- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1541-1542

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juutalainen kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1539

Juutalainen kirjallisuus

1542

tyksen edustajien eturivissä. Heidän
kirjallisuutensa tällä aikakaudella oli osaksi
arabiankielinen ja arabialaista vaikutusta huomataan
runoudessa ja tieteessä. Babyloniassa, etenkin
Su-ran ja Pumbeditan opistoissa, muutamat n. s.
gaonlm 1. koulunjohtajat aina ll:nteen vuosis.
kunnolla ylläpitivät itäisten juutalaisten
kirjallista mainetta. S a’a dja b. Josef Gaon
(892-942), Egyptin Fajumista kotoisin, etevä runoilija
ja dogmaatikko, käänsi Raamatun arabiaksi ja
aloitti heprean kielen tieteellisen tutkimisen.
S e r i r a (k. 998) kirjoitti kronikan, josta
saadaan tärkeitä tietoja Babylonian oppilaitoksista.
Hänen poikansa H a i (k. 1038) on tunnettu
taikauskon ja mystiikan vastustajana sekä
järkiperäisenä lainselittäjänä. Idästä juutalaisten
kirjallinen harrastus siirtyi länteen, Espanjaan,
joka 11-12:nnella vuosisadalla oli henkisen
sivistyksen, runouden ja tieteiden varsinainen
tyyssija. Idän ja lännen välissä kukoisti Kyrenessä
oppikoulu, jonka kuuluisin edustaja Isak
Israeli (n. 845-940) arabiaksi kirjoitti
lääketieteellisiä ja filosofisia teoksia, jotka
käännettiin hepreaksi, latinaksi ja espanjaksi. Espanjan
umaijadikalifin Abdarrahman III:n
luottamusmies, lääkäri ja filologi K h a s d a i ibn S a
f-r u t (n. 950) edisti innokkaasti uskolaistensa
henkisiä pyrintöjä, niin että häntä on sanottu
„Euroopan juutalaisuuden isäksi". Hän kutsutti
Kordovaan Menahem ibn Sarukin (k. n.
970), joka käyttäen hyväksensä Ibn Koreisin ja
Sa’adjan esitöitä kirjoitti ensimäisen heprean
kielen sanakirjan ja samoin kuin vastustajansa D
u-nas ibn Labrat myös oli runoilija. Käänteen
heprean tutkimisessa sai Jehu da Khaijüdz
(n. 1000) aikaan; hän näet arabialaisen mallin
mukaan järjesti hepreankin sanavartalot
kolmi-kerakkeisuutta silmällä pitäen. Kielentutkimusta
tieteellisellä perustalla jatkoivat Jona ibn
Dzanäli (k. n. 1030), joka m. m. vertaili
hepreaa ja arabiaa toisiinsa, Abraham b. Esra
(k. 1167), joka lisäksi harjoitti astronomiaa ja
eksegetiikka, ja David Kimkhi Narbonnesta
(1160-1235), joka oli keskiajan suosittu
kielimestari. Talmudin omintakeisen tutkimisen
Euroopassa perusti Babylonian Surasta tullut Mose
b. H a n o k. Tämänkin tutkimuksen etevimmät
edustajat vaikuttivat Espanjassa. Saksasta on
mainittava ainoastaan Metzissä ja Mainzissa
vaikuttanut Gersom b. Juda (k. 1040), jolla
on kunnianimi „maanpakolaisuuden valo". Hän
toimitti Talmudin jäljennöksiä ja selityksiä,
sepitti runoja jumalanpalvelusta varten ja
järjesti Keski-Euroopan juutalaisten yhteiskuntaolot
„Takkanot" nimisillä säännöillään, jotka m. m.
lakkauttivat monivaimoisuuden.
Pohjois-Rans-kan etevin talmudisti oli Salomo b. Isak
1. Rasi (k. 1105) Troyes’sta, joka selitti
melkein koko Raamatun ja Talmudin ja tuntuvasti
vaikutti kristilliseenkin eksegetiikkaan. Hänen
selitystyötänsä jatkoivat ja laajensivat useat muut
rabbiinit, jotka ovat tunnetut yhteisellä nimellä
tosafistit. Espanjassa vaikuttivat Isak
ai F as i Fesistä (1013-1103), joka laati suuressa
arvossa pidetyn talmudin kompendion Halakhot,
ja Josef ibn Mi gas (1076-1141). Bakhja
ibn Pakuda kirjoitti miellyttävän
moraalifilosofisen kirjan „Sydämen velvollisuudet", josta tuli
hyvin suosittu hartauskirja. Ansiokas matematii-

