Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juutalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1550
Juutalaisuus
1556
syksyllä v. 70 valloitti ja hävitti Jerusalemia
temppeleineen ja iäksi teki lopun j:n
valtiollisesta itsenäisyydestä. Noin 1 milj. j:ta sai
surmansa ja 100,000 joutui orjiksi Rooman
valtakunnan eri osiin.
Juutalaiset hajaantuneina eri maitmi.
Palestiinassa juutalaiset edelleen muodostivat
enemmistön väestöä. Toiset helleniläistyivät,
toiset innokkaasti harrastivat juutalaisen
kansallisuutensa ja uskontonsa säilyttämistä (ks.
Juutalainen kirjallisuus). Eikä puuttunut
yrityksiä vapautua Rooman ikeestäkään.
Viimeisen ponnistuksen teki keisari Hadrianuksen
aikana Bar Kohba 132-135, mutta tulos oli
vain hirveä verilöyly, maan tuhoaminen ja entistä
kiivaampi juutalaisvaino. Mainittu keisari kielsi
j:lta ympärileikkauksen sekä sabbatin ja
juhlapäivien viettämisen. Antoninus Pius
kuitenkin myönsi j: ille vapaan uskonharjoituksen
ja v. 212 he saivat täyden roomalaisen
kansalaisoikeuden. Kun kristinusko sitten tuli
Rooman valtiouskonnoksi, joutuivat j. vähitellen
entistä katkeramman vihan alaisiksi.
Paitsi Palestiinassa ja Egyptissä asui j:ia
vanhastaan Mesopotamiassa ja Arabiassa.
Mesopotamian j. osoittivat aina 1000-luvulle
saakka hyvin vilkasta henkistä toimintaa, kuten
heidän oppikoulunsa Neliardeassa, Surassa ja
Pumbeditassa sekä juutalaisen kirjallisuuden
historia todistavat. Uuspersialaisista hallitsijoista
Jesdegerd II (455-58), Firus (471-84) ja
Ko-bad (518-31) vainosivat j:ia. Kosroes Iin
aikana Palestiinan juutalaiset persialaisten
kanssa yrittivät valloittaa Jerusalemin
bysanttilaisilta. Arabian Jemenissä oli jo ennen
islamin syntyä j:ia, joilta Muhammed sai
paljon opetusta. Kalifit yleensä kohtelivat j:ia
lempeästi ja käyttivät heitä virkamiehinä. Vielä
Harun arRasidin aikana j:ia edusti
valtiollisissa asioissa eksilarkki, jolla oli ruhtinaan
arvo, sekä oikeus- ja uskonnonasioissa gaon
niminen johtaja. Sisälliset riitaisuudet
aiheuttivat karaiittien lahkon synnyn (ks.
Juutalaisuus). Samaan aikaan syntyi
Etelä-Venäjällä kazaarien juutalainen valtakunta (750-1000).
Abessiiniassa oli juutalainen valtakunta
olemassa v:een 1608 (vrt. F alas a).
Espanjassa näkyy j:ia asuneen jo
aikaisin nauttien roomalaista kansalaisoikeutta.
Elviran konsiliumi 320 ensimäisenä hämmensi
sovun j:n ja kristittyjen välillä. Areiolaisten
länsigoottien valtakunnassa j: 11a oli täydet
valtiolliset ja kansalaisoikeudet, kunnes Reccared
siirtyi katoliseen uskoon 590. Seuraavalla ajalla
heidän oikeuksiansa suuresti rajoitettiin. Heiltä
kiellettiin maanomistus ja kauppa; heidän
lapsensa pakolla kasvatettiin katolisiksi. Tämä
kurja tila muuttui, kun arabialaiset tulivat
maahan (711). Henkirahan maksamalla juutalaiset
saivat uskonvapauden ja oman tuomio-oikeuden.
