- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1677-1678

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle August ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1677

Kaarle August—Kaarle Martell

1678

telua Itävaltaa vastaan vahvistamalla
sotajouk-koaan; hän paransi myös raha- ja
oikeuslaitoksen. V. 1847 K. Albert avonaisesti yhtyi
vapausliikkeeseen, toimitti useita vapaamielisiä
parannuksia ja antoi seur. v. maalleen perustuslain.
Lombardian ja Venetsian ryhdyttyä kapinaan K.
Albert julisti sodan Itävaltaa vastaan ja toivoi
kenties aikaansaavansa koko Italian
yhdistymisen. Alussa saavuttamastaan menestyksestä hän
sai kunnianimen „Italian miekka". Mutta
Cus-tozzan luona K. Albert 1848 kärsi tappion ja teki
aselevon, joten hän pian taas menetti
kansansuosionsa. Tosin hän aloitti sodan uudestaan 1849,
mutta nyt hänet voitettiin Novaran taistelussa
perinpohjin. Hankkiakseen maalleen paremmat
rauhanehdot hän itse tappotantereella luopui
kruunusta poikansa Viktor Emanuel II: n hyväksi,
läksi sitten pois maasta Portugaliin ja kuoli
sam. v. [Cappelletti, „Storia di C. A. e del suo
regno".] G. R.

Kaarle August (1768-1810), alkuansa
Kristian August, Augustenborgin prinssi, oli
tansk. sotapalveluksessa ja nimitettiin 1804
ylipäälliköksi Etelä-Norjaan, jossa hänen suopea
käytöksensä ja kuntonsa pian hankki hänelle
yleistä suosiota. Tässä toimessaan hän myöskin
1808 otti osaa sotaan Ruotsia vastaan. Mutta
kesällä 1809 hänet valtiopäivillä Adlersparren
vaikutuksesta valittiin Ruotsin
kruununperilliseksi ja seur. v:n alussa hän saapui Ruotsiin.
Mutta 28 p. toukok. hän Kvidingen kankaalla
katsellessaan sotaharjoituksia kaatui hevosen selästä
ja kuoli. K. A:n äkkinäinen kuolema antoi
aihetta järjettömiin huhuihin hänen
myrkyttämi-sestänsä, ja nämä synnyttivät Tukholmassa 20 p.
kesäk., kun prinssin hautajaiset tapahtuivat,
roskaväen mellakan, jossa kreivi A. v. Fersen
julmalla tavalla surmattiin. K. G.

Kaarle August (1757-1828), Saksi-Weimarin
suurherttua, ryhtyi täysikäiseksi tultuaan 1775
hallitsemaan, otti osaa Saksan ruhtinasliiton
perustamiseen 1785, oli Preussin armeian mukana
vv. 1792-93 sotaretkellä Ranskaa vastaan;
pelastaaksensa valtansa liittyi 1806 Reinin liittoon;
meni Leipzigin tappelun jälkeen 1813 Venäjän
sotapalvelukseen ja johti ven.-saks. osastoa
Belgiassa; sai Wienin kongressissa alueensa
laajennetuksi ja suurherttuan arvon (1815); oli
Saksan ruhtinaista ensimäinen, joka antoi
alamaisilleen valtiosäännön 1816, hallitsi sen ajan oloihin
nähden vapaamielisesti ja suojeli painovapautta.
Suuren maineen K. saavutti tieteiden ja
runouden suosijana. Hän kutsui Weimariin Goethen,
Wielandin, Schillerin ja Herderin ja teki siten
pienen herttuakuntansa vähäksi aikaa Saksan
henkisen elämän keskuspaikaksi.
[„Briefwechsel des Grossherzogs Karl August mit Goethe";
Düntzer, „Goethe und K. A."] J. F.

Kaarle Edvard (engl. Charles) (1720-88),
engl. kruununvaatija, nuorempi
preten-d e n 11 i, kuningas Jaakko II :n pojanpoika ja
pretendentti Jaakon (III:n) poika, aikoi
Ranskan laivastolla tulla 1744 Englantiin, jonka
kuninkuutta hän tavoitteli; mutta yritys ei
onnistunut. Hän tuli uudelleen 1745 yhdellä laivalla
Skotlantiin, jossa hän sai kannattajia ja
huudatti isänsä kuninkaaksi, kulki Englantiinkin,
mutta pakotettiin palaamaan ja voitettiin
kokonaan Cullodenin luona 1746, jonka jälkeen hän

pakeni Ranskaan. Siellä hän sai kuninkaalta
vuotuisen apurahan, kunnes Aachenin rauhan
jälkeen 1748 karkoitettiin sieltä, eli loppuikänsä
pääasiallisesti Firenzessä ja Roomassa. [Ewald,
„Life and times of Prince Charles Stuart";
A. Lang, „Prince Charles Edward Stuart";
No-rie, „Life and adventures of Prince Charles
Edward Stuart".] K. O. L.

