- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1613-1614

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jäähdytysvaunu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1613

Jäähdy tysvaunu—Jääkausi

1614

toinen tai kumpainenkin aine liukenee sitomalla
paljon lämpöä, joten seoksen lämpötila tuntuvasti
alenee. Tarkoitukseen käytetään tavallisesti joko
kahta hienoksi survottua kiinteätä ainetta tai
nestettä ja kiinteää ainetta. Kolme osaa lunta
(jäätä) ja 1 osa keittosuolaa toisiinsa
sekoitettuina antavat noin —20° j:n. Rikkihapon ja
lumen sekoituksessa on lämpötilan alennus
riippuvainen siitä, kuinka moniprosenttista
rikkihappo on ja missä suhteessa aineet sekoitetaan.
Paras on tulos, kun sekoitetaan 1 osa 65,5
prosenttista, 0-asteista happoa l,i osaan 0-asteista
lunta. J:n lämpötila on silloin —37°. Hyvin
sopiva aine j:een on kloorkalsiumi.
Sekoittamalla sitä lumeen saadaan alin mahdollinen
lämpötila tälle seokselle —55°, jos 70 osaan lunta
hämmennetään 100 osaa suolaa. — J :een voi
käyttää useampiakin aineita, esim. salmiakkia,
salpietaria, glaubersuolaa ja vettä. Hyvin
alhainen lämpötila saadaan juoksevan ilman avulla
(ks. Jäähdytyskoneet). U. 8:n.

Jäähdytysvaunu, ulospäin hyvin eristetty
tavaravaunu, jossa on jäähdytys- ja tavallisesti
myös lämmityslaitos, niin että siinä
lämmönar-koja ravintoaineita, kuten voita, maitoa, lihaa,
kalaa, olutta y. m. voidaan kaikkina
vuodenaikoina, niiden pilaantumatta, kuljettaa. S. V.
R:n jäähdy tysvaunu ja nimitetään tavallisesti
kylmä- ja lämminvaunuiksi. V. V-la.

Jääjahti ks. Jääpurjehdus.

Jääkaappi, jäiden avulla viileänä pidettävä
pienehkö ruokatavaroiden säilytyspaikka. Seinät
j:ssa ovat tavallisesti kahdenkertaiset
(metallilevystä), varustetut eristyskerroksella ja vuoratut
sisästä sinkillä. Uusimmissa j:issa jäät
asetetaan sen komeron yläpuolelle, jossa
ruokatavaroita kulloinkin on säilytettävä; sulanut vesi
juoksee tällöin kahdenkertaisten seinien välissä
olevien johtotorvien kautta pitäen koko kaapin
viileänä.

Jääkarhu ks. Karhut.

Jääkauden ihminen ks. Ihminen.

Jääkaudenjälkeiset muodostumat ks. K v a
r-täärisysteemi.

Jääkauden muodostumat. Maalajeistamme
ovat jääkaudella syntyneitä: moreeni- 1.
murto-kivisora, harjujen, salpausselkien sekä nummien
vierinkivisora ja -hiekka ja jäämeren savi. Muita
jääkaudenaikuisia todistuskappaleita ovat:
kal-lioperustan epätasaiseksi uurrettu pinta,
vasta-sivuiltaan pyöristyneet, suojasivuiltaan rosoiset
silokalliot sekä kallioihin piirretyt uurteet,
jäätikön sulavesivirtojen kallioihin sorvaamat
hiidenkirnut, tunturiseuduissa jäävirtojen muovailemat
U-laaksot, ja lisäksi myöhäis jääkautisen
Yoldia-meren jäävuorien kulettamat kulkukivet. ks.
Jääkausi, Jäätiköt ja
Kvartäärisys-t e e m i. P.E.

Jääkausi, kvartäärikauden alkupuoliskolla
(pleistoseeniajalla) ollut ajanjakso, jonka
kuluessa suuri osa Eurooppaa ja
Pohjois-Ameriik-kaa on ollut mannerjäätikköjen peittämänä
kuten Grönlanti nykyään. J:n tiedetään syntyneen
yleisen lämpötilan alenemisen johdosta, joka on
tuntunut koko maapallolla. Kaikissa maanosissa
ovat silloin vuoristojen jäätiköt olleet nykyistä
laajempia. Fennoskandiassa mannerjäätikkö levisi
Skandinaavian tuntureilta kaikkiin suuntiin,
kunnes se peitti koko Pohjois-Euroopan ja suuren

