- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1537-1538

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juusto - Juustoaine, ks. Kaseiini - Juustokärpänen - Juustomaito - Juustomato, ks. Juustokärpänen - Juustomyrkytys - Juustopunkki, ks. Punkit - Juutalainen ajanlasku

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1537

10-13 kg kuorittua maitoa. Kypsyessään j.
kuitenkin kevenee tuntuvasti ja tekee tämä
paino-häviö 15-30 %.

Suomessakin on juustonvalmistus verrattain
vanha. Yleisimmät ovat n. s. „talonpoikaisjuustot",
joita valmistetaan Uudellamaalla, suurimmassa
osassa Hämettä, koko Länsi-Suomessa ja
Pohjanmaalla. Ne ovat joko leivänmuotoisia, reunoiltaan
epäsäännöllisiä (Pohjanmaalla) tahi
nelikulmaisia, muoteissa usein siromuotoisiksi muovailtuja,
kooltaan useimmiten 15-20 cm neliössä ja 3-4 cm
paksuja. Niitä valmistetaan sekä juoksuttimella,
että liappamella maidolla saostettuina. Enimmät
valmistetaan lehmänmaidosta: Satakunnan
pohjoisosissa myöskin vuohen maidosta ja
Perä-Pohjolassa ja Lapissa poronmaidosta. Useimmat lajit
nautitaan verrattain tuoreina, toisia säilytetään
kuivuneina kauankin. Etelä-Suomessa on lajeja,
joihin sekoitetaan valmistaessa myöskin munia;
ovat vähimmän kestäviä, mutta kyllä maukkaita.
Viimemainittuja samoinkuin eräitä muitakin
paistetaan uunissa pinnaltaan ruskeiksi tai
paahdetaan tulen ääressä. Talonpoikaisjuustojen ohella
on myöskin mainittava Itä-Suomessa käytetty
kokkeli- eli uunimaito (ks. t.). —
Lounais-Suo-messa valmistetaan n. s. talous- 1. kilonjuustoja,
pääasiallisesti nuoresta maidosta ja niitä
myydään sekä Helsingissä että erittäinkin Turussa.
— Ulkomaalaisista juustolajeista valmistetaan
Suomessa enimmän sveitsiläisiä tahkojuustoja
(Emmenthal). Niitä valmistetaan erittäinkin
Uudellamaalla (enimmän itäisellä) sekä
vähemmän Turun ja Porin, Hämeen ja Viipurin
läänien etelä-osissa. Valmistajat, csittain
juusto-meijerien omistajatkin ja vuokraajat ovat
enimmäkseen sveitsiläisiä tai niiden jälkeläisiä,
myös-ki:1 tanskalaisia. Juustomeijerit ovat yksityisten
omistamia. Viime aikoina on eräissä
osuusmeijereissäkin ruvettu juustoa voin ohella
valmistamaan. — Kotimaan kauppaa varten valmistetaan
myöskin halvempia puolikovia ja
kuorinmaito-juustoja sekä mauste (kumina) juustoja.
Ahvenanmaalta tuodaan parista kartanosta hyvään
maineeseen tullutta, lihavaa Kastelholman
juustoa, joka osittain muistuttaa Chester-juustoa,
osittain ruots. Norrlannin lihavaa juustoa. Varsin
vähässä määrässä valmistetaan siellä täällä
Edamjuustoa. Etelä-Suomen juustomeijereistä viedään
juustoa pää-asiallisesti Venäjälle. Juuston
viennin arvo on ollut

1900 n. 467,000 mk.

1905 „ 1,086,000 „

1909 „ 1,535,000 „

Juustoa tuodaan myöskin Suomeen, tuonnin
arvo oli

1900 n. 157,000 mk.

1905 „ 154,000 „

1909 „ 336.000 „

[Nils Engström ja L. Fr. Rosengren.
„Hand-bok i Mejerihushållning"; G. Grotenfelt ja A.
Voss-Schrader, „Juustonvalmistuksesta Suomessa",
Maa henki.] U. ti.

Juustoaine ks. Kaseiini.

Juustokärpänen (Piophila casei), hyönteinen
kaksisiipisten lahkossa. 5 mm pitkä, hoikka,
kiiltävän musta. Asettaa munansa juustoon,
suoloihin y. m., jossa 8 mm:n pituiset valkoiset
tou-49. 11F. Painettu 4/10 11.

1538

kat („juustomadot") elävät. Nämä voivat tehdä
hyppäyksiä äkkiä taivuttamalla ruumistaan ja
sitten ojentamalla sitä. Yleinen Suomessa.

