- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1591-1592

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Järkeisusko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1591

Järnefelt

1592

joissaan „Ateisti" (1895) ja „Puhtauden ihanne"
(1897), selittäen edellisessä käsitystään sisäisestä,
luonnollisesta Jumalasta ulkonaisten
jumaluuskä-sitteiden vastakohtana ja asettaen jälkimäisessä
ehdottoman puhtauden sukupuolisiveyden
ihanteeksi. J:n kielteinen suhde kirkonopin
yliluonnollisuuksiin käy ilmi kertomuksesta „Maria"
(1897), joka herätti ilmestyessään suurta
paheksumista kirkollisissa piireissä. Ikäänkuin
tarkemmaksi selitykseksi kannastaan J. julkaisi
kirjasen „Evankeliumin alku" (1898).

Keväällä 1899 J. teki matkan Leo Tolstoin
luo ja siitä matkasta hän on julkaissut kuvauksen
„Matkaltani Venäjällä ja käynti Leo Tolstoin
luona" (1899). Sam. v. J. julkaisi ensimäisen
näytelmänsä „Samuel Cröell" (1899), jonka aihe
on Suomen historiasta 17:nneltä vuosis. Sen
päähenkilön kohtalo on läheistä sukua J :n
aikaisemmin kuvaamille „ihmiskohtaloille", joskin
elämäntaistelun lohdullinen lopputulos viittaa
seuraaviin teoksiin. Syvimmän ja
laajakantoisim-man kuvan ihmiskohtaloista sen
elämänkäsityksen valossa, jossa kirjailija itse näkee elämän
totuuden, J. on antanut laajassa, kolmi-osaisessa
romaanissaan „Veljekset" (1900). Niin erilaisia
kuin siinä kuvatut, samasta kodista maailmalle
joutuneet veljekset ovatkin, niin erilaisiin
tehtäviin kutsutuilta kuin he näyttävätkin, vie
kohtalo heidät samaan siveelliseen päämäärään:
tietoisuuteen kaiken itsekkään pyrkimyksen
turhuudesta ja turmiollisuudesta. Elämä ikäänkuin
väkisin johtaa ihmiset kärsimysten ja
pettymysten tietä ymmärtämään rakkaudenopin
välttämättömän totuuden, kutsuen heitä- suku- ja
kan-sallisuusitsekkvydestä ihmiskunnan yhteiseen
päämäärään — „uuteen valtakuntaan, jonka
kuningas on näkymätön". Samoja ajatuksia, jotka
esiintyvät tässä romaanissa, J. on kehitellyt
uskonnollisessa lentokirjasessaan „Mitä on
jumalanpalvelus?" (1901).

Seuraavassa suuressa romaanissaan „Helena"
(1902) J. astuu arvostelevan
yhteiskuntakuvauksen alalle. Herkkä, vapaudessa kasvanut
hienoston lapsi, Helena, saa jo nuoruudessaan
tutustua kapitalismiin ja kirkonopin tukeman
luokka-elämän turmiollisuuteen ja joutuu sitten
sovituksen-kaipuussa uudistusta lupaavan sosialismin
yhteyteen, kunnes elämänkokemus vie hänet siihen
tolstoilaiseen vakaumukseen, ettei mikään
joukkoliike eikä lainsäädäntö, vaan henkilökohtainen
elämänmuutos yksin on yhteiskunnallisen
parannuksen ainoa varma perusta. „Kiivetä kaikessa
hiljaisuudessa talonpoikain hartioilta maahan",
kuuluu sen muutoksen tärkein vaatimus. . .
Vallan turmiollisuus on perusajatuksena J:n
seuraavassa roomalais-aiheisessa näytelmässä „Orjan
oppi" (1902), josta kirjailija myöhemmin
päähenkilön, Jerusalemin valloittajan, luonteessa
piilevää traagillisuutta kehitellen — on
muodostanut „Titus" nimisen uusinnon (esitetty ensi
kerran Kansallisteatterissa kevättalvella " 1910).
Kahtena eri muodostelmana on niinikään
esitetty J :n 3-näytök8inen aatteellinen satunäytelmä
„Kuolema" (ensi kerran Kansallisteatterissa 1903,
uusittuna 1911), joka ei kuitenkaan ole
painettuna ilmestynyt. J:n kertomuskokoelmassa
„Elämän meri" (1904) ilmenee tolstoilainen
maailmankatsomus vain panteistisenä ja eetillisenä
taustana. Syvä ja harras tunnelmapohja taiteelli-

seen muotoon yhtyneenä on tehnyt useista tämän
pienen kokoelman kertomuksista oikeita
suorasanaisen mieterunouden helmiä.

