Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juutalainen ajanlasku - Juutalainen kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1539
Juutalainen
kirjallisuus
1540
esim.: „2 vuotta ennen maanjäristystä" (Am. lj),
..sinä vuotena, jolloin tartan tuli Asdodiin" (Jes.
20i) y. m. Lasku kuningasten hallitusvuosien
perustalla tuli tavaksi vasta eksiilissä. On kuitenkin
epätietoista, luettiinko kuninkaan ensimäiseksi
vuodeksi se porvarillinen vuosi, joka alkoi hänen
hallintoon ryhtymisensä jälestä (Babyloniassa
käytetty „postdateeraus"), vaiko vuosi, jolloin
hän aloitti hallinnon (egyptiläinen tapa). On
myös huomattu, että hallitusaika tavallisesti aina
luetaan täysissä vuosissa. Nämä ja muut seikat
tekevät Y:ssa T:ssa tavattavat aikamääräykset
jokseenkin kelpaamattomiksi pitempien
aikajaksojen määräämiseen.
Samanaikaisuusmäärittelyil-läkin on vain ehdollinen arvo, koska ne
perustuvat myöhempään sovitteluun ja arvioon.
Kokonaan keinotekoinen on V:ssa T:ssa huomattava
lasku, jonka mukaan luetaan 480 v. lähdöstä
Egyptistä temppelin rakentamiseen ja siitä
samoin 4S0 v. eksiilin loppuun. „Maailman
luomiseen" saakka ulottuvassa ajanmääräyksessä
ilme-uee yhteisitämaalainen mietiskely
maailmakau-sista. Nykyinen juutalainen ajanlasku, jonka
perustana on kuuvuosi, Maimcnideksen ajalta asti
lähtee maailman luomisesta, muka = 6 p. lokak.
3761 e. Kr. Juutalaisten vuosi 5671 alkoi 1 p.
tisrik. = 4 p. lokak. 1910. K. T-t.
Juutalainen kirjallisuus on heprealaisen
kirjallisuuden jatko ja käsittää ne kirjalliset
tuotteet, jotka juutalaiset ovat aikaansaaneet sen
jälkeen kuin V:n T:n kaanoni oli lopullisesti
määrätty. Koska juutalaisen perintätiedon
mukaan Esra (ks. t.) oli tämän kaanonin kokooja,
luetaan j:n k:n alku tavallisesti hänen
ajas-tansa. Kuitenkin muutamat juutalaiset
kirjalliset tuotteet, joille kirkko antaa kanonisen arvon
ja jotka sentähden ovat saaneet sijan V:ssaT:ssa,
syntymäajasta huolimatta tavallisesti luetaan
heprealaiseen kirjallisuuteen (ks. t.) kuuluviksi.
Luonteeltansa j. k. yleensä pysyy uskonnollisten
näkökohtien perustalla ja tavoittelee
juutalaisuuden tutkimista ja perustelemista. Kielelliseen
asuun nähden se on hyvin kirjava, siinä kun
käytetään paitsi hepreata — vanhaa ja uutta —
aramealaisia murteita, kreikkaa, latinaa ja
arabiaa sekä nykyisin nykyajan kaikkia
sivistyskieliä.
Juutalais-hellenistinen aikakausi, v:een 100
j. Kr. Esran aloittamaa työtä jatkoivat sof
e-r I m („kirjoittajat"), joista kuuluisimmat olivat
IT i 1 1 e 1 ja S am m ai, ja tan n a! m
(„opiske-levaiset") nimiset oppineet, jotka opettajina
levittivät pyhien kirjojen tutkimista ja lain
suullisella selittämisellä kehittivät polvesta polveen
periytyvää perintäoikeutta ja -tietoa, joka ennen
pitkää sai auktoriteetin arvon Raamatun
rinnalla. Näitten oppineitten etunenässä oli johtaja,
jonka arvonimestä rab koko tämä suunta on
saanut nimen rabbinismi, ja siihen kuuluvaa
kirjallisuutta sanotaan rabbiin itäiseksi.
Raamatun selitys tapahtui beth midras nimisessä
opistossa ja siinä käytetty selitystapa tunnetaan
nimellä midras. Lakia koskevan selityksen
nimi on halakha („sääntö"), muun pyhän
sanan selitystä sanotaan haggadaksi
(„kertomus"). Oppineitten kielenä pysyi edelleen
heprea, mutta kreikka sai vähitellen yhä suurempaa
jalansijaa ja rahvaalle, joka puhui aramean kieltä,
oli pakko kääntää pyhät kirjat ja siten syntyi-
vät t a r g u m (ks. t.) nimiset teokset. Osaksi
hepreaksi, osaksi kreikaksi kirjoitetut olivat tällä
aikakaudella syntyneet apokryfiset kirjat
(ks. t.) ja V:n T:n pseudepigrafit, esim.