U. S-s.

Juustomaito, paikallinen nimitys n. s.
terui-1. pihkamaidolle (ruots. rdmjölk), jota lehmä
lypsää muutamina päivinä poikimisensa jälkeen
(joskus myös edellä), vrt. Maito.

Juustomato ks. J uustokärpänen.

Juustomyrkytys, pehmosessa juustossa joskus
tavattavan, tyrotoksikon nimisen 100 C. asteen
lämmössä haihtuvan kiteisen aineen aikaansaama
myrkytys.

Juustopunkki ks. Punkit.

Juutalainen ajanlasku kuvastuu Raamatussa.
Vuorokausi luettiin illasta iltaan, mutta
babylonialainenkin laskutapa aamusta aamuun oli
tunnettu (vrt. 2 Moos. 1218. 3 Moos. 23ra). Yö
jaettiin kolmeen osaan (yövartioon). Tuntijako tuli
käytäntöön maanpaon, eksiilin, aikana. 7 päivää
muodosti viikon, joka alkuaan nähtävästi oli
yhteydessä kuunvaiheiden kanssa, mutta kehittyi
niistä riippumatta yhä uudistuvaksi
aikayksiköksi. Viikon päivät merkittiin
järjestysnumeroillaan, paitsi sabbatti (sabbat) päivää, jonka
nimen synty on tuntematon ja vasta myöhemmin
saatettiin yhteyteen lepäämisen kanssa.
Mahdollisesti sabbatti alkuaan oli täysikuunpäivä.
10-päiväiseen viikkojakoon on viittauksia 1 Moos.
24m. 2 Moos. 123. Kuukausi jo esi-eksiilisellä
ajalla luettiin uuden kuun ilmestymisestä, jota
kerta kerralta tarkattiin ja ilmoitettiin yleisölle.
Kukin kuukausi käsitti siis 29-30 päivää.
Mis-nassa sanotaan 30-päiväisten kuukausien luvun
vuodessa olleen 4-8, joten vuodessa oli 352-356
päivää. Epäilemättä juutalaiset jo aikaisin,
ainakin eksiilissä, tunsivat sekä synodisen kuukauden
ja siihen perustuvan puhtaan kuuvuoden että
aurinkovuodenkin keskimääräiset pituudet.
Pap-piskirjan tekijä edellyttää (1 Moos. 7„), että
vanhempina aikoina puhdas kuuvuosi (354 p.)
oli käytännössä, mikä ei kumminkaan ole
todennäköistä. Vanhat kanaanilaiset kuukaudennimet
edellyttävät aurinkovuctta. Vuotuiset juhlat,
jotka luonnollisesti aina olivat vietettävät
samana vuodenaikana, ovat jo deuteronomionissa
sijoitetut määrättyihin kuukausiin; vuosi oli siis
luni-solaarinen, s. o. kuuvuosi tasoitettiin tuon
tuostakin aurinkovuoden mukaiseksi, lisäämällä
karkauskuu, mikä oli tapana babylonialaisillakin
ainakin Hammurabi’n ajasta alkaen. Eksiilissä
ruvettiin merkitsemään kuukaudet ensin
numeroilla, sitten babylonialaisilta lainatuilla nimillä,
jotka vieläkin ovat käytännössä. Ne ovat n i s a n,
suunnilleen = huhtikuu, i j j a r = toukokuu, s
i-v a n = kesäkuu, t a m m u s = heinäkuu, a b =
elokuu, e 1 u 1 = syyskuu, t i s r i = lokakuu, m a
r-k h e s v a n = marraskuu, k i s 1 e v = joulukuu, t
e-b e t = tammikuu, s e b a t = helmikuu, a d a r =
maaliskuu ja v e a d a r = karkauskuu.
Muinaisheprea-laiseen tapaan luettiin taloudellinen ja
porvarillinen vuosi edelleen syksystä, tisrikuun 1 p:stä,
mutta babylonialaisen tavan mukaan kirkollinen
vuosi alkoi nisanista (2 Moos. 122). Siitä
huolimatta sekä porvarillinen että kirkollinen
uudenvuodenjuhla vietettiin tisrissä ja makkabealaisten
kirjoissa luetellaan kuukaudet keväästä alkaen.—
Ajan määrittely varhemmalla ajalla tapahtui
erinäisten merkkitapahtumien mukaan. Sanottiin

Juustoaine—Juutalainen ajanlasku

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0823.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free