- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1655-1656

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

16Ö3

Kaarle

1656

paransi koululaitosta ja karkoitti jesuiitat (1767).
Bourbonien sukuliiton johdosta K. sekaantui
kahteen sotaan Englantia vastaan 1761-63 ja 1779-83.
[Rousseau, „Regne de Charles III d’Espagne".]

K. IV (1748-1819), edellisen poika, hallitsi v:sta
1788, heikko ja mitätön ruhtinas, joka ensin
hallitsi isänsä ministerien johdolla, mutta pian
joutui kokonaan puolisonsa Maria Lovisan ja tämän
rakastajan Godoyn valtaan. Tämä sai 1793 K:n
ensin ottamaan osaa ensimäisen liittokunnan
sotaan Ranskaa vastaan ja sitten, Baselin rauhan
jälkeen (1795), Ranskan liittolaisena sotiin
Englantia vastaan, josta oli seurauksena Espanjan
laivaston tuhoutuminen Trafalgarin tappelussa
(1805). V. 1808 K:n Aranjuezissa syntyneen
metelin johdosta täytyi luovuttaa kruununsa
pojalleen Ferdinandille. Mutta sam. v. Napoleon
houkutteli isän ja pojan Bayonneen ja pakotti
Ferdinandin antamaan kruununsa takaisin Iv:Ile, minkä
jälkeen tämä luovutti sen Napoleonille saaden
korvaukseksi ransk. linnan ja vuotuisen eläkkeen.
K. oleskeli tämän jälkeen Ranskassa, Roomassa
ja Napolissa. [Muriel, „Historia de Carlos IV".]

J. F.

Kaarle (esp. Carlos), espanjalaisia
ruhtinaita ja kruununtavoittelijoita. ks.
Carlos.

Kaarle, frankkilais-roomalaisia
keisareita.

1. K. (I) Suuri (synt. 2 p. huhtik. 742, k. 28
p. tammik. 814),
Frankki-laisvaltakunnan kuningas
v:sta 768, keisari v:sta
800, keskiajan merkillisin
hallitsija; Pippin Pienen
vanhempi poika; äitinsä
oli Berta, Karibertin,
Lao-nin kreivin tytär. K.
kruunattiin isänsä kuoltua
yhdessä veljensä Karlmannin
kanssa kuninkaaksi ja sai
Austrasian sekä osan
Akvitaniaa, mutta anasti
veljensä kuoltua 771
ylimysten suostumuksella
koko valtakunnan.
Karlmannin leski haki
lapsineen turvaa langobardien
kuninkaalta Desideriukselta, mutta tämän K.
voitti ja valloitti hänen valtakuntansa sekä
panetti hänet luostariin 774. Paavi sai K:lta
vahvistuksen siihen lahjoitukseen, jonka Pippin oli
antanut Pietarin istuimelle (Ravennan
eksar-kaatti y. m.). — K. saattoi loppuun Saksan
heimojen kristinoppiin käännyttämisen ja
yhdistämisen saman valtikan alle, joten yhteinen
saksalainen kansallisuus saattoi kehittyä. V:sta 772
bän kävi sotaa pakanallisia saksilaisia vastaan,
mutta kohtasi jäykkää vastarintaa. Useasti
voitettuinakin saksilaiset nousivat yhä uudestaan
kapinaan; erään sellaisen johdosta K:n sanotaan
varoittavaksi esimerkiksi mestauttaneen 4,500
saksilaista. V. 785 alistui heidän etevin joh
tajansa Vidukind sekä kääntyi kristinuskoon,
jonka jälkeen heidän vastustuskykynsä
pääasiassa oli murrettu; Elben pohjoispuolella asuvat
saksilaiset kukistettiin kuitenkin vasta 804.
Valloitettuun alueeseen levitettiin kristinoppia useita
hiippakuntia ja luostareita perustamalla. — Myös

Kaarle Suuri.
Samanaikuisen
pienoispatsaan mukaan.

