Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Järvamaa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1599
Järvenlaskut
1600
kohotti keväällä 1818 järven pinnan tavallista
korkeammalle, joten vesi 26 (toisen tiedon
mukaan 21) p. toukok. pääsi itsestään juoksemaan
Laatokkaan. Veden voima osoittautui nytkin
vastustamattomaksi: pauhinalla se vei
pyörteisiinsä veneet, kalastusneuvot, rakennukset ja
suuria lohkareita maata; vuorokaudessa Suvanto
laski n. 7 m. Voittomaita jäi pitkin järven
rantoja, vähän ja arvottomia, missä rannat
olivat jyrkkiä, mutta järven itäinen matala
pohjukka kokonaan muutti muotonsa; siellä saatiin
n. 5,000 ha hyvää maata viljeltäväksi, ja
vuosikymmen sitten on entisestä järvenpohjasta
nostettu paljo järvimalmia. Kuiville jäi lännessä
Kiviniemen puro; alentuneesta järvestä
löydettiin suuri Ison vihan aikana vihollisten pelossa
upotettu kirkonkello, jota rauhan tultua oli
turhaan etsitty. Tähän samaan aikaan Suomessa
ennen toiminut
Koskenperkausjohto-kunta (ks. t.) oli uudestaan järjestetty, ja
hallitus kehotti sitä muun muassa järviä
laskemalla parantamaan maanviljelyksen edellytyksiä
Suomen sisäosissa. Ensimäisten joukossa tulivat
silloin Längelmävesi ja Pälkäneenvesi huomioon,
siellä kun tulva vuosi vuodelta teki suuremmat
tuhot. Myllypadoilla kavennettu Ihari ei
riittänyt laskuväyläksi, semminkin kun
Pälkäneen-veden allas täyttymistään täyttyi; sieltä
Mallas-veteen johtavalla Kostianjoella ei ollut putousta
kyllin ja Valkeakosken perkaamisesta ei saatu
apua. Kun Roine nyttemmin oli 2 m alempana
Längelmäveden pintaa, päätettiin
Kaivannosta, missä jo 1600-luvulla lienee yritetty
tehdä läpikaivaus, saada uusi lasku, laivakululle
soveltuva väylä, joka samalla olisi omiaan
verkalleen vähentämään yläjärven vedentulvaa.
Mutta juuri työn valmistuttua vesi 3 p. huhtik.
1830 uursi padot ja tokeet, työntäen
silmänräpäyksessä kaikki Roineen syvyyteen; uoma
laajeni moninkertaiseksi ja Längelmävesi aleni
’ samassa Roineen tasalle, joten Ihari mataloittui.
Wäl k 9 la
O
Pal Kam
L vei<
Längelmäveden laskut.
Äyräpäänselän vesijättökartta.
Längelmäveden rantamilta saadut
viljelyskelpoiset voittomaat arvioitiin 2,200-2,600 ha:ksi.
Saavutettu kokemus veden voimasta vaikutti
paraikaa työnalaisena olevaan Päijänteen
laskemiseen: Kalkkisissa vaara jo uhkasi,
mutta noudatettiin varovaisuutta ja tyydyttiin
laskemaan Päijännettä puolentoista m:n verran.
Erittäin onnistuneen järvenlaskun tekivät
samaan aikaan Parikkalan pitäjäläiset
viranomaisten myötävaikutuksella. Simpeleen vesistö
silloisella korkeudellaan esti käyttämästä laajoja
vesiperäisiä rantamaita, mitkä olivat alituisia
hallanpesiä. Simpele sitten 1830 ja seuraavina
vuosina laskettiin 2 m, mistä seurasi kaikkien
muiden pitäjän vesien alennus, ja viljelykselle
voitettiin 5,900 ha; kaupanpäällisiksi saatiin
järvenpohjasta polttopuita pitkäksi aikaa. Ennen
köyhyydestä kuulu pitäjä tämän jälkeen
silminnähtävästi edistyi. Ainoa haitta oli, ettei kapea
Kokkolan joki riittänyt tilapäisesti enentyneelle
tulvalle, joten Hiitolan Veijalanjärven lakeat
rannat muutamiksi päiviksi joutuivat veden
valtaan. Vähemmin onnistuneeksi on sitä vastoin
merkittävä Puulaveden 1831-52 toimitettu
lasku, jonka ehtona oli laskuväylän johtaminen
suoraan Kymin jokeen, kun se ennen oli
suuntautunut Päijänteeseen; kuivatettujen alueiden
karu maaperä ei tuottanut viljelykselle
sanottavaa etua. Sillä välin kansa tavattoman
kiihkeästi oli ruvennut Vuoksen laaksossa
vaatimaan vedenpinnan alentamista, koska tulva
ajoittain teki suuren suuria vahingoita. V. 1818
kuiville jäänyt Kiviniemi oli puhkaistava,
jotta Vuoksi pääsisi nyttemmin alemman
Suvannon kautta juoksemaan Laatokkaan.
Viranomaiset kauan vastustelivat yritystä, ja esteenä
oli sekin, että alisen Vuoksen kuivuessa
häviäisivät sikäläiset kalastukset, jotka olivat
venäläisten luostarien tulolähteenä. Mutta sota
1854-56 oli osoittanut Suomen kulkuneuvojen
parantamisen tärkeyden, jos mieli menestyksellä
puolustaa maata hyökkäävää vihollista vastaan,
ja niinpä keisari määräsi luostarien kalastukset
lunastettaviksi ja käski ryhtyä Vuoksen
laskemiseen. Päätarkoituksena oli saada laivakululle
soveltuva väylä Laatokasta Vuoksen keskiosiin;
herkkäuskoisesti oletettiin, että virta, kun vain
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
