. [Fr. Rühl, „Die
Verbreitung des Iustinus im Mittelalter" (1871).]

K. J. E.

Justinus Marttyyri, kirkkoisä ja
apolo-geetti, synt. Samariassa, koetti filosofian avulla
puolustaa kristinuskoa. Hänen huomattavimmat
kirjoituksensa ovat kaksi kristinuskon
puolustusta pakanuutta vastaan („Apologia major" ja
„Apologia minor") sekä yksi juutalaisuutta
vastaan („Dialogus cum Tryphone"). Hän kuoli
Roomassa marttyyrina n. 165. Edv. St.

Justitia [jüsti’-] (lat., < jüs = oikeus), oikeus;
olennoituna oikeuden jumalatar (vrt. Dike),
kuvattu naisena runsaudensarvi (miekka t.
valtikka) ja vaaka käsissään. K. J. E.

Justitsikollegio oli Tukholmaan 1636
järjestetty virasto kaupungin oikeudenkäyntilaitok-en
silmälläpitoa sekä kalunkirjoitusta,
perinnönjakoa y. m. koskevain asiain käsittelyä varten;
v. 1667 yhdistettiin siihen maistraatin valvonnan
alla toimiva n. s. perintö- ja
holhous-kamari. V. 1845 ja 1849 siirrettiin kollegiolle
kuuluva tuomio-oikeus raastuvanoikeudelle, mutta

hallintoviranomaiseksi aatelittomia henkilöitä
koskevissa holhous- ja perintöasioissa jäi edelleenkin
kollegio eli holhouskamari, kuten sitä nyt
nimitetään. Sen nykyinen ohjesääntö on annettu
kesäkuun 27 p:nä 1907. O. Einen.

Jusufzai 1. Yusufzai, iraanilainen
kansanheimo Koillis-Afganistanissa, n. 450,000 henkeä,
vapaita, sotaisia, harjoittavat maanviljelystä
pienissä kyläkunnissa, kaupunkeja ei ole. Kiivaita
sunniitteja. Aikaisemmin luultiin heitä
Israelin orjuuteen kuletetun 10 heimon
jälkeläisiksi muutamien juutalaisia muistuttavien
tapo-jensa perusteella. Kieli on afganilaista
pusto-kieltä. — Osa heimosta on tunkeutunut
Englannin alueelle Peshawarin pohjoispuolelle.

E. E. K.

Juszkiewicz [juskj&vits], Jonas (1815-86),
ja Antanas (1819-80), veljekset, liettualaisen
kansanrunouden kerääjiä ja kielentutkijoita. He
olivat syntyisin Kovnon läänistä,
Pokjois-Liet-tuasta. Jälkimäinen toimi katolisena pappina
kotimaassaan, edellinen milloin sotakoulun, milloin
lukion opettajana Venäjällä, viimeksi Kasaanissa.
Yhdessä he ovat saaneet aikaan mitä
arvokkaimman liettualaisen kansanrunokokoelman ja
sanakirjan, Antanas toimi kokoilijana itse paikalla,
Jonas tieteellisenä järjestäjänä. Heidän
kokoelmansa ovat: „Lietuviskos dainos" („Liettualaisia
kansanlauluja" I-III 1880-82) ja „Lietuviskos
svotbines dainos" („Liettualaisten häälauluja",
sisältää toista tuhatta häärunoa, 1883),
„Svot-bine reda lietuviu" („Liettualaisten häätavat",
1880). Näiden teosten painattamisessa oli suuri
vaiva, kun liettualaisten kirjain painatus
latinalaisilla kirjaimilla oli silloin kielletty. Heidän
laaja sanakirjansa alkoi ilmestyä Pietarin
tiedeakatemian toimesta 1897. J. J. M.

Jutas ks. Juutas.

Jute ks. Juutti.

Juteini (Juden), Jaakko (1781-1855),
suomalainen kirjailija ja suomalaisuuden
tienraivaaja, synt. Hattulassa heinäk. 14 p. 1781.
Vanhemmat olivat talollinen Heikki Jutila ja Liisa
Juhanantytär. Lukuhaluinen kun oli, pantiin J.
1793 Hämeenlinnan pedagogiaan. Tällöin
muutettiin hänen isältä peritty sukunimensä
Judé-niksi. (Suomalaisissa kirjoissaan J. tosin
nimittää itseään sittemmin aina Juteiniksi). Käytyään
Hämeenlinnan koulun ja vielä vuoden Turun
lukiota J. tuli ylioppilaaksi 1800.
Opiskeluaikanaan J:n oli pakko usein poistua
yliopistokaupungista kotiopettajana ansaitakseen
opintova-roja. Tällaisessa toimessa hän oli Nauvossa,
Juvalla, Ruokolahdella ja Elimäellä oppien näin
tuntemaan kansaa, sen kieltä, oloja ja tapoja
Suomen eri kulmilla. Yliopistossa J. aluksi
harjoitti teologisia opinnoita, mutta kun hänessä
nousi epäilyksiä muutamiin kirkon päädogmeikin
nähden, niin hän, tahtomatta ruveta
„leipä-papiksi", vaihtoi uraa ja rupesi lukemaan
lakitiedettä. Sen ohella hän lueskeli yleensä
„huma-niora", joista filosofia näkyy häntä erityisesti
miellyttäneen. Ennenkuin hän vielä oli ehtinyt
tutkintojaan suorittaa tarjoutui hänelle sopiva
virka. V. 1810 perustettuun hallituskonseljiin
tarvittiin suomalaista kielenkääntäjää. Virka oli
jo puoliksi luvattu J:lie, jonka kirjalliset
harrastukset jo tällöin olivat tunnetut, mutta kun
hän kieltäytyi oikeinkirjoituksessa käyttämästä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0816.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free