- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1659-1660

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

16Ö3

Kaarle

1660

Kaarle Ludvik Juhana (1771-1847),
Itävallan arkkiherttua, suurherttua, sittemmin
keisari Leopold II:n poika. K., joka oli heikko
ruumiinrakenteeltaan, harrasti nuoruudestaan
asti sotatieteitä. Ranskan vallankumouksen
aiheuttamissa sodissa hän pian sai tilaisuuden
näyttää taitoaan. Jo 1792 hän johti brigadia ja
seuraavien vuosien sotaretkillä hän tuli niin
huomatuksi, että hän 1796 sai komennettavakseen
Saksassa olevan armeian, jonka hän johti voitosta
voittoon. V. 1799 hän taisteli yhtä suurella
menestyksellä Saksan sotanäyttämöllä, mutta 1800 hän
sairaloisuuden vuoksi luopui vähäksi aikaa
päällikkyydestä. V:n 1805 sodassa hän sai Italiassa
Caldieron voiton lokak. 30 p.; kutsuttiin Uimin
antaumisen jälkeen Saksaan, mutta hänen
saapuessaan sinne sota oli jo päättynyt; toimi tämän
jälkeen sotaministerinä. V. 1809 hän voitti
Napoleonin Aspernin ja Esslingenin luona (toukok.),
mutta joutui tappiolle Wagramin taistelussa
(hei-näk. sam. v.). Seuraaviin sotiin Napoleonia
vastaan K. ei ottanut osaa. Hän koetti kaikin tavoin
kehittää Itävallan armeiaa ja siinä herättää
todellista sotilashenkeä, mutta erittäinkin hän
harrasti upseerien tieteellistä kasvatusta julkaisten
siinä tarkoituksessa tutkielmia sotataidon eri
aloilta m. m. „Grundsätze der Strategie,
erläutert durch die Darstellung des Feldzugs von
1796 in Deutschland" (1814); 1893-95 julkaistiin
laaja kokoelma hänen valittuja kirjoituksiaan,
[v. Angeli, „Erzherzog Carl von Oesterreich als
Feldherr und Heeresorganisator" (5 nid.), ja
Zeiss-berg, „Erzherzog Carl von Oesterreich; ein
Lebensbild" (1895).] E. M-a.

Kaarle, Lothringenin herttuoita.
1. K. (V) Leopold (1643-90), itäv.
sotamarsalkka. Ranskan valloitushalu pakotti hänet
jättämään maansa. Keisari Leopold I antoi hänelle
komennettavaksi ratsuväkirykmentin. K. taisteli
menestyksellä ensin S:t Gotthardin luona 1664
ja sittemmin Alankomaissa sekä Reinin varrella,
missä hän itse oli ylipäällikkönä. Hän
kunnostautui erittäinkin avustaessaan (1683) Wieniä,
jota turkkilaiset piirittivät; sai näistä Mohäcsin
voiton. Sodan Ranskaa vastaan K. aloitti 1689
valtaamalla Mainzin; kuoli pian sen jälkeen.
K. oli aikansa etevimpiä sotapäälliköitä.

2. K. Aleksanteri (1712-89), edellisen
pojanpoika, itäv. sotamarsalkka. Keisari Frans I:n,
Maria Teresian puolison, veli; kunnostautui
sodassa turkkilaisia vastaan 1736-39. Tultuaan
27-vuotiaana sotamarsalkaksi hän sai 1742
ylipäällikkyyden Böömissä. Taisteli vaihtelevalla onnella
Fredrik II:ta vastaan, joutuen tappiolle
Chotu-soitzin ja 1745 Hohenfriedbergin ja Soorin
taisteluissa. Sittenkuin Fredrik 1745 oli solminut
rauhan, otti K. 1746-48 osaa taisteluihin
Alankomaissa; Aachenin rauhan jälkeen (1748)
nimitettiin hänet käskynhaltijaksi Itävallan
Alankomaihin. Seitsenvuotisen sodan puhjetessa tän taas
tuli Itävallan armeian ylikomentajaksi.
Sittenkuin Fredrik oli voittanut hänet Leuthenin luona
(1757), jätti K. kokonaan sotapalveluksen ja
palasi Alankomaihin, joiden hallintoa hän joh*i
menestyksellä kuolemaansa asti. E. M-a.

Kaarle (it. Carlo), N a p o 1 i’n ja Sisilian
kuninkaita.

