Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaakelivasara ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1633
Kaakelivasara—Kaali
1634
kaakeliuunit täällä
sentähden
enimmäkseen arinattomia.
Sovittamalla
tämmöiseen uuniin pienen [-tarkoituksenmukaisen-]
{+tarkoituksenmukai-
sen+} rautakamiinan,
voi polttoaineena
käyttää turvetta,
ant-rasiittia, koksia y. m.
(ne tahtovat
kuitenkin jossakin määrin
uunia turmella).
Sangen paljo,
vaikkakaan ei
pohjoismaissa, käytetään
varsinaisten
kaakeliuunien ohella
semmoisia, joissa
kaakelit vain kuorena
ympäröivät jotakin
muuta ainetta esim. rautaa olevaa runkoa.
Suomessa alettiin kaakeliuuneja käyttää
herraskartanoissa 1700-luvulla. Kaakelit olivat
pääasiallisesti hollantilaista
tekoa ja usein maalattuja.
Myöhemmin tuli vihertävä
ja ruskea lasitus tavalliseksi,
ja kun ensimäiset kotimaiset
kaakeliuunit kohosivat
1800-luvun jälkipuoliskolla, peitti
niidenkin kaakelien pintaa
ruskea lasitus. Vasta
varsinaisten kaakelitehtaiden
aloitettua toimintansa pääsi
valkea lasitus
renesanssimuoto-jen mukana valtaan. Uusin
aika vieroo jo niitäkin. Se
käyttää mielellään värillisiä
vapaasti sommiteltuja
uuneja, joiden muotoa
määrätessä on pyrkimys
kodikkaaseen takkavalkean viettoon
tullut useinkin tärkeäksi
tekijäksi. T. S.
Kaakelivasara,
molemmin päin talttamainen
vasara, jota käytetään
kaakelien pienentämiseen.
Kaakki, lakit., paalu, mihin rikoksentekijä
asetettiin häpeämään ja missä häntä sitten
suomittiin. Tällainen rangaistus oli m. m. 1734
vuoden lain Rikoskaaren 57 luvun 1 §:ssä säädettynä
parittamisesta. (O. K:nen.)
Kaakko ks. Ilmansuunnat.
Kaakkuri ks. Kuikat.
Kaali. Viljeltyjen kaalilaatujen kantamuoto on
ristikukkaisiin kuuluva, Pohjanmeren rannoilla
kasvava kaksivuotinen yrtti Brassica oleracea,
joka on läheistä sukua tavalliselle peltokaalille.
K.-laadut, joita lienee n. puolitoista sataa,
voidaan yhdistää kolmeen päälaatuun:
I. Lehtikaali (B. o. acephala), eroaa
vähimmin kantamuodosta, lehdet voimakkaasti
kehittyneet, eri laaduilla miten milloinkin pykeiset,
liuskaiset, poimuiset, väriltään vihreät, ruskeat,
sinertävänpunaiset tai kirjavat. Latvat ja
nuorimmat lehdet käytetään.
II. Kupukaaleja (B. o. huilata), lehdet
.52. III. Painettu 16/1011-
mehevät ja käpertyneet yhteen kuvuiksi. Näitä
erotetaan:
1. Brysselin- 1. ruusukaali (B. o. b.
gemmifera), korkeus n. 1 m, vuorottaisten
lehtien hangoissa pieniksi kuvuiksi kasvavia
silmuja. Syksyllä lehdet varisevat, paitsi latvusta,
jossa ei silmuja ole.
2. S a v o i j i n- 1. v i r s i n g-k a a 1 i (B. o. b.
sabauda), tavallisen kupukaalin tapainen, mutta
lehdet epätasaisesti kuopikkaat, eivätkä muodosta
niin tiheää ja suurta kupua kuin
äskenmaini-tulla. Väri tummanvihreä tai keltainen.
3. Kupukaali (B. o. capitata), varsi aivan
lyhyt, sileät lehdet sulloutuneet tiheäksi kuvuksi.
Tämän laadun alamuunnoksia ovat
valkokaali, jolla on palleroinen tai päältä vähän
litistynyt kupu, ja punakaali, jolla se on pieni,
punainen, hyvin luja. Viljellään meillä
yleisemmin Kaakkois-Suomessa, lännessä vähemmin.
Kupukaalimuunnos on myös puikeakupuinen
s o k e r i t o p p a-k. (B. o. capitata obovata).
4. Kukkakaali (B. c. botrytis cauliflora),
kupu, jota ylimmät varsilehdet suojaavat,
muodostunut nuorista kutistuneista ja pöhöttyneistä,
epämuodostuneista kukinnoista. On kaikista
k.-laaduista maukkain, viljellään meillä jotenkin
yleisesti etelä- ja keskiosissa maata. — Tälle
läheistä sukua on parsakaali 1. broccoli
(B. o. botrytis asparagoides), jolla on
pitkävetei-sempi kupu kuin kukka-k:lla, mutta ei tämän
hienoa makua. Pohjoismaissa harvoin viljelty.
5. Kaalirapi 1. pyörikkäkaali 1.
kyssäkää 1 i (B. o. gongylodes), maanpinnan
yläpuolella varren osa turpoaa lanttumaiseksi
mukulaksi, josta lehtiruodit kasvavat. On
vihreitä, sinipunaisia ja melkein valkeita laatuja.
Kaalikasvit ovat varsinaisesti kaksivuotisia,
mutta syötäväksi haluttaessa niitä viljellään
yksivuotisina. Siemenviljelys sitävastoin on
kaksivuotinen. Niitä voidaan menestyksellä viljellä
kau-kaisimmassa Lapissa saakka. Kaikista
vaatimattomimpia ja helpoimmin viljeltyjä ja varsinkin
kaukaisimpaa pohjolaa varten suositettavia ovat
lehti- ja ruusukaali. Enin viljeltyjä ovat
kupuja kukkakaali sekä kaalirapi. Niitä voidaan
niinikään yleisellä tavalla viljellä menestyksellä aina
Etelä-Lapissa saakka. — Kaikki kaalilajit
vaativat menestyäkseen kosteanpuoleista, runsaasti
lannoitettua, mieluimmin savensekaista ja syvää
multamaata. Paras lannoitusaine on makki- ja
eläinlanta, joita voi käyttää miltei kuinka paljon
tahansa ja sitä enemmän kuta kuivempi ja
kevyempi maa. Kaikki muut paitsi kukkakaali ovat
istutettavat äsken lannoitettuun maahan. —
Taimet kasvatetaan puolilämpimissä tai kylmissä
lavoissa. Siemenet kylvetään Etelä-Suomessa
huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa. Kukkakaali
kylvetään usein ainakin paria viikkoa
aikaisemmin, varsinkin kauempana pohjoisessa. Lavoissa
ei saa kaalintaimia liiaksi kastella, eikä pitää
liian kuumassa. Kesäkuun alussa taimet
istutetaan avomaalle l,io m:n levyisiin penkkeihin
tai ilman penkkijakoa. Taimet sijoitetaan
vuoro-riveihin 40-70 cm:n päähän toisistaan, aina
lajin suuruuden mukaan. Istutuksen jälkeen
kastellaan runsaasti. Kukka- ja kupukaali
mullataan kesän kuluessa pariin kolmeen kertaan
aluslehtiä myöten. Kesällä on hyvä kastella
lanta-vedellä. Myöhäiset kerä- ja kukka- sekä ruusu-
Nykyaikainen kaakeliuuni.
Tavallinen
kaakeliuuni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