Alkoi onnellinen aika, jolloin juutalaiset
vaurastuivat kaikilla talouden aloilla sekä tieteiden
ja runouden harjoittajina olivat sivistyksen
etunenässä. Kordovan kalifaatin hajoaminen (1013)
ja tilapäinen vaino Granadassa (1066)
pakottivat osan j: ia siirtymään Kastiliaan ja muihin
kristittyihin maihin, joitten ruhtinaat samoin
kuin maurilaiset käyttivät heitä raha-asiain
hoitajina, diplomaatteina ja lääkäreinä v. m. Kris-
tittyjen taisteluun maurilaisia vastaau j:kin
ottivat osaa. Mutta kun islamin valta oli saatu
murretuksi, kääntyi kristittyjen uskonvimma j: ia
vastaan. V. 1391 Sevillan arkkipiispa sai aikaan
vainoja useissa kaupungeissa ja n. 100,000
juutalaista pakotettiin ottamaan kaste. Näistä n. s.
m ar annoksista toiset pääsivät korkeikin
virkoihin, toiset palasivat vanhaan uskontoonsa,
heitä vainottiin ja poltettiin, varsinkin
inkvisit-sionin käytäntöön tultua. Kun Ferdinand
Katolilainen oli valloittanut Granadan, pakotettiin
n. 200,000 juutalaista jättämään kotinsa ja
tavaransa ja lähtemään maasta 1492. He pakenivat
Polijois-Afrikkaan, Turkkiin, Etelä-Ranskaan ja
Italiaan. Myös Navarrasta ja Portugalista
juutalaiset karkoitettiin 1498. Niemimaalle
jääneitten „kristittyjen" j:n erikoisasema
lakkautettiin Portugalissa 1768 ja Espanjassa 1773, minkä
perästä he ovat sulaneet yhteen maan muitten
asukasten kanssa.
Italiassa j:sten tila itägoottien,
langobardien ja frankkilaisten kallitsijain alla yleensä oli
siedettävä, vaikkei sielläkään
käännytysyrityk-siä eikä vainoja (Bolognassa 1171) puuttunut.
1200-luvulta alkaen heidän oli käyttäminen
erityistä pukua ja 15:nnellä vuosis. syntyi getto
(ks. t.). Ranskassa muodostui j;n tila
aluksi hyvin edulliseksi. He harjoittivat
käsitöitä, maanviljelystä, kauppaa ja lääkärintointa,
ja elivät yleensä sovussa kristittyjen kanssa, jos
kohta kirkolliskokouksissa tehtiin useita heidän
ihmisarvoansa alentavia päätöksiä. Ristiretkien
aikakaudella muuttui j:n tila Ranskassakin.
Filip IV karkoitti 1306 n. 100,000 juutalaista.
Ludvik X salli lieidän palata maalian; mutta
kovien vainojen jälkeen heidät uudestaan
karkoitettiin 1394.
Englantiin juutalaiset näkyvät tulleen
Vilkelm Valloittajan mukana. Nauttien
täydellistä vapautta ke pian rikastuivat, mikä synnytti
vikaa ja kateutta keitä kohtaan. Kolmannen
ristiretken aikana vika pukkesi verisiin
vainoi-kin ja pakkokasteisiin. Edvard I karkoitti 1200
juutalaiset Englannista, mutta Cromwell 1655
uudestaan aukaisi maan heille.
Länsi-Saksassa oli j:ia jo 300-luvulla;
Keski- ja Pokjois-Saksassa keitä 1200-luvulla
vielä oli harvassa. Heidän tilansa oli alusta
alkaen kuono. Varsinkin ristiretkien aikana vimma
kääntyi j:ia vastaan ja keitä surmattiin ja
kidutettiin julmasti. Muka liankkiaksensa suojaa
vainotuille keisarit tekivät lieidät orjiksensa
(Kammerknechte), jommoisina heidän oli
maksettava ensin mielivaltainen turvavero, sitten
mieskohtainen henkivero, minkä lisäksi heidät
rahaatuottavana tavarana vuokrattiin ja myytiin
toisille ruhtinaille. Yhtä tehokas
juutalaisvainojen ylläpitämiseen kuin hallitsevien rahanhimo
oli rahvaan taikausko. J:ia syytettiin
ehtoollisleivän häpäisemisestä, kristittyjen lasten
surmaamisesta, kaivojen myrkyttämisestä y. m.
Hurjim-min juutalaisvaino riehui mongolihyökkäyksen
ja mustan-surman aikana (1240 ja 1348), jotka
luultiin juutalaisten aikaansaamiksi. J;n
oikeudet supistettiin mitä pienimmiksi, niin ettei heille
myönnetty muuta tointa kuin pikkukauppa ja
koronkiskominen, eikä heidän sallittu asua kuin
määrätyissä kaupunginosissa. 1400-luvulla
juutalaiset karkoitettiin useista Saksan kaupungeista.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
