- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1665-1666

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

16Ö3

Kaarle

1666

yhä käyttää kuninkaan arvonimeä. Ja 1467 hän
vielä kolmannen kerran kutsuttiin valtaistuimelle
takaisin sekä hallitsi nyt kuolemaansa saakka,
15 p. toukok. 1470.

K. K. oli nähtävästi hyvää tarkoittava,
ihmisystävällinen hallitsija, rohkea ja urhoollinen.
Hän koetti auttaa kansaa ja ehkäistä herrojen
vallattomuutta. Mutta valtiomiehen älyä ja
malttia hänellä ei näy aina tarpeeksi olleen, ja tämä
seikka suureksi osaksi saattoi hänet niihin
onnettomuuksiin, joita niin runsaasti sai kokea. Suomen
maata hän on ollut lähempänä kuin ehkäpä
kukaan muu Ruotsin ja Suomen yhteisistä
hallitsijoista. — Naimisissa hän oli kolme kertaa: 1)
Birgitta Tuurentytär Bjelken (k. 1436), 2)
Katariina Kaarlentytär Gumsehufvudin
(naimisiin 1438, k. 1451), ja 3) kuolinvuoteellaan 1470
Kristiina Abrahamintyttären, Raaseporin
linnan-isännän tyttären, kanssa.

[H. Hildebrand „Sveriges historia intill
tju-gonde seklet" II y. m.] K. G.

3. Kaarle IX (1550-1611), Kustaa Vaasan
nuorin poika, sai huolellisen kasvatuksen ja
hyvät tieteelliset perusteet.
Kustaa Vaasan pojista hän
oli eniten isänsä
kaltainen ja sentähden
myöskin varsin taitava
hallitustoimissa, mutta isäänsä
vielä kiivaampi sekä
toisinaan kova ja julmakin.
Hän ei aina voinut tehdä
eroa omien ja valtion
vihollisten välillä, jonka
tähden monet hänen
langettamansa
kuolemantuomiot saivat yksityisen
koston muodon. Vasta
veljensä Eerik XIV:n
erottamisen jälkeen
hallituksesta K. sai omaan
hoitoonsa isän testamentissa hänelle määrätyn
Sö-dermanlandin herttuakunnan. K. osoitti jo
herttuana ollessaan suurta hallitsijakykyä edistäen
lierttuakuntansa elinkeinoja. M. m. hän kutsui
suomalaisia, joiden harjoittamaa kaskenviljelystä
hän suosi, raivaamaan uutisasutuksia
Vermlantiin. Kapinassa, jonka johdosta Eerik XIV
kadotti kruununsa, oli 18-vuotias Kaarle
pääjohtajana. Ruotsin aateliston kannattama Juhana
syrjäytti hallitsijaksi päästyään kuitenkin K:n
kokonaan hallitustoimista ja tahtoi vähentää
hänen oikeuksiaan herttuakunnassaan. Tämän sekä
myöhemmin alkaneen uskonnollisen
erimielisyyden tähden syntyi veljesten kesken
riitaisuuksia, joista lopulta sovittiin molemmin puolin
myönnytyksiä tehden. M. m. K. saavutti, mitä
herttuakuntansa kirkollisissa asioissa oli
vaatinut. Juhana III:n kuoltua K. otti neuvoston
kanssa hallituksen käsiinsä ja kutsui 1593
Upsalaan edustajia eri säädyistä, etenkin papistosta
kokoukseen, jossa määrättiin kirkon opin
ohjeeksi kolme yleistä tunnustusta sekä Augsburgin
tunnustus. Juhana III:n liturgia sekä Kaarlen
suosima Kalvinin oppi hyljättiin. Kokouksen
jälkeen Ruotsiin saapunut Sigismund pakotettiin
kruunauksessaan 1594 hyväksymään sen
päätökset. Söderköpingin valtiopäivillä 1595 säädyt
kuninkaan ollessa Puolassa määräsivät K:n
valtion-.53. III. Painettu =4/l011.

