- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1673-1674

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

16Ö3

Kaarle

1674

vat Crusenstolpe, Anckarsvärd ja L. Hierta.
Taloudellisessa ja henkisessä suhteessa hänen
hallituksensa oli Ruotsille edistymisen aika.
[„Cor-respondance de Bernadotte avec NapoleoD
1810-14"; Schinkel-Bergman (forts. af Alin),
„Minnen och anteckningar"; Wachtmeister,
„Anteck-ningar och minnen"; Blomberg, „Marskalk
Bernadotte och hans tid"; F. U. Wrangel, „Från Jean
Bernadottes ungdom"; J. Almén, „Ätten
Bernadotte"; C. Th. Sörensen, „Bernadotte i Norden";
Y. Nielsen, „Norges historie efter 1814"; J. E.
Sars, „Norges politiske historie 1815-85"; S.
Clason, „Sverig.es historia intill tjugonde seklet",
9 osa; O. Sjögren, „Karl Johan och
skandina-viska halfön"; Schefer, „Bernadotte roi".]

K. O. L.

9. K. XV (1826-72), edellisen pojanpoika, tuli
isänsä Oskar I:n sairauden johdosta 1857
sijaishallitsijaksi ja hänen
kuoltuaan 1859 kuninkaaksi.
Hän oli innokas
skandinaavisen aatteen suosija,
koettaen saada
Skandi-naavian kolme
valtakuntaa lähempään yhteyteen
toistensa kanssa, ja
tahtoipa hän auttaakkin
Tanskaa 1864 sen sodassa
Preussia vastaan, mutta
kun hänen ministerinsä,
varsinkin L. de Geer ja
Gripenstedt sitä
vastustivat, raukesi asia. K. oli
kansanomainen ja suosittu
hallitsija, joka
tunnollisesti noudatti perustuslain
määräyksiä. Hänen aikanansa Ruotsin
eduskuntalaitos muutettiin nelijakoisesta kaksikamariseksi
(1866) ja varallisuus kehittyi suuresti; mutta
sotalaitoksessa hän ei saanut aikaan uudistusta,
vaikka hän sitä innokkaasti puuhasi. K. oli
lahjakas mies, harrasti maalaustaidetta ja esiintyi
runoilijana. [Bååth-Holmberg, „Carl XV som
enskild man, konung och konstnär"; De Geer,
„Minnen"; J. Almén, „Ätten Bernadotte"; Y.
Nielsen, „Det norske og svenske kongehus fra
1818"; Thyselius, „Karl XV".] K. O. L.

Kaarle, saksa l.-r o o m. keisareita.

1. K. IV (1316-78), Böömin kuningas, Juhana
Sokean poika, Luxemburgin sukua, tuli 1346
isänsä jälkeen Böömin hallitsijaksi ja valittiin
sam. v. Saksassa Ludvik Baierilaisen
vastakunin-kaaksi, mutta tunnustettiin vasta 1349 yleisesti
Saksan hallitsijaksi; kruunattiin 1355 Roomassa
keisariksi; julkaisi 1356 kultaisen bullan (ks. t.).
K. harrasti etupäässä perintömaittensa,
varsinkin Böömin kohottamista aineellisessa ja
henkisessä suhteessa. Ollen sivistynyt ja
kielentaitoi-nen mies K. edisti tieteitä ja taiteita; perusti
1348 Praagin yliopiston; hankki suvulleen useita
alueita: Ylä-Pfalzin, osia Sleesiasta, Ali-Lausitzin
ja Brandenburgin. K. kirjoitti oman
elämäkertansa v:een 1346 „Vita Caroli IV" (painettu
Böhmerin julkaisussa „Fontes rerum
germanica-rum", I). [Werunsky, „Geschichte Karls IV und
seiner Zeit".]

