- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1615-1616

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jäähdytysvaunu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1615

Jääkellari—Jääkärit

1616

teellä on De Geer voinut jotenkin tarkalleen
määrätä maajään sulamisajan ja sen eri
vaiheitten pituuden sekä samalla ilmaston vaihtelut.
Jäänreunan peräytymiseen Skånesta Norrlantiin
kului sen mukaan n. 5,000 v. Etelä-Ruotsissa se
peräytyi 50-150 m vuodessa, sitten jäänreuna
oli Salpausselkää vastaavien päätemoreenien
kohdalla pari sataa vuotta paikallaan, mutta
peräytyi sitten pohjoisempana yhä nopeammin,
Norrlannissa aina 400 m vuodessa. —
Yoldia-meressä uiskenteli sitä reunustavista jäätiköistä
lohkeilleita jäävuoria. Nämä kuljettivat paljon
kivilohkareita, joita nyt tavataan kulkukivinä
ja jotka ovat liikkuneet muihinkin kuin
maa-jään liikuntosuuntaan, päinvastoin kuin jäätikön
tuomat kulkukivet. — Maajään viimeinen
jäännös oli Skandinaavian tunturien itäpuolella. Se
patosi vuoriston itään viettävät laaksot järviksi,
jotka laskivat vetensä länteen yli
tunturimuu-rin, kuten siellä monin paikoin olevat entiset
joenuomat ja rantamerkit todistavat. —
Muinaisen jäätikköalueen eteläosissa tavatut n. s.
in-terglasiaaliset kerrostumat (ks. t.) sekä niistä
löydetyt, lauhkeata ilmastoa todistavat fossiilit
ovat antaneet aihetta siihen teoriaan, että
jääkautta keskeyttämässä on ollut
interglasiaali-kausia, jolloin maajää on ollut suurimmaksi
osaksi sulaneena. Näistä asioista on tutkijoilla
hyvin eri mielipiteitä. Eräät, kuten J. Geikie,
Penck ja Brückner, erottavat useita eri
jääkausia, toiset taas, esim. Geinitz ja Lepsius, ovat
sitä mieltä, että n. s. interglasiaalikaudet
merkitsevät vain ohimenevää jäänreunan
peräytymistä jäätikköalueen reunaosista. Todella ei
Fennoskandiassa eli siis alueen sisäosissa olekkaan
tavattu varmoja interglasiaalisia muodostumia. —
J:n olosuhteisiin luovat valoa myös siltä ajalta
jäätikköalueen ympäristöissä säilyneet fossiilit.
Niistä käy selville, että Keski-Eurooppaan on
j:n alkaessa tertiäärikauden lämpimän ilmanalan
kasvi- ja eläinmuotojen sijaan tullut ensin
lauhkean ja sitten arktisen ilmanalan kasveja ja
eläimiä (esim. mammutti, villakarvainen
sarvikuono, sekä kasveista tunturipaju ja
lapin-vuokko). Interglasiaalikausia vastaavilla
ajanvai-heilla sen sijaan on taas samoilla seuduilla ollut
eteläisempiä eläin- ja kasvimuotoja (esim.
Ele-phaa antiquus, sarvikuono, virtahepo y. m.
samanaikaisina lehtikuusen, tammen ja pyökin kanssa).
Lämpöisen ilmaston eläinmuodot ovat sittemmin
taas hävinneet Keski-Euroopasta, ja sijaan on
tullut viileämmässä ilmanalassa viihtyviä sekä
nykyaikaisia muotoja. — Moreeninvälisissä
muodostumissa on paikoin myös merikerrostumia, ja
niissäkin tavatuissa fossiileissa huomataan
inter-glasiaaliaikojen lämpimämmän ilmaston
vaikutusta. Myöhäisjääkautisessa jäämeressä taas on
elänyt todellisia jäämeren nilviäisiä ja muita
eläimiä (esim. Yoldia arctica, Mya truncata,
Pecten islandicus, Area glacialis, sekä
grönlan-ninvalas ja grönlanninhylje). Mantereelle
siirtyivät peräytyvän jäänreunan jälessä ensinnä
aiktiset kasvit ja eläimet.

