Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jäderin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1573
Jäderin—Jägerhorn
1574
Jäderin [jederi’n], Edvard (s. 1852), ruots.
geodeetti. Oltuaan m. m. amanuenssina ja
apu-astronomina Tukholmassa ja Upsalassa vv.
1870-78 hänet 1878 nimitettiin Tukholman
teknillisen korkeakoulun geodesian ja topografian
lehtoriksi. J. johti ruotsalaista osaa
ehdottamissaan Huippuvuorten astemittaustöissä vv.
1899-1900. J:n keksimä menetelmä käyttää
lankoja erinäisistä terässeoksista baasismittaukseen
on herättänyt suurta huomiota ja on se
tarkkuutensa ja nopeutensa takia otettu käytäntöön
uudemmissa astemittauksissa, kuten Huippuvuorilla
ja Etelä-Afrikassa. E. R.
Jäger (Jæger) [jëgar], Gustav (s. 1832),
saks. luonnontutkija ja hygienikko, tunnettu
etupäässä n. s. normaali-vaatteuksen eli jägeriaanisen
vaatteuksen innokkaana puoltajana. J. piti näet
kaikkia kasvimaailmasta saatuja vaateaineita
terveydelle haitallisina suosittaen sen sijaan
käytettäväksi ainoastaan villasta valmistettuja
kankaita yksin alusvaatteiksikin. Hänen teoksistaan
mainittakoon „Mein System" (1885). M. O-B.
Jäger [jëgsrj, Oskar (s. 1830), saks.
historioitsija ja pedagogi. Toiminut opettajana useissa
eri lukioissa sekä johtajana Friedrich-Wilhelm
lukiossa Kölnissä. V:sta 1901 kasvatusopin
professorina Bonnissa. Julkaissut m. m. „Geschichte
der Römer" ja „Geschichte der Griechen", joista
on ilmestynyt useita painoksia, „Die punischen
Kriege, nach den Quellen erzählt" sekä useita
yleistä historiaa käsitteleviä teoksia.
Historianopetuksen metodiikkaa käsittelee hänen teoksensa
„Didaktik und Methodik des
Geschichtsunterrichts (2:nen pain. 1904), yleisiä koulu-ja
opetus-kysymyksiä „Gymnasium und Realschule erster
Ordnung" (1871), „Aus der Praxis" (I 1883, 2:nen
pain. 1885; II 1897, 2:nen pain. 1901).
O. M-e.
Jägerhorn fjëgerhürn], vanha suom.
aatelissuku, jonka väitetään jo Eerik Pyhän mukana
tulleen Suomeen. Sille kuului jo keskiajalla
Spuu-rilan ja Isonkylän kartanot Paimiossa ja
Naantalissa, ja suku jakautui molempien kartanoiden
nimisiin haaroihin. J.-suvulla on ollut
huomattavampia edustajia ainoastaan Spuurilan
haarasta
1. Georg Henrik J. (1747-1826), soturi,
tuli 1775 luutnantiksi, oli Brahelinnan
sotakoulussa opettajana, majuriksi 1786; oli vv.
1788-90 sodassa etevimpiä päälliköitä, plaati
sotasuunnitelmat vv:n 1789 ja 1790 retkille, otti
vaikuttavasti osaa Porrassalmen ja Parkunmäen
taisteluihin 1789, yllätti seur. v. venäläiset 15 p.
huhtik. pakottaen heidät peräytymään
Partakos-kelta ja Kärnäkoskelta. Sodassa osoittamansa
kunnon johdosta korotettiin J., joka pysyi
erillään Anjalan liiton ja itsenäisyysmiesten
vehkeistä, 1789 everstiluutnantiksi ja 1790 Karjalan
rakuunain everstiksi. Rauhan tultua J. oli
Suomen sotaväen ylipäällikön apulaisena ja 1791-93
Haapaniemen sotakoulun johtajana, sekä
kuningasta kohdanneen murhayrityksen jälkeen
tämän kuolemaan asti Suomen ylimpänä
komentajana, tuli 1799 kenraalimajuriksi ja 1800 Savon
rykmentin päälliköksi; siirtyi 1804 Ruotsiin,
jossa 1808 kenraaliluutnantiksi ylennettynä oli
jonkun aikaa Tukholmaan sijoitetun sotaväen
päällikkönä.