Vääryys, joka piilee siinä, että yksityiset
omistavat suuria maa-aloja, itse niitä viljelemättä
ja valliten niitten ihmisten kohtaloa ja
viljelys-oikeutta, jotka ovat kaikki voimansa uhranneet
maaemolle, mutta joilla ei ole siihen nimellistä
omistusoikeutta, on pohjasävelenä J:n
suur-lakkovuosina ilmestyneessä teoksessa „Maaemon
lapsia" (1905). Tämän vääryyden uhrin J. on
kuvannut torppari Janne Kinturin elämyksissä
sellaisella taiteellisella vaikutusvoimalla, että
Kin-turia käsittelevä ensi luku („Satimessa")
kuuluu suomalaisen taidekirjallisuuden korkeimpiin
saavutuksiin. Sen rinnalla jää muu osa romaania
varjoon. Maanomistuskysymyksen selvittämiseksi
tolstoilais-georgelaisessa hengessä J. on julkaissut
lentokirjansa „Muistelmia Laukon lakkomailta"
(1907) ja „Maa kuuluu kaikille" (1907). Sillä
on myös suuri osa hänen kaksi-osaisessa
romaanissaan „Veneh’oj alaiset" (1909), joka esittää
erään hämäläisen talonpoikaissuvun
tarunsekai-sen vaellushistorian vanhoista maanjakoajoista
alkaen aina viime vuosien suuriin tapauksiin
saakka. Tämä teos ei ole kuitenkaan jaksanut
herättää yleisössä huomattavampaa taiteellista
mielenkiintoa.

J. on kirjailijana aatteidenajaja. Kaikkia
hänen elämännäkemyksiään on hänen siveellinen
maailmankatsomuksensa kannattamassa.
Saattaapa hän joskus väkivaltaisestikin alistaa
taiteensa siveellisten vakaumustensa palvelukseen.
Kuitenkin on hänellä tarkassa
sieluntuntemuk-sessaan ja syvässä ihmisrakkaudessaan
taiteellinen ohjaaja, joka on vienyt hänet moneen
kauniiseen ja pysyvään voittoon. Jos J.
elämänkäsityksessään onkin Tolstoin vaikutuksen
alainen, ovat hänen taiteilijanäkemyksensä
itsenäiset. Myöskin kääntäjänä J. on toiminut,
suomentaen etupäässä Tolstoin teoksia.

Melkein kaikki J:n teokset ovat ilmestyneet
myöskin ruotsiksi. Useita niistä on myös
ilmestynyt venäjäksi joko suuremmissa
aikakauslehdissä tai eri kirjoina, ja onpa muutamia
käännetty tanskan ja saksan kielellekin. E. K-ma.

3. Eero Nikolai J. (s. 1863), taidemaalari,
edellisen veli, ylioppilas 1881. Opiskeltuaan
jonkun ajan
Taideyhdistyksen piirustuskoulussa hän
oli Pietarin
taideakatemian oppilaana vv.
1883-86. V. 1886 hän lähti
Pariisiin, jossa „Académie
Julien"issä nautti
samojen taiteilijoiden —
Bou-guereau’n ja Tony Robert
Fleury’n — ohjausta kuin
pari vuotta aikaisemmin
tullut Aksel Gallén.
Enimmän hänen taiteensa
kehittymiseen vaikutti
kumminkin Degas. Pariisissa
hän oleskeli yhtämittaa
v:een 1888, palasi sinne
uudelleen 1889 ja oli siellä
valtion avustuksella taas
1890-91. Hovingin matkarahalla hän 1894-95 oli
Italiassa ja Saksassa sekä 1897 uudelleen Ita-

Eero Järnefelt.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0850.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free