On ollut toisiakin j:ia vanhempina geologisina
aikoina. Tunnetuin niistä on permiläinen j. (ks.
Permisysteemi), jolloin eteläisellä
pallonpuoliskolla, vieläpä päiväntasaajan seuduillakin
on ollut suuria mannerjäätikköjä. Maajään
tekemiä muodostuksia on tavattu myös jo prekambri-

laisista kerrossarjoista (vrt. Eokambriset
muodostumat ja Kalevalaiset
muodostumat). Toiselta puolen on ollut kausia,
jolloiu napaseudutkin ovat olleet jäästä vapaina,
ja silloin on ilmasto ollut lämmin koko
maapallolla. Kun nykyäänkin melkoinen osa
manterista on maajään vallassa (vrt. Jäätiköt),
ja tämä vaikuttaa suunnattomasti valtamerien
ja koko maan lämpösuhteisiin, on nykyistäkin
aikaa oikeastaan pidettävä jääkauteen tai
inter-glasiaalikausiin kuuluvana, vrt. myös K v a
r-täärisysteemi. [J. Geikie, „The great ice
age" (3 p. 1894); E. Geinitz, „Die Eiszeit"
(1907); W. Ramsay, „Geologian perusteet"
(1909).] ’ " P. E.

Jääkellari, jäänsäilytyshuone, jollaisia oli jo
vanhoilla roomalaisilla, mutta jotka vasta
1800-luvulla saivat yleisen merkityksen, kun jäällä
tuli olemaan suuri merkitys useille teollisuuden
haaroille ja lääkintätaidolle. Yksinkertaisin
jääkellari on kuoppa, johon jäät peitetään
sahajauhoilla tai mudalla. Rakenteeltaan
yksinkertaisia ovat myös tavalliset jäävarastot, joissa
jäät ovat suojatut kevyellä maanpäällisellä
lauta-suojuksella ja jollakin eristävällä kerroksella,
tav. sahajauhoilla. Varsinaiset jääkellarit ovat
säilytyshuoneita. Olutpanimoissa on niiden
kellarien tasalla, joissa oluen käyminen tapahtuu
ja olut pidetään varastossa, n. s. jääarkkuja,
joihin jääharkot pinotaan nostokojeilla ja jotka
ovat erotetut käyttö- ja varastokellareista
ohkai-silla seinillä, usein vain rima-aidalla. Ulkoseinät
tehdään tavallisesti kaksinkertaiset ja väliin
asetetaan joko eristyskerros tai jätetään tyhjä
ilmakerros. Ovet tehdään myös kaksinkertaiset.
Nykyisin käytetään panimoissa jo aivan yleisesti
jäähdytyskoneita (ks. t.).

Jääkenkä ks. Kalastus.

Jääkerrostumat ks. Jäätiköt.

Jääkoneet ks. Jäähdytyskoneet.

Jääkuikka ks. Kuikat.

Jääkyyhkynen (Mergulus alle), ruokkien
heimoon kuuluva sukeltajalintu. Sillä on lyhyt ja
paksu nokka, lyhyet siivet ja lyhyt pyrstö; pää,
kaula y. m. yläosat ovat mustat, rinta ja vatsa
valkea, siivillä valkea poikki juova; pituus 24 cm.
Elää Polijoisessa-Jäämeressä, missä sitä jäitten
seassa näkee tuhansittain, ja lähestyy rantoja
vasta sikiämisajaksi. Naaras munii vain yhden
munan. E. M. L.

Jääkärit (saks. Jäger, ruots. jägare) on
nimeltään se erikoinen jalkaväen laji, jota
harjoitetaan taisteluun hajaantuneessa
taistojärjestyk-sessä. Alkuaan jääkäriosastoihin kuuluivat ne,
jotka olivat tottuneet samoilemaan metsissä,
olivat taitavia ampujia j. n. e. J. olivat varustetut
rihlatuilla kivääreillä, n. s. tussareilla, kun taas
muulla jalkaväellä oli sileäpiippuiset pyssyt.
Jääkäreitä käytettiin etupäässä pieneen sotaan
ja hajaliikkeisiin. Nykyisin jääkärien merkitys
on vähentynyt, kun jalkaväki yleensä on
varustettu kauaksi kantavilla uudenaikaisilla
kivääreillä. Heitä vastaavat kuitenkin jossain
määrin nykyajan tarkk’ampujat, joita käytetään
etuvartiostossa ja yleensä kaikkialla, missä suurta
ampumatarkkuutta vaaditaan. „Jääkäri" nimitys
on kuitenkin vielä säilytetty eräille
joukko-osastoille. Niinpä Venäjällä kaartin jalkaväen l:sen
divisioonan 4:s rykmentti on nimeltään jääkäri-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0864.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free