2. Johan Anders J. (1757-1825), Suo-
men itsenäisyyden harrastaja, tuli 1775
kornetiksi Karjalan rakuunoissa, sittemmin
kapteeniksi Uudenmaan ra- _____
kuunarykmentissä, maju- ^
riksi ja yliajutantiksi; / ^^^^^ \
joutui aikaisin läheiseen /
tuttavuuteen Yrjö Maunu ^^^^^^^^ \
Sprengtporten^ kanssa, / \
toimi opettajana tämän \
sotakoulussa Brahelin-
nassa ja oli Sprengtpor-
tenin esittämän itsenäi- MH
syystuuman innokkaim-
pia kannattajia. Lahjak- /
kaana toimeliaana ^m^^^^^^Rfc/
miehenä J. jo nuorena \ /
saavutti suuren vaiku- /
tusvallan Suomen upsee- ^–
riston keskuudessa ja- J. A. Jägerhorn.
toimi 1780-luvulla
Suomen upseerien ja aatelismiesten keskuuteen
syntyneen Valhalla-liiton johtajana koettaen herättää
sen jäsenissä nurjaa mieltä hallitusta vastaan.
Sprengtporten^ siirryttyä 1786 Venäjälle J. oli
itsenäisyysmiesten varsinaisena johtajana
Suomessa. Kun sota oli syttynyt 1788 ja yleinen
tyytymättömyys vallitsi upseerien keskuudessa,
oli J:n mielestä tullut otollinen hetki ryhtyä
toimimaan itsenäisyysaatteen toteuttamiseksi.
Hänen kehoituksestaan sepitettiin elok. 9 p. n. s.
Liikalan kirje (ks. t.), jonka kenraali K. G.
Armfelt ja kuusi muuta upseeria allekirjoittivat
ja jossa Venäjän keisarinnalle ehdotettiin sodan
lopettamista. Kirjeen perille vieminen uskottiin
J:lle, joka Pietariin saavuttuansa sen lisäksi
omin valloin esitti itsenäisyystuuman ja pyysi
Venäjän hallituksen kannatusta sen
toteuttamiseksi. Saatuaan keisarinnalta epämääräisen
vastauksen J. saapui 23 p. elok. Anjalaan, jossa
kapinalliset upseerit vähää ennen olivat tehneet
Anjalan liiton (ks. t.). Mutta suurin osa Anjalan
liiton jäsenistä halusi vain rauhaa ja
valtiopäiviä eikä hyväksynyt J :n toimia
itsenäisyys-tuuman perilleajamiseksi, niin että J. ei voinut
armeiassa saada mitään aikaan. Toiselta puolen
hän taas ei ollut tyytyväinen Venäjän
hallituksen antamiin epämääräisiin vakuutuksiin, ja
joutui tämän vuoksi epäsopuun Sprengtportenin
kanssa, joka puolestansa moitti ystäviänsä
toimettomuudesta. Anjalan liiton hajottua J.
asettui Brahelinnan kartanoon Savossa ja muodosti
eräiden sikäläisten tilanomistajain kanssa liiton,
jonka piti Venäjän keisarinnan turvissa saada
toimeen Suomen itsenäisyys. Tämän jälkeen J:lla
ei enää ollut tilaisuutta jatkaa vehkeilyjänsä
Suomessa. Marrask. alussa 1788 hän sai käskyn
lähteä virantoimitukseen Ruotsin puolelle, mutta
katsoi viisaammaksi paeta Venäjälle. Ruvettuaan
everstiluutnanttina Venäjän sotapalvelukseen hän
otti 1789 osaa venäläisten sotaretkeen Savossa;
sam. v. Ruotsin sotakollegio tuomitsi hänen
menettämään henkensä, aatelisarvonsa ja
omaisuutensa. Värälän rauhan jälkeen hänen täytyi
poistua Venäjältä, minkä jälkeen hänen sanotaan
jonkun aikaa oleskelleen Lontoossa; palasi
1808-1809 sodanaikana Suomeen ja oli mukana
Porvoon valtiopäivillä. Jätti siihen aikaan keisari
Aleksanterille valmistamansa varsin
huomattavan ehdotuksen uudeksi perussäännöksi Suomelle.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