hoitajaksi, mikä valta hänelle vahvistettiin
Ar-bogan valtiopäivillä 1597. Venäjän kanssa K. teki
rauhan Täyssinässä 1595, jonka kautta
Käkisalmen lääni luovutettiin takaisin Venäjälle. Seur.
v. sotaväen majoituksesta rasittuneet Pohjanmaan
talonpojat alkoivat myöskin Hämeeseen ja
Savoon sittemmin levinneen nuijasodan, joka 1597
kukistettiin. Sam. v. K. tuli Suomeen ja valloitti
Sigismundin puoluelaisilta Turun linnan, mutta
oli pakotettu kohta lähtemään Ruotsiin, sinne
saapunutta Sigismundia vastaan, joka voitettiin
Stångebron taistelussa 1598. Tämän voiton kautta
K. lopetti Ruotsin riippuvaisuuden Puolasta ja
pelasti sen katolisuuden vaarasta. V. 1599 K. valloitti
koko Suomen ja rankaisi ankarasti Sigismundin
puoluelaisia maassamme mestauttaen useita heistä.
Linköpingin valtiopäivillä 1600 aatelittomat
säädyt tarjosivat K:lle kuninkuuden, mutta hän
suostui ottamaan sen vastaan vasta
Norrköpingin valtiopäivillä 1604, jolloin Juhana III:n
nuorempi poika Juhana herttua kieltäytyi
kruu-nunperimyksestä. K. kruunattiin vasta 1607. K.
pani valtakuntansa hallinnossa monta
parannusta toimeen käyttäen apunaan eduskuntaa,
joka alkoi hänen hallitessaan säännöllisesti
vaikuttaa hallitukseen. Aatelistosta kokoonpannun
neuvoskunnan vaikutusta hän sen sijaan vähensi,
vaikka säilytti sille laissa määrätyn vallan.
Hän asetti voudit ankaramman valvonnan
alaisiksi ja sääsi Suomea varten erityisen
vouti-säännön 1602. V. 1608 hän painosta julkaisi
Kristofferin maanlain ja aloitti painattaa Ljungi
Tuomaanpojan suomennosta siitä. Hän koetti
myöskin saada oikeudenkäynnissä parannuksia
aikaan. Elinkeinojen edistämisestä K. piti
paljon huolta, edistäen kauppaa, teollisuutta
(etenkin metalliteollisuutta) ja maanviljelystä.
Suomeen hän perusti Oulun kaupungin 1605 ja
Vaasan 1606, Ruotsiin m. m. Gööteporin.
Viljelysmaan mittaus n. s. maanmittailu
(jordref-ning) pantiin toimeen monessa osassa
valtakuntaa m. m. Pohjanmaalla Suomessa,
autiotaloja, joita varsinkin oli syntynyt v:n 1601
kovan kadon johdosta, koetettiin saada
uudestaan viljelykseen. Yritys tehtiin myöskin
Saimaan kanavan kaivamiseen. V. 1602 K. asetti
Raamatun suomentamista varten toimikunnan,
joka hänen eläessään ei saanut työtään
suoritetuksi.

K:n toimia valtakuntansa eduksi ehkäisivät
paljon hänen käymänsä sodat. Puolan kanssa
oli hänellä sotaa melkein lakkaamatta. Sen
taisteluista on muistettavin K:n tappio Kirkholman
luona 1605, jolloin Henrik Wrede uhraamalla
henkensä pelasti hänet. V. 1609 K. alkoi sodan
Venäjällä tsaari Vasilij Suiskijn liittolaisena.
Ruotsin päällikköinä olivat Jaakko de la Gardie,
Evert Horn y. m. Tanskan kanssa alkoi sota
1611, jossa Ruotsi kadotti Kalmarin.

K. oli hallitusaikanaan turvannut maansa
itsenäisyyden ja protestanttisen opin; hän oli
kukistanut aateliston ja parantanut alempain
säätyjen, etenkin talonpoikain tilaa. Suhteissaan
ulkomaahan hän oli harrastanut evankelisten
yhtymistä katolisuutta vastaan. Suomessa hän
on muistettava suosiostaan kieltämme ja
kansallisuuttamme kohtaan. Suomen rahvas kunnioitti
häntä pelastajanaan aateliston ja virkamiesten
mielivallasta ja nimitti häntä sentähden ,,hy-

Kaarle IX.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0889.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free