- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1621-1622

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jäätuura ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1621

Jäätu ura—Jäävi

1622

Fiesch-glasieeri Sveitsissä.

vahvana (Grönlannissa arviolta 1,000 à 2,000 m)
yli vuorten ja laaksojen. Jääalueen reunoilla se
ohenee, jääkentästä pistäiksen ensin yksityisiä
kukkuloita, n. s. n u n a t a k e j a, ja vihdoin
reunasta työntyy glasieereja laaksoihin. —
Jäävirtain liikkeen nopeus on hyvin erilainen.
Se riippuu, paitsi alustan kaltevuudesta ja
pinnanmuodoista, myös virtaa liikkeelle
pakottavan jäämassan suuruudesta ja on sen vuoksi
mannerjäätikköjen reunoilta lähtevissä
jäävirroissa suurempi kuin vuoristoglasieereissa.
Grönlannin jäävirrat liikkuvat 6 à 20 m
vuorokaudessa, kun taas Sveitsin jäävirroissa nopeus
vaihtelee 0,08 :sta-0,4 m:iin vuorokaudessa.
Skandinaa-vian jäävirrat ovat vielä hitaampia, liikkuen n.
0,05 à 0,i m vuorok. Liike on jäävirran keskellä
nopeampi kuin reunoilla ja kesällä nopeampi
kuin talvella. — Sekä mannerjäätiköissä että
vuoristojäätiköissä ovat lumirajan sisällä
olevat keskusosat jään kasausalueita, kun taas
gla-sieerit ovat niiden luonnollisia laskuväyliä, niissä
kun jää kulkee lumirajaa alemmaksi, missä
vuotuinen sulaminen on suurempi kuin lumentulo.
Jäävirtojen alapää on siinä, missä
sulamistap-pio on yhtä suuri kuin ylhäältäpäin liukuva
jäämäärä. Se on esim. Alpeilla keskimäärin 1,000 m
yi. merenp., kun taas lumirajan korkeus on 2,800
m. Uudessa-Seelannissa lumiraja on 2,400 m yi.
merenp., jäävirtojen alapää 210 m. Se liikkuu
edestakaisin vuodenaikojen mukaan ja siirtyy
sitäpaitsi aikakausittain, ollen siis hyvänä
mittana ilmaston vaihteluista. — Sulavedestä
muodostuu jäänalaisia sulavesivirtoja, jotka jäätikön
alareunalla tulevat ilmoille n. s.
jäätikkö-porteista.

Laakso-jäävirroille, joiden sivulla vuoret
kohoavat jäätä ylemmäksi, vierii rinteiltä
lohkareita ja soraa. Nämä kulkevat sitten jään
mukana sivumoreenina. Kahden jäävir-

ran yhtyessä yhdeksi niiden vastakkain
joutuvat sivumoreenit liittyvät
keskimoree-niksi. Tällaisia päällysmoreeneja ei
luonnollisesti ole mannerjäätiköissä, mutta sen sijaan ne,
kuten myös jäävirrat, kuljettavat
sisämoree-n i a, jota niihin tarttuu alustan maa- ja
vuori-perästä. Siinä lohkareet hankautuvat vastakkain
ja kuluvat särmiltään pyöreiksi.
Mannerjäätikköjen reunoissa ja jäävirtojen alapäissä tätä
kasaantuu jään alle pohjamoreeniksi, jonka
päällitse liikkuva raskas jäämassa sulloo
piukkaan. Muu osa jään päällä ja sisässä ollutta
soraa kasaantuu vihdoin jäätikön alareunalle
päätemoreeniksi, joka on vähemmän
piukkaan sullottua kuin pohjamoreeni, mutta tämän
kaltaista siinä, että suuret ja pienet lohkareet
sekä hienoksi hankautunut vuorijauhe ovat
sikin sokin ilman järjestystä. Kaikkien näiden
moreenilajien muodostuminen nähdään
nykyaikaisissa j:ssä, ja kun sitten samanlaisia
muodostuksia tavataan seuduilla, missä ei nykyään ole
maa-jäätä, niin voidaan suurella varmuudella sanoa,
miten ne ovat syntyneet muinaisina
jääaikakau-sina. J :n sulavesivirrat kuljettavat
sisämoree-nista sora-aineksia, joista ne kuluttavat pyöreitä
vierinkiviä ja lajittelevat soran erilleen; nämä
kasaantuvat delttamuodostumiksi jäätikköporttien
edustalle. Tällaisista aineksista ovat jääkautisen
mannerjäätikön sulamiskaudella vierinkiviharjut
ja muut fluvioglasiaaliset kerrostumat syntyneet.

— Kun jäätikkö tällä tavoin vie aineksia
alustastaan, vaikuttaa se siihen kuluttavasti (e k s a r a
t-s i o n i). Jäävirrat syventävät ja laajentavat
laaksojansa. Tällaisia pohjalta pyöristyneitä laaksoja
sanotaan U-l aaksoiksi, erotukseksi V: n
muotoisista erosionilaaksoista.
Mannerjäätikkö vaikuttaa eksaroivasti koko alustaansa.
Niin hyvin jäävirrat kuin mannerjäätikötkin
kuluttavat kalliot ja kukkulat, joiden yli jää
liikkuu, n. s. silokallioiksi. Näissä on se puoli,
jolta jää tulee, pyöristynyt ja sileä, n. s.
vasta-sivu, tätä vastakkainen eli suojasivu taas
rosoinen. Maajäähän tarttuneet kivilohkareet
piirtävät kallioihin uurteita. [A. Heim,
„Handbuch der Gletscherkunde" (1885); H. Hess,
„Die Gletscher" (1904); A. Hamberg y. m., „Die
schwedischen Gletscher" (1908).] P. E.

Jäätuura, taltan tapaisella terällä varustettu
raskas rautatanko jään lohkomiseksi, jääkuoren
poistamiseksi katukäytäviltä y. m. s. K. S. K.

Jäätyminen, nesteen muuttuminen jähmeäksi
alhaisella lämpöasteella (kylmyysasteella). J. on
siis erikoistapaus jähmettymisestä.
Lämpöastetta, millä j. tapahtuu, sanotaan nesteen j ä
ä-tymis- 1. jäätymäpisteeksi. Veden
jäätymispiste on 0°, elohopean —39°, väkiviinan

— 130,5°. (U. S:n.)

Jäätymispiste ks. Jäätyminen ja
Lämpömittari.

Jäätymäpiste ks. Jäätyminen ja
Lämpömittari.

Jääurheilu ks. Curling, Hockey,
Jääpurje h d u s, Luistelu.

Jäävi (ruots. jäf), lakit., peruste, joka, laissa •
tarkoin määrätyissä olosuhteissa, tekee jonkun
esteelliseksi viranomaisena asiaa käsittelemään
tai siinä todistamaan taikka muuten esiintymään
määrätyssä ominaisuudessa. Tärkeimmät jäävit
1. esteet ovat tuomarin ja todistajan jäävit. Tuo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0867.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free