Kaarle Filip (1601-22), ruots. prinssi, Kaarle
IX:n ja Holsteinin Kristiinan nuorempi poika,
oli Södermanlannin, Neriken ja Vermlannin
herttua. Kun Jaakko de la Gardie 1611 oli
valloittanut Novgorodin, taivutti hän venäläiset
valitsemaan K. F:n Venäjän tsaariksi, ja 1613 tuli
K. F. Viipuriin, jossa viipyi useampia kuukausia
ja jossa venäläisten kanssa lopullisesti oli ehdoista
sovittava. Mutta sillä välin olivat asiat Venäjällä
jo kääntyneet toisaanne, Mikael Romanov oli
valittu tsaariksi ja K. F. sai tyhjin toimin palata
kotia. K. F. kuoli jo 1622 ja oli viimeinen ruots.
prinssi, jolla on ollut eri herttuakuntansa.

K. G.

Kaarle Fredrik (1700-39), Holstein-Gottorpin
herttua, herttua Fredrik IV:n ja Kaarle XII:n
vanhemman sisaren Hedvig Sofian poika, sai
kasvatuksensa Ruotsissa, ja Kaarle XII:n
kuoltua hän tavoitteli Ruotsin kruunua; mutta kun
säädyt valitsivat hänen tätinsä Ulriika
Eleonooran, lähti hän Ruotsista, sai Saksan keisarin avulla
takaisin holsteinilaisen perintömaansa, jonka
Tanska oli anastanut. K. lähti sitten Venäjälle,
jossa tsaari Pietari rupesi kannattamaan hänen
vaatimuksiaan Ruotsin kruunuun, ja
Ruotsissakin oli hänellä kannattajia (ks. Holstein
i-lainen puolue). Venäjällä hän meni
naimisiin Pietarin tyttären Annan kanssa; mutta kun
keisarinna Katariina I oli kuollut (1727), ei
hänellä Venäjälläkään ollut enää kannatusta, jonka
vuoksi muutti perintömaahansa, asuen Kielissä.

K. O. L.

Kaarle Henrikinpoika ks. H o r n.

Kaarle Kustaa, „Suomen suuriruhtinas"
(1802-05), Kustaa IV :n Aadolfin ja Fredriika
Dorotea Vilhelmiinan toinen poika; mainittava
vain arvonimensä vuoksi, jota Ruotsin kuninkaat
Kaarle XII:n jälkeen eivät olleet käyttäneet.
Antamalla pojalleen tämän arvonimen oli Kustaa
IV Aadolf vähällä saada aikaan sodan Venäjän
kanssa; Suomessa käydessään hän 1802 lupasi
kasvattaa poikansa Turun akatemiassa. Akatemia
vietti prinssin kuoltua surujuhlan, jossa J. Fr.
Wallenius piti puheen (painettu 1806). E. M-a.

Kaarle Martell („K. Vasara") (n. 688-741),
frankkil. hovimestari (major domus), Pipin
He-ristalilaisen äpäräpoika, Karolingein sukua,
joutui isänsä kuoltua, joka jo oli ollut
frankkilais-valtion yhteisenä hovimestarina, hänen leskensä
Plektrudin vainon alaiseksi, mutta tunnustettiin
717 Austrasian major domukseksi, sai voiton
neustrialaisista, korotti valtaistuimelle Klotar
IV:n ja hänen jälkeensä Theuderik IV:n sekä
tuli 720 koko frankkilaisvaltakunnan
hovimestariksi ja sen todelliseksi hallitsijaksi. K. M.
kukisti friisit ja soti saksilaisia, baierilaisia ja
alemanneja vastaan. Frankkilaisen valtakunnan
jälleen voimistuminen K:n aikana oli suureksi
eduksi kristinopin levittämiselle saksalaisten
heimojen keskuudessa. Maurilaiset, jotka olivat
Espanjasta tunkeutuneet Ranskaan, K. M. voitti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:28:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0895.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free