- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1675-1676

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1675

Kaarle—Kaarle Albert

1676

taen yhdessä Ranskan Henrik II:n kanssa sodan
(1552). Morits tosin epäonnistui yrittäessään
saada keisaria vangiksi (Innsbruckissa 1552),
mutta K:n vallan oli tämä kapina murtanut,
ja Passaun välirauhassa (s. v.) ja lopullisesti
Augsburgin uskonrauhassa 1555 luterilaisille
valtiosäädyille tunnustettiin samat oikeudet kuin
katolilaisillekin. V. 1556 K:n oli Ranskalle
luovuttaminen Metzin, Toulin ja Verdunin
hiippakunnat. Vastoinkäymisten ja taudin murtamana
K. nyt päätti luopua hallituksesta. Jo v:sta 1554
oli hänen ainoa poikansa Filip hallinnut Napolia
ja Milanoa, v:sta 1555 Alankomaita ja
Franche-Comtéta; nyt hän sai 1556 Espanjan kruunun.
Viimemainittuna vuonna K. jätti keisarikunnan
johdon veljelleen Ferdinandille, joka 1558
kruunattiin keisariksi. V:n 1557 alusta K. sitten
kuolemaansa asti asui San Yusten luostarissa
Estremadurassa, sieltäkin kuitenkin edelleen
vilkkaasti seuraten valtiollisia tapahtumia. [Ranke,
„Deutsche Geschichte im Zeitalter der
Reformation"; Baumgarten, „Geschichte Karls V";
Armstrong, „The emperor Charles V". V. 1550
K. kirjoitti oman elämäkertansa; 1800-luvun
puolivälissä siitä löydettiin portugalinkielinen
käännös, jonka Kervyn de Lettenhove 1862
julkaisi nimellä „Commentaires de Charles-Quint".
K:n kirjevaihdon ovat julkaisseet Lanz (1844-46)
ja Gachard (1859).]

3. K. VI Josef Frans (1685-1740), keisari
Leopold I:n nuorempi poika, joutui Espanjan
kruunun tavoittelijana Kaarle II:n, Espanjan
viimeisen habsburgilaisen kuninkaan, kuoltua (1700)
osanottajaksi Espanjan perimyssotaan (ks. t.).
Hänet huudettiin Wienissä kuninkaaksi K. III:n
nimellä, 1703 hän lähti Englantiin ja 1704
englantilais-hollantilainen sotajoukko mukanaan
ensin Lissaboniin ja sieltä Kataloniaan, kesti
1706 kovan piirityksen Barcelonassa ja oleskeli
siellä v:een 1710, jolloin hän liittolaisjoukkojen
saattamana pääsi Madridiin. Mutta kun suurin
osa espanjalaisia kannatti Filip Anjouta, täytyi
K:n jälleen pian lähteä Madridista. V. 1711 hän
palasi Itävaltaan ottaakseen haltuunsa
Habsbur-gien perintömaat veljensä, keisari Joosef I:n
kuoltua; vielä s. v. hänet kruunattiin keisariksi.
Vaikka hänen liittolaisensa 1713 Utrechtissa
tekivätkin rauhan Ranskan kanssa, tunnustaen
Filipin Espanjan kuninkaaksi, jotteivät sekä
Itävalta että Espanja olisi joutuneet Habsburgien
käsiin, K. jatkoi sotaa, kunnes 1714 Rastattin
rauhassa oli pakotettuna tyytymään Espanjan
Italiassa oleviin alusmaihin Milanoon, Napoliin
ja Sardiniaan sekä Espanjan Alankomaihin. V.
1716 hän jo joutui uuteen sotaan, tällä kertaa
Turkin kanssa, jonka 1718 täytyi hänelle
luovuttaa osia Unkarista, Valakiasta ja Serbiasta,
m. m. Belgrad. Kun Espanja 1717 hyökkäsi
Sardiniaan, sai K. Englannin ja Ranskan avulla
hyökkäyksen torjutuksi; Sardinia annettiin nyt
Savoijille ja K. sai korvaukseksi Sisilian. V.
1735 K:n täytyi, autettuaan August III:ta
Puolan perimyssodassa, luovuttaa Napoli ja Sisilia
Espanjan prinssille Kaarlelle, ja 1739, käytyään
uuden sodan Turkkia vastaan, viimemainitulle
suurin osa edellisessä rauhassa saatuja maita.
Paljon aikaa ja huolta K. pani saadakseen
Euroopan vallat hyväksymään 1713 julkaistun
„pragmaattisen sanktsionin", jossa perustuslaissa