kan, astronomian ja kronologian viljelijä oli
Abraham b. K h i j a (1065-1136). Uusheprealaisen
runouden perustajaksi mainitaan eräs K a 1 i r,
joka luultavasti eli Palestiinassa 9:nnellä
vuosis. Mutta Espanjassa runous puhkesi täyteen
kukoistukseen. Siellä synagoga-runouden
aloittelija oli Josef ibn Abitur. Aikansa etevin
runoilija ja samalla filosofi oli surumielinen
Ibn Gabirol (Avicebron, 1021-70), jonka
„Elämän lähde" nimiseen dialogiin usein
viitataan skolastisessa kirjallisuudessa. Etevä
henkisten laulujen sepittäjä oli myös Mose ibn Esra
(k. n. 1138), mutta runoilija sanan täydessä
merkityksessä oli lääkäri J e h u d a H a 1 e v i
(1086-1146; ks. t.). Samaan aikaan eli Abraham b.
David 1. Ibn Daud Toledosta. Paitsi
uskonto-filosofisen teoksen „Emuna rama" (korkein usko)
y. m. hän kirjoitti „Sefer hakabbala", joka
sisältää tärkeitä historiallisia tietoja. Oppinein,
monipuolisin ja vaikuttavin kaikista tämän
aikakauden juutalaisista kirjailijoista oli Mose b.
Mai-mun 1. Maimonides (1135-1204; ks. t.), joka
pyrki saamaan aikaan sovintoa uskon ja
filosofian välille ja siten viritti pitkällisen riidan.
Maimonideksessa juutalainen tiede
Etelä-Espanjassa oli saavuttanut kukoistuksensa huipun.
Almohadien hyökkäysten tuottaman
levottomuuden takia sivistyksen keskus siirtyi
pohjoisempaan, Kastiliaan, Kataloniaan ja Provenceen,
sekä Pohjois-Ranskaan ja Saksaan.
Etelä-Ranskassa Narbonne, Montpellier ja Lunel olivat
juutalaisen tieteen keskuspaikkoja. Narbonneen
oli jo 900-luvulla perustettu juutalainen akatemia.
Siinä vaikutti Kimkhi perhe, jonka jäsenet
m. m. yleistajuisesti esittivät Espanjan
oppineitten tulokset kielitieteen ja eksegetiikan aloilla.
Lunelissa T i b b o n perheen jäsenet etupäässä
käänsivät runoilijain ja filosofien teoksia siten
tehden heidän aatteitaan tunnetuiksi
kristittyjen keskuudessa. Sukua Tibboneille olivat myös
Jakob Abbamari (k. n. 1232), joka
keisari Fredrik II: n toimesta Napolissa käänsi
almagestin (ks. t.) ja Averroeksen selitykset
Aristoteleen teoksiin, ja Jakob b. Mahir
(k. 1304), joka käänsi Aristoteleen logiikan y. m.
Averroeksen mukaan. Tällaisen käännöstoimen
kautta Aristoteleen ja arabialaisten filosofia
voitti kannatusta yhä laajemmissa piireissä.
Samaan suuntaan vaikutti Semtob Palkuera
(k. 1264) yleistajuisesti esittämällä
Maimonidek-sen uskonnonfilosofian. Vapaamielinen ja
itsenäinen ajattelija oli L e v i b. G e r s o n (G e r s
o-nides, 1288-1344). Teoksessaan Milkhamot
Adonai („Herran taistelut") hän ennen
kuulumattomalla rohkeudella käsitteli kysymystä sielun
kuolemattomuudesta, profeetantoimesta, jumalan
tahdosta, predestinatsionista, luomisesta y. m.
Tähtitiedettä koskeva osa tätä teosta paavi
Clemens VI:n toimesta käännettiin latinaksi jo
tekijän elinaikana. Filosofisten opintojen
synnyttämää järkiperäistä suuntaa vastaan, jonka etevin
edustaja Etelä-Ranskassa oli Levi b.
Abraham (k. 1258) Villefranchesta, nousi
ensimäi-senä S a 1 o m o b. Abraham Montpellier’sta.
V. 1232 hän julisti pannaan kaikki, jctka lukivat
Maimonideksen „More" nimistä teosta tai yleensä
muuta kun Raamattua ja Talmudia. Vieläpä hän
katolisen inkvisitsionin avulla toimitti
Maimonideksen teokset poltetuiksi Montpellier’ssa ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0825.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free