- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1605-1606

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jättiläiset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1605

Jättiläiset. 1. Suunnattoman kookkaat
ihmiset. Eri kansoissa on tavattavissa eri suuri määrä
(noin 5-6 prosenttia) ihmisiä, jotka ovat
tavallista jonkinverran pitemmät, noin 175-205 cm
pitkät; näitä ei kuitenkaan vielä lueta j:iin.
Vasta tätä mittaa pitempiä sanotaan j:ksi,
joissa suurin pituus on huomattu olevan 253-260
cm. Tällaiset ihmiset (enimmäkseen aina vain
miehiä) ovat ruumiinrakenteeltaan heikkoja,
samoinkuin henkisiltä kyvyiltäänkin kehnosti
kehittyneitä, eivätkä yleensä ole pitkäikäisiä.

(M. O-B.)

2. Mytol. Jättiläiset esiintyvät
kansanrunoudessamme etupäässä paikallistarinoissa, joissa
tiedetään kertoa heidän muinaisista
asumuksistaan, jalanjäljistään, heittämistään suurista
kivistä, rakentamistaan kirkoista („Killi kirkkoa
tekee, Nalli nauloja takoo rahallisessa Raisiossa")
y. m. Nämä jättiläis-tarinat lienevät enimmältä
osaltaan skandinaavilaista alkuperää, mihin jo
jättiläinen, jätti nimityskin (< ruots. jätte)
viittaa.

Jättiläishai (Selache maxima), isoin
pohjoisissa merissä elävä haikala. Se kasvaa 13 m
pitkäksi. Sillä on monilukuisat, pienet hampaat,
käyttää ravinnokseen pieniä kaloja y. m.
parvissa eläviä merieläimiä ja on sangen harmiton.
Maksasta saatavan öljyn takia se on ollut
ankaran pyydystyksen alainen varsinkin Irlannin
länsirannikolla, vrt. Haikalat. K. M. L.

Jättiläishaudat on Pohjanmaalla kansan
keskuudessa nimenä erilaisilla, varsinkin kivillä
holvatuilla maakuopilla, jotka ovat syntyneet
sangen erilaisissa tarkoituksissa. Niiden joukossa on
kuoppa-asuntojen, pyydyshautojen, tavaran-,
varsinkin nauriiden ja kalansäilytyshautojen
jätteitä y. m. s. Enimmäkseen ne lienevät
myöhäis-aikuisia. Yleisin nimitys tällaisille
muinaisjäännöksille on ,,lapinhauta". Paikoin mainitaan
hiidenkiukaita (ks. t.) „jättiläisten haudoiksi".

Ulkomailla käytetään vastaavaa nimeä
isoimmista megaliittihaudoista, esim. ruots.
jätte-grafvar, saks. Hünengräber. A. Es.

Jättiläisheitto, rekkivoimistelijain
mielitemp-puja, missä, kädet, vartalo ja jalat yhdessä
suorassa viivassa, pyöritään rekin eli kiepputangon
ympäri. L. P.

Jättiläishirvi (Cervus giganteus),
diluviaali-ajalla tai ehkä vasta keskiajalla sukupuuttoon
kuollut hirvilaji. Sen sarvet muistuttavat enin
tavallisen hirven sarvia, kärkien väli 3 m. Useita
kokonaisia luurankoja on kaivettu esille Irlannin
turvesoista. K. M. L.

Jättiläiskaktus ks. Kaktuskasvit.

Jättiläiskalastaja (Haleyon giganteus), 45 cm
pitkä, kalastajalintujen heimoon (Alcedinidæ)
kuuluva 46 cm pituinen ja 65 cm leveä lintu,
joka elää Etelä-Austraaliassa. Sitä pidetään usein
Euroopan eläintarhoissa.

Jättiläiskasvu (akromegalia), synnynnäinen
taudillinen tila, jossa jäsenet ovat kasvaneet
suunnattoman suuriksi ja paksuiksi; myöskin
taudintila, joka ilmenee vasta tavallisen
ruumiin-kasvamisen päätyttyä, jolloin, luultavasti
sai-raloisesta hermovaikutuksesta, ruumiin sekä luut
että pehmeätkin osat, varsinkin kädet, jalat,
pää ja eritotenkin nenä ja alaleuka ynnä aivot
ja niissä ennen muuta n. s. hypofysis-rauhanen
aivojen pohjalla yhä jatkavat kasvamistaan.