osan Keski- ja Itä-Eurooppaa sekä yhtyi lännessä
Skotlannista ja idässä Uralista leviäviin
jääkenttiin. Liikkuessaan yli maan aina 4,000 m:n
vahvuisena maajää pyöristi ja silitti kallioiden
vasta-sivut, piirsi niihin uurteita ja vei mukanaan
paljo lohkareita ja soraa, jotka asettuivat jäätikön
ulompiin osiin sen alle tai reunalle moreenisoraksi.
Uurteiden suunnasta, silokallioiden vastasivun
asemasta ja moreenin kulkukivien tulosuunnasta
(nim. jos niiden emäkallio tunnetaan) käy selville
maajään liikuntosuunta. Näistä näkyy, että
jäätikön keskus, n. s. j ä ä n j a k a j a, on ollut
Skandinaavian tunturien itäpuolella. Monin seuduin
on kallioissa useamman suuntaisia uurteita, joista
näkyy, että maajää on jääkauden eri vaiheilla
liikkunut eri tavalla. Ennen suurinta
leviämistään ja myös peräytymiskaudellaan jää näyttää
kulkeneen suunnattomana jäävirtana pitkin
Itämeren syvännettä kiertäen Ruotsin eteläpuolitse
(vanhempi ja nuorempi balttilainen
jäävirta), kun taas maajään ollessa laajimmillaan
se kulki suoraan yli maitten ja merien.
Jääkauden alkupuolesta ei paljoa tiedetä, sillä kaikki ne
muodostumat, jotka asettuivat jäätikön reunoille
siihen aikaan, jolloin se ei vielä ollut saavuttanut
suurinta laajuuttaan, vei jää myöhemmin
mukanaan. Sen sijaan maajään peräytymiskaudelta on
säilynyt lukuisia muodostuksia sellaisina kuin ne
olivat syntyessään. Missä jään reuna oli kauan
yksissä kohdin, siellä muodostui tämän
suuntaisia päätemoreenivalleja sekä jäätikön
sulavesivirtojen tuomia fluvioglasiaalisia
kerrostumia, n. s. reunaharjuja. Näitä on
ensiksikin pitkin sitä viivaa, joka merkitsee
maajään suurimman leviämisen rajaa. Tämän jälkeen
on jään reuna vetäytynyt takaperin pysähtyen
uudelleen viivalle, joka käy kaarena Jyllannista
läpi Pohjois-Saksan, Länsi- ja Pohjois-Venäjän
Vienanmeren itäpuolelle. Tähän muodostui taas
päätemoreeneja ja suurenmoisia
fluvioglasiaalisia hiekkanummia. Seuraavaa seisahdusta
maajään sulamisessa merkitsee Suomen Salpausselkä
ja sitä vastaava päätemoreenijakso Ruotsissa
Itä-ja Länsi-Göötanmaalla sekä Etelä-Norjan
reuna-harjut. Salpausselän ainekset ovat nekin
suurimmaksi osaksi sulavesivirtojen suille
kerrostunutta vierinkivisoraa ja hiekkaa. Vielä toista,
vähän myöhäisempää jäänreunan asemapaikkaa
merkitsee n. s. Salpausselän rinnakkaisselkä.
Paitsi näitä pitempiä seisahduksia keskeytyi jään
sulaminen tuon tuostakin lyhyemmäksi ajaksi,
jolloin aina syntyi päätemoreeneja ja
reunaharjuja. Sulamisen jatkuessa yhtäjaksoisesti
sulavesivirtojen suistokerrostumat kasaantuivat
jää-tikköporttien edustalle samalla kuin nämä
jäänreunan keralla peräytyivät, ja niistä
muodostuivat entisiä jäänreunan asemia vastaan likimain
kohtisuoraan suunnatut vierinkiviharjut.
— Suurin osa mannerjäästä vapautunutta aluetta
jäi meren valtaan (vrt. Fennoskandia), ja
tähän myöhäisglasiaaliseen jäämereen 1. Y o 1 d i
a-mereen siis kerrostuivat harjut ja
reunaylän-teet. Hienoin osa sulavesivirtojen tuomasta
lietteestä kulki jään reunalta kauemmaksi ja
asettui merenpohjaan jäämeren saveksi, jonka
hyvin kehittynyt kerrallisuus juuri saa
selityksensä siitä, että sulavesivirrat lämpiminä
vuodenaikoina kuljettivat enemmän ja karkeampaa
lietettä kuin kylminä. Saven vuosikertojen perus-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0863.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free