1. K. I Anjoulainen (1226-85), Ranskan
kuninkaan Ludvik VIII:n nuorin poika. Sai nai-

misen kautta 1246 Provencen ja veljeltään, Ludvik
Pyhältä Anjou’n ja Mainen; lähti tämän kanssa
ristiretkelle Egyptiin, missä molemmat veljet
joutuivat vangiksi (1250). Hyökkäsi paavin
kehoituksesta (1266) liohenstaufilaisen Napoli’n
kuninkaan Manfredin kimppuun ja voitti hänet
Bene-venton luona helmik. 26 p., minkä jälkeen K. otti
haltuunsa hänen valtakuntansa paavin antamana
läänityksenä. Ollen julma ja kovasydäminen
mutta voimakas, hän herätti tyytymättömyyttä
määräilemällä raskaita veroja ja vainoamalla
hohenstaufilaista puoluetta, joka kutsui maahan
Manfredin veljenpojan, Konradinin, Saksasta.
K:n onnistui kuitenkin Tagliacozzon luona 1268
voittaa Konradin, joka joutui hänen käsiinsä
ja mestattiin. K., jolla nyt muutamia vuosia oli
mahtava asema koko Italiassa, otti 1270 osaa
Ludvik IX: n ristiretkeen Tunisiin. Hänen ankara
hallituksensa ja ranskalaisten ylimielisyys
aiheuttivat 1282 Sisilian kapinan, n. s. Sisilian
iltamessun. Ranskalaiset karkoitettiin saarelta ja
Aragonian Pietari III huudettiin Sisilian
kuninkaaksi. Turhaan K. koetti valloittaa takaisin
saarta. — [Saint-Priest, „Histoire de la conquète
de Naples par Charles d’Anjou"; Minieri-Riceio,
„II regno di Carlo I di Angio 1273-1283"
(„Archi-vio storico italiano", 1875-81), Cadier, „Essai sur
1’administration sous Ch. I et Ch. II d’Anjou".]

E. M-a.

2. K. IV ks. Kaarle V, saks.-room. keisari.

3. K. V ks. Kaarle II, Espanjan kuningas.

4. K. VI ks. Kaarle VI. saks.-room. keisari.

5. K. VII ks. Kaarle III, Espanjan kuningas.

Kaarle I (port. Carlos) (1863-1908), P o r t u-

galin kuningas. Kuningas Ludvik I :n ja
Savoi-jin Maria Pian poika. Nousi 1889 isänsä jälkeen
Portugalin valtaistuimelle. K. oli hidas,
tuhlaavainen ja huvittelunhaluinen, mutta jotenkin
lahjakas. Ulkopolitiikassaan hän pysytti vanhat
ystävälliset välit Englannin kanssa. Portugalin
sekaviin puolueoloihin hän sekaantui niin vähän
kuin suinkin mahdollista; liittyi kuitenkin 1907
pääministeriin Joao Francoon, kun tämä yritti
reformidiktatuurin avulla kohottaa maan
hallintoa ja valtion raha-asioita. Hän ant^i toukok.
sam. v. Francolle valtuuden hallita ilman
parlamenttia ja kannatti tämän
häikäilemättömimpiä-kin diktaattoritoimenpiteitä. Seurauksena oli, että
muodostui salaliitto, jonka uhriksi joutuivat
kuningas ja hänen vanhin poikansa Ludvik F
i-1 i p. Heidät ammuttiin molemmat avonaisella
kadulla Lissabonissa helmik. 1 p:nä 1908. Nuorempi
poika Emanuel (s. 1889) haavoittui lievästi.
Hänet huudettiin heti kuninkaaksi (Emanuel II),
mutta v:n 1910 vallankumouksen johdosta hänen
täytyi poistua maasta yhdessä äitinsä,
Bourbon-Orléans’in sukua olevan Marie Amélien kanssa.

E. M-a.

Kaarle (ransk. Charles), Ranskan
kuninkaita.

1. K. I ks. Kaarle Suuri, frankk.-room.

keisareita.

2. K. II ks. Kaarle II K a 1 j u p ä ä,
frankk.-room. keisareita.

3. K. III Yksinkertainen (879-929).
Ludvik II: n nuorin poika, asetettiin 893 Eudon
vasta-hallitsijaksi ja tunnustettiin tämän kuoltua 898
yleisesti Ranskan kuninkaaksi; luovutti
normannien johtajalle, Rollolle, Normandian läänityksenä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0886.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free