Aristeaan kirje, Jubileumien kirja ja Henokin
kirja. Edellisistä muutamat liitettiin
Aleksandriassa 3:nnella vuosis. e. Kr. syntyneeseen
kreikkalaiseen V:n T:n käännökseen (ks.
Septuaginta). Todisteena Egyptin juutalaisten
kirjallisesta harrastuksesta on, paitsi tätä
käännöstä, jotensakin runsas kreikankielinen
kirjallisuus. Aristobulos (ks. t.) laati kuningas
Pliilometorille filosofisen pentateukkiselityksen.
jossa hän koetti todistaa, että Mooseksen kirjat
ovat yhtäpitävät kreikkalaisten ajattelijain
kirjoitusten kanssa. Demetrios, Artapanos,
E u p o 1 e m o s, M a 1 k h o s-K 1 e o d e m o s y. m.
sovittivat yhteen Raamatun kertomuksia ja
kreikkalaista mytologiaa. E s e k i e 1 o s kirjoitti
näv-telmärunon Israelin lasten lähdöstä Egyptistä.
Philo vanhempi sepitti kuusimittaisen
eepoksen „Jerusalem" j. n. e. Etevin
aleksandrialaisen juutalaisuuden edustaja on filosofi P h
i-lon (ks. t.), jolle maineen puolesta vetää
vertoja Jerusalemissa ja Roomassa elänyt
historioitsija Josephus Flavius (ks. t.).
Talmudien aikakausi, 100-750 j. Kr. Kun
juutalainen valtio oli lopetettu, temppeli hävitetty
ja juutalaiset hajaantuivat ympäri maailmaa,
uhkasi se vaara, että juutalaisuus itse sortuisi
hellenismin ja roomalaisen pakanuuden jalkoihin.
Tämän vaaran torjumiseksi J o h a n a n b. S a
k-kai perusti koulun Jabneen, ja ryhdyttiin
kokoomaan ja kirjoittamaan siihen saakka
ainoastaan suullisesti säilyneitä perintätietoja. Siten
syntyi tekstikokoelma, jolla on nimi m i s n a
(ks. t.), juutalaisuuden corpus juris. Suurin ansio
tästä työstä tulee Aki ball e (ks. t.) ja
patriarkka Jehu da Hanasi lie (n. 135-220),
jonka misna-laitos sai yleisesti tunnustetun
auktoriteetin ja opistoissa pantiin opetuksen ja
keskustelujen pohjaksi. Misnan selittäjiä
sanotaan amorilaisiksi; heidän selityksensä
koottiin 4:nnellä vuosis. nimellä gemara
(„täydennys" 1. „täydellinen selitys"), joka misnan
kanssa muodostaa palestiinalaisen 1.
Je-ru salmi nimisen talmudin. Palestiinasta
amorilaisten toimi levisi Mesopotamiaan, missä
Abba A rek a (n. 175-247) ja hänen ystävänsä
Samuel Nehardealainen kohottivat
babylonialaiset oppikoulut suureen maineeseen.
Vähitellen karttuneen oppiainehiston kokosivat A s i
b. S i m a i (k. 427) ja R a b i n a (k. n. 490) sekä
muut Babylonian amorilaiset. Siten syntyi b
a-b y 1 o n i a 1 a i n e n talmud, joka
laajuudeltaan ja merkitykseltään voittaa Jerusalmin.
Seuraavalla aikakaudella n. s. saborit
toimittivat lisäyksiä talmudiin ja 6:nnella vuosis.
antoivat sille lopullisen asuu. Aikakauden lopulla
syntyi vielä muutamia halakha ja haggada
kokoelmia, jonka lisäksi huomio kääntyi V:n T:n
heprealaisen tekstin oikeaan ääntämiseen ja
resi-tatsioniin (ks. M a so ra).
J uutalais-arabialais-espanjalainen aikakausi,
750-1500. Arabialainen valloitus aikaansai
käänteen juutalaisten oloissa ja harrastuksissa.
Muhamettilaisen vallan alaisina ja herrojensa
esimerkkiä noudattaen he ahmien ammensivat idän
ja lännen tietolähteistä ja työskentelivät sivis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