2. K. V (1500-58), Espanjan kuninkaana K. I,
arkkiherttua Filip Kauniin (Kastilian
kuninkaana 1504-06) ja Aragonian ja Kastilian Jo-

Kaarle XV. i

hannan poika, peri isänsä kuoltua (1506)
Alankomaat ja Franche-Comtén ja tuli äidinisänsä,
Ferdinand Katolilaisen, kuoltua (1516) Espanjan ja
Napolin, Sisilian sekä Espanjan Ameriikassa
olevien alusmaiden hallitsijaksi. Isänsä isän,
keisari Maksimilian I:n jälkeen hän sai (1519)
Itävallan perintömaat, mutta luovutti ne 1521
veljelleen Ferdinandille. V. 1519 Frankfurtissa
toimitetussa keisarinvaalissa K. voitti kilpailijansa
Ranskan Frans I:n ja kruunattiin seur. v.
Aache-nissa. Ryhtyessään hallitsemaan laajaa, monista
erilaisista aineksista kokoonpantua
valtakuntaansa K. oli vain nuorukainen ja sellaisenakin
verrattain kehittymätön, mutta vähitellen
hänestä kehittyi sekä etevä valtiomies että taitava
sotapäällikkö. Hänen koko hallitusaikansa kului
sotiin ulkonaisia vihollisia vastaan tai sisällisiin
taisteluihin; niinpä hänen täytyikin alituisesti
olla liikkeellä, voimatta pitkäksi aikaa asettua
mihinkään monista maistansa hallitusta
pitämään. Juuri samoihin aikoihin, jolloin K. astui
hallitukseen, aloitti Martti Luther kirkollisen
uudistusliikkeensä. Jo Wormsin valtiopäivillä
1521 K. asettui Lutherin ajamia uudistuksia
vastaan, julistaen hänet kannattajineen
valtion-kiroukseen. Vielä samana vuonna puhjennut sota
Frans I:n kanssa esti kuitenkin K:a
tarmokkaasti toimimasta uskonpuhdistusta vastaan. K:n
ja Frans l:n välillä käytiin neljä eri sotaa
(ks. Frans I), joiden lopullisena tuloksena oli
Milanon joutuminen K:n valtaan, mutta joiden
kautta samalla raukesivat tyhjiin K:n suuret
aikeet muodostaa maailmanvalta, jossa yksi
uskonto olisi vallitsevana. Paitsi Frans I:tä
vastaan K:n täytyi taistella turkkilaisiakin
vastaan, jotka uhkasivat hänen veljensä
Ferdinandin äsken haltuunsa saamia Böömiä ja Unkaria,
sekä käydä Afrikankin puolella sikäläisiä
rosvo-valtioita kurittamassa; ensimäisellä Afrikan
retkellään (1535) hänen sanotaan vapauttaneen
20,000 kristittyä orjaa, toinen (1541) epäonnistui.
Sotiensa lomissa K. yritti estää uskonpuhdistusta
leviämästä, mutta yhä uudistuvat ulkonaiset
vaikeudet hänet jälleen pakottivat myönnytyksiin
sisällisten taisteluiden välttämiseksi. Augsburgin
valtiopäivillä 1530 K. vaati protestantteja
palaamaan katoliseen kirkkoon, mutta jo 1532
hänen Nürnbergin uskonrauhassa täytyi sitoutua
toistaiseksi jättämään rauhaan ne ruhtinaat ja
kaupungit, jotka olivat yhtyneet Schmalkaldin
liittoon. Tarmokkaampaan toimintaan K.
saattoi ryhtyä tehtyään lopullisen rauhan Frans I:n
kanssa 1544. Regensburgin valtiopäivillä 1546
hän julisti Schmalkaldin liiton päämiehet
valtion-kiroukseen. Mühibergin taistelussa (1547) hän
sitten Saksin herttuan Moritsin avulla voitti ja
sai vangiksi Saksin vaaliruhtinaan Juhana
Fied-rikin, jonka jälkeen Hessenin maakreivi Filip
vapaaehtoisesti antautui. Augsburgin interimissä
1548 annettiin väliaikaisia säädöksiä, jotka
sitten piti korvattaman Tridentin
kirkolliskokouksessa tehtävillä lopullisilla päätöksillä. Mutta
pian alkoi taas vastuksia kerääntyä K:n tielle.
Hänen valtiosihteerillä Granvella, joka nautti
hänen rajatonta luottamustaan, kuoli 1550,
Saksan valtakunnassa alkoi ilmetä tyytymättömyyttä
varsinkin sen johdosta että K. pyrki turvaamaan
keisarinarvoa pojalleen Filipille, ja vihdoin
Saksin Morits äkkiarvaamatta luopui hänestä aloit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0893.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free