säädettiin, ettei Itävallan maita saanut jakaa ja
että perintöoikeus olisi K:n tyttärillä, jollei hän
jättäisi poikaa jälkeensä; hänen ainoa poikansa
kuolikin v. 1716. Vähitellen K. onnistuikin
puuhassaan; mutta siitä huolimatta puhkesi
Itävallan perimyssota Maria Teresian isänsä kuoltua
noustessa valtaistuimelle.. — K. oli oikeutta
rakastava ja monipuolisesti sivistynyt, mutta
valtio-miehenä heikko. Häneen sammui Habsburgien
suku miespuolelta, [v. Radics, „Karl VI als
Staats- und Volkswirt"; Landau, „Geschichte
Karls VI als König von Spanien". Arvokkaita
ovat Foscarini’n „Arcane memorie, ossia segreta
historia del regno di Carlo VI" (1750).]

4. K. VII A1 b r e k t (1697-1745), Baierin
vaaliruhtinaan Max Emanuelin vanhin poika,
joutui Espanjan perimyssodassa itävaltalaisten
käsiin (1706), sai kasvatuksensa Itävallassa, otti
osaa sotaan Turkkia vastaan ja meni 1722
naimisiin keisari Joosef I:n nuoremman tyttären
kanssa, jonka kuitenkin täytyi luopua
perimys-oikeudestaan. Isänsä jälkeen K. 1726 tuli
Baierin vaaliruhtinaaksi. Keisari Kaarle VI:n
kuoltua hän pani vastalauseensa tämän
„pragmaattista sanktsionia" vastaan (ks. ed.), teki 1741
liiton Ranskan, Espanjan, Preussin ja Saksin
kanssa Maria Teresiaa vastaan, hyökkäsi
Itävallan perintömaihin ja valloitti Praagin, jossa
julistutti itsensä kuninkaaksi; seur. v:na hänet
valittiin keisariksi. Maria Teresian onnistui
kuitenkin unkarilaisten avulla karkoittaa K:n
joukot, jopa vallata Baieri, jonka K. sitten sai
haltuunsa vasta Preussin Fredrik II: n uudelleen
ryhdyttyä sotaan Itävaltaa vastaan. [Heigel,
„Der österreichische Erbfolgestreit und die
Kaiserwahl Karls VII".] " K. B:dt.

Kaarle Robert (k. 1342), Unkarin
kuningas, Anjou-suvun napolilaista haaraa,
valittiin viimeisen Arpadin sukuisen hallitsijan
kuoltua (1301) Unkarin kuninkaaksi, murti sai
vasta pitkällisten valtaistuintaistelujen jälkeen
vallan käsiinsä 1308; hillitsi ylimysten
vallattomuuden ja kävi useita sotia Valakiaa, Serbiaa
ja Venetsiaa vastaan, jolle hänen täytyi jättää
Dalmatsia; nuoremmalle pojalleen Andreakselle
hän hankki puolisoksi Napoli’n perijän Johannan,
vanhemmalle Ludvikille oikeuden Puolan
kruunuun. J. F.

Kaarle Albert (it. Carlo Alberto)
(1798-1849), Sardinian kuningas, hallitsi v:sta 1831,
Kaarle Emanuelin, Savojin-Carignan’in prinssin
poika, peri 1800 isältään tämän
ranskalais-piemon-telaiset alueet. Kasvatettiin ulkomailla, eli v:sta
1817 Piemontessa ja suosi perustuslaillista ja
kansallista liikettä. Kun hänen sukulaisensa,
Sardinian kuningas Viktor Emanuel I 1821 v:n
kapinan johdosta luopui kruunusta veljensä
Kaarle Feeliksin hyväksi, määrättiin K. Albert
väliaikaisesti hallitusta hoitamaan, jolloin hän
vahvisti (Espanjan 1812 v:n valtiosäännön
mukaisen) perustuslain. Kun sitten taantumus
Itävallan avulla pääsi voitolle, luopui K. Albert
vallasta ja eleli seur. aikana isänmaastaan
kar-koitettuna ulkomailla. Myöhemmin hän
kuitenkin sai palata ja nousi Kaarle Feeliksin kuoltua
1831 perintöoikeuden nojalla Sardinian
valtaistuimelle. Hän ei kuitenkaan aluksi täyttänyt
vapaamielisten toiveita, vaan hallitsi
itsevaltai-sesti; hiljaisuudessa hän kuitenkin valmisti tais-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0894.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free