1606

Missä määrin j. perustuisi tautisiin muutoksiin
juuri tässä hypofysis-rauhasessa, siitä ei vielä
olla varsin selvillä. Toistaiseksi ei lääketiede ole
keksinyt keinoa sanottavasti vaikuttaa tähän
surkuteltavaan taudintilaan.

(M. O-B.)

Jättiläiskenkuru ks. K e n k u r u t.

Jättiläiskirkot. Tällä kansan antamalla
nimityksellä mainitaan tavallisesti niitä soikeita tai
suorakaiteen muotoisia kiviaitauksia, joita
tavataan siellä täällä Pohjanlahden rannikolla
Purmosta ja Ähtävästä Kemiin saakka. Runsaimmin
niitä on Oulun seutuvilla Salon, Paavolan,
Limingan, Muhoksen, Kiimingin ja Iin pitäjissä.
Kaikkiaan tunnetaan niitä maassamme 26 kappaletta.
Tavallisesti ne esiintyvät n. 1-4 penikulman
päässä meren nyk. rannasta, takamailla, soiden
kiertämillä, 6-15 m ympäristöstään kohoavilla
kivikkokankailla. Sisämaasta tunnetaan yksi
ainoa Jyväskylän pitäjästä. — Rauennut kiviaita
on 2 m:ä leveä, 0,5-2 m:ä korkea. Joissakin on
aita kaksinkertainen, sisempi kehä ulompaa
kooltaan vähäisempi. Aitauksen ala vaihtelee
tuntuvasti. Suurin pituus (sisäpuolelta mitaten) on 49,
suurin leveys 33 metriä. Vastaavat pienimmät
mitat ovat 6 ja 4,5 m. Useimmissa on
huomattavissa porttiaukkoja, joiden luku vaihtelee 1-6.

— Suurenmoisin lajiaan on Salon pitäjän
Pattijoen kylässä Linnankankaalla oleva kiviaitaus,
kokonaisuudessaan 58 m:ä pitkä, 33 m:ä leveä.
Itse aita on 7 m:ä leveä ja ulkopuolelta 2 m:ä
korkea. Näitä muinaisjäännöksiä ei ole
vastaiseksi tieteellisesti tutkittu, eikä niistä ole
talteen saatu satunnaisiakaan muinaislöytöjä,
jotenka niiden ikä ja tarkoitus vielä on hämärän
peitossa. — Gotlannin ja ölannin saarilla on
muinaisjäännöksiä —
siellä tunnetut nimellä

kämpagrafvar —
jotka sekä muodoltaan

että rakenteeltaan
muistuttavat
meikäläisiä jättiläiskirkkoja.
Nämä
muinaisjäännökset ovat tohtori
Nor-dinin tutkimusten
mukaan rakennusten
perustoja, jotka, niistä löydetyistä muinaisesineistä
päättäen, ovat olleet käytännössä 2- ja
300-lu-vuilla j. Kr. Samantapaisia rakennusten perustoja
on myöhemmin huomattu myös paikoin
Keski-Ruotsissa sekä Islannissa, missä rakennusaineena
kiven ohella on etupäässä käytetty turvetta.
Viimeksimainitut ovat viikinkiajalta.
Rakennusmuoto on paikoin eristetyillä seuduin, esim.
Hebri-deillä, Fär-saarilla ja Norjassa Jædereuissä
säilynyt meidän päiviimme saakka, antaen elävän
kuvan muinaisen kämpagraf-asunnon ulkonäöstä.
Rakennusten perustoiksi on tämän johdosta
arveltu myös jättiläiskirkkojakin ja päättäen
niiden ohella usein esiintyvistä kiviroukkioista —
arvatenkin kiviroukkiohautoja, jotka
rannikollamme olivat varhemmalla rautakaudella
pääasiallisena kantamuotona (ks. Hiidenkiuas)

— ovat nekin olleet osittain käytännössä samaan
aikaan kuin Gotlannin „kämpagrafvar". —
Varhaisemmin on näitä muinaisjäännöksiä arveltu
varustuksiksi. Näin eivät kuitenkaan saisi
selitystään useat porttiaukot, eikä paikanvalinta-

Jättiläiset—Jättiläiskirkot

Metelinkirkko Pohjanmaalla.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0857.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free