slaavilaiset kansat Elben itäpuolella sekä
Böömissä (tsekkiläiset) saatettiin osittain
frankki-laisesta valtakunnasta riippuvaisiksi.
Saksi-laissodista aiheutui selkkauksia Tanskankin
kanssa, joka sota loppui 811; rajaksi tätä
valtakuntaa vastaan tuli Eider-joki. Kun K. pani
Baierin herttuan Thassilon viralta, joutui hän
sotaan tämän liittolaisia avaareja vastaan (nyk.
Unkarissa); heidät kukistettiin 796 ja valtakunta
laajennettiin Raab-jokeen saakka. Jo
aikaisemmin K. oli etelässäkin ryhtynyt valloitukseen:
käyttäen hyväkseen maurilaisten keskinäisiä
riitaisuuksia hän 778 marssi Espanjaan ja valloitti
koillisosan maata melkein Ebroon saakka. Mutta
hänen palatessaan hyökkäsivät baskilaiset
Pyre-neitten Roneevaux-solassa, hänen jälkijoukkonsa
kimppuun ja tuhosivat sen; täällä kaatui runojen
ylistämä Bretagnen rajakreivi Roland. K. menetti
valloituksensa, vasta 801 :n jälkeen perustettiin
„Espanjan rajamaa". — Muitakin rajamaita
(mark’eja) K. perusti, esim. „Itäisen rajamaan"
(nyk. Itävalta). Rajakreiveille annettiin laajempi
valta kuin tavallisille kreiveille. — Italian
niemimaalla valtakunta ulottui Volturno-jokeen saakka;
paitsi yllämainittuja oli sillä vielä rajoina
Atlan-nin-meri ja Välimeri.

K. ei katsonut itseään vain maalliseksi
hallitsijaksi, vaan myös kristillisen kirkon päämieheksi
ja suojelijaksi. Tämän hänen asemansa
ulkonaiseksi merkiksi paavi Leo III, jota K. oli suojellut
hänen vihollisiansa vastaan, kruunasi hänet
keisariksi Rooman Pietarinkirkossa joulupäivänä 800.
Länsimaitten muutkin kristityt kansat katsoivat
häntä tästälähin korkeimmaksi yliherrakseeu ja
Itä-Roomakin tunnusti hänen keisarinarvonsa.
Kristillisen yleisvaltion aate jäi tästälähin
vallitsemaan käsitystapaa aina keskiajan
loppupuolelle asti, jolloin vahvoja kansallisvaltioita
muodostui. Kirkon päämiehenä K. sekä piti
kirkolliskokouksia että joskus muutti niiden päätöksiäkin.
— Maallisessa suhteessa K. yleensä säilytti
frankkien vanhat oikeustavat ja kansallisella pohjalla
kasvaneet laitokset, mutta koetti sen ohessa
säädöksillään (capitularia), jotka julkaistiin
vuosittain toukokuussa ja syksyllä pidetyissä
valtakun-nankokouksissa, saada monikansaiseen
valtakuntaansa suurempaa yhtenäisyyttä. Hän laittoi
lähettiläitä (missi) tarkastamaan oloja valtakunnan
eri osissa ja varsinkin valvomaan kreivejä, jotka
hoitivat hallintoa kukin piirikunnassaan;
hert-tuakunnat (jotka käsittivät useampia
kreivikuntia) olivat suurimmaksi osaksi poistetut jo hänen
edeltäjiensä aikana. Kreivit toimivat myös
tuomareina ja sotapäällikköinä; säännöllisiä
kreivin-käräjiä pidettiin kolmasti vuodessa. Vanhat
kan-sankäräjät olivat joutuneet unohduksiin:
valtakunnan yleisiä asioita pohdittiin joko
(harvempien) neuvosten kokouksissa tai (laajemmilla)
herrainpäivillä, joihin kutsuttiin hengelliset ja
maalliset suurmiehet. Jos koko kansan
mielipidettä kysyttiin, tapahtui se vuotuisten
asetarkastusten („toukokuun kenttien") yhteydessä.
Päätösvalta oli hallitsijalla. — K. tahtoi kyllä
säilyttää vapaan maata omistavan talonpoikaissäädyn
ja sen puolustusvelvollisuuden, mutta suurten
so-tiensa tähden hänen oli pakko turvautua
vasallien apuun ja edisti siten läänityslaitoksen
kehitystä. — Valtio sai tulonsa kuninkaantiloista,
joita K. hoiti suurella huolella, sakoista, vapaa-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0884.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free