- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1679-1680

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaarle August ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1679

Kaarlenkronikka—Kaarnakuoriaiset

1680

suuressa Poitiers’n taistelussa 732, siten
pelastaen kristinopin ja länsimaisen sivistyksen. —
K. M. on myös suuresti vaikuttanut
yhteiskuntaolojen muodostumiseen. Näihin aikoihin
ylimykset olivat alkaneet jakaa läänejä
sotapalvelukseen velvollisille vasalleilleen, joten
alkuperäinen, yleiseen asevelvollisuuteen perustuva
sotalaitos rappeutui. K. M. jakoi kruunun ja
kirkon tiloja tällaisille ylimyksille, jotka siten
tulivat kruunun vasalleiksi ja alavasalleineen
tästälähin toimittivat sille apua sodassa; täten
oli läänityslaitos muuttunut yksityisestä
valtio-laitokseksi. — K. M. jakoi valtakunnan poikainsa
Karlmannin ja Pippin Pienen (ks. t.) kesken.

G. R.

Kaarlenkronikka, ruots.
Karlskröni-k a n, on ruots. historiallinen riimikronikka,
kirjoitettu pian v:n 1452 jälkeen, johon v:een sen
esitys päättyy. Se kuvailee Ruotsin historian
tapauksia, alkaen v:sta 1389, kuningatar
Margareetan valtaistuimelle noususta, ja käyden
laajemmaksi Engelbrektin kapinasta eli v:sta 1434
asti. Sen kirjoittaja on Kaarle Knuutinpojan
harras ystävä ja ihailija ja unionihankkeiden
vastustaja. Teos on laajanlainen, 9,628 säettä
Klemmingin tarkistetussa painoksessa („Svenska
Medeltidens Rim-krönikor. II. Nya eller
Karls-krönikan", 1866). Runollisessa suhteessa se on
edelläkävijäänsä „Eerikinkronikkaa" heikompi.
Suomen tapauksista se ei sisällä paljoa muuta
kuin kuvaukset Eerik Puken sotayrityksistä
Engelbrektin kapinan aikana ja Kaarle
Knuutinpojan hovielämästä Viipurissa. K. G.

Kaarlentarinasto, myös Karolinkila
i-nen tarusto, Kaarle Suureen liittyvä
tarina-ryhmä; Kaarle Suuri, jota keskiajalla pidettiin
Ranskan kansallissankarina, on tullut useiden
eepillisten tuotteiden esineeksi. Hänen elämänsä
päätapahtumat, varsinkin hänen
Espanjan-ret-kensä, tulivat runollisen käsittelyn esineeksi n. s.
ranskalaisissa „Chanson de geste"eissä (vrt.
Ranskan kieli ja kirjallisuus).
Ranskasta Kaarle S:n tarut ja eepokset levisivät
Hollantiin, Englantiin, Skandinaaviaan ja Italiaan,
missä runoilijat, kuten Bojardo ja Ariosto, niitä
käsittelivät laajoissa runoelmissaan. Saksassa
Kaarlentarinastoa on vähemmin viljelty; vanhin
tämänaiheinen saks. runoelma on erään
Konradin „Rolandslied". Ranskalaiset loppusoinnulliset
runoelmat muodostettiin 14:nnellä vuosis.
asultaan suorasanaisiksi romaaneiksi ja
romaani-sikermiksi, jotka 16-nnella vuosis.
lyhennettiin kansankirjoiksi. Samoin syntyivät 15:nnellä
ja 16:nnella vuosis. ranskalaisten ja
alankomaalaisten lähteiden mukaan saksalaiseen
Kaarien-tarustoon kuuluvat kertomukset „Loher und
Mailer", „Die vier Haimonskinder", „Fierabras",
y. m. Uudenajan kirjallisuudessa K. S:n tarinat
taas elpyvät romantikkojen teoksissa. [G. Paris,
„Historie poétique de Charlemagne" (1865);
P. Meyer, „Recherches sur 1’épopée frangaise"
(1867); Gautier, „Les épopées frangaises" I
(1878); Rauschen u. Loersch, „Die Legende Karls
d. Grossen im 11 u. 12 Jahrh." (1890).] J. H-l.

Kaarle Pietari Ulrik, Holstein-Gottorpin
herttua, Venäjän keisarina Pietari III (ks. t.).

Kaarleporin kreivikunta syntyi 1652, kun
kuningatar Kristiina antoi Klas Tottille
Uuden-kaarlepyyn (eli Kaarleborgin) kaupungin ja pitä-

jän sekä Lapuan pitäjän kreivikunnaksi. V. 1653
kuningatar salli, että Tott saisi kreivikuntaansa
yhdistää 154 perintötaloaan Vöyrin, Lapuan ja
Ilmajoen pitäjissä. V. 1654 kreivikunta käsitti
336 5/ 24 kokonaisveron taloa. V. 1661 oli siinä taas
322 7/s taloa. Kaarle XI: n peruutuksella tämä
alue joutui kruunulle takaisin. [E. W. Bergman,
„Några blad ur Carleborgs grefskaps historia"
(Ruots. kirj. seur. „Förhandl. o. upps." 1894).]

K. R. M.

Kaarlepyy, suom. Kokkola (ks. t.),
erotettiin 1467 Pietarsaaresta eri pitäjäksi ja sai
nimensä kuningas Kaarle Knuutinpojan mukaan,
joka kansan kertomuksen mukaan silloin itse
kävikin siellä. Kustaa II Aadolfin aikana, kun
perustettiin kaupungit „Gamla Karleby"
(Kokkola) ja „Ny Karleby" (Uuskaarlepyy), tuli
edellinen nimi mainitun pitäjän nimeksi. K. G.

Kaarle Ulfinpoika ks. Sparre.

Kaarlo ks. Kaarle.

Kaarna, kasvit., puumaisilla kasveilla niiden
kuoriosien yhteisnimitys, jotka korkkikerroksien
muodostuessa niiden sisäpuolelle eristyvät kasvin
muista solukoista, kuivuvat ja vähitellen
karisevat pois. Varren paksutessa k. murtuu
kullekin lajille tunnusmerkillisesti. J. A. TV.

Kaarnaeläin 1. Stellerin merilehmä
(Rhytina Stelleri), sukupuuttoon hävitetty, iso,
7-8 m pitkä, sireenieläinten lahkoon luettava
nisäkäs, jonka haaksirikkoutuneet Bering ja
Steller ensimäisinä tapasivat 1741
Beringin-meressä. K. oli rauhallinen, turvaton
kasvinsyöjä, jolla ei ollut hampaita, vaan sen sijaan
tiheäharjuiset sarveislevyt ja karvaton, röyheää
kaarnaa muistuttava, paksu iho (orvaskesi). Se
eli laumoittain Beringin-saaren ja läheisen
Ku-parisaaren rannoilla, missä matalassa vedessä
kasvava leväkasvillisuus oli sille laitumena. Jo
27 vuotta sen jälkeen kuin se oli keksitty, eli
1768, se oli hävitetty sukupuuttoon. Eräs tämän
eläimen luuranko on „Bonsdorffin museossa"
Helsingin yliopistossa. K. M. L.

Kaarnakuoriaiset (Tliomicidæ),
kovakuoriais-heimo alalahkossa Rhynchophori. Pieniä
hyönteisiä, jotka ovat sukua kärsäkkäille. Ruumis
lyhyt, harvoin yli 5 mm, tasapaksu ja liereä
tai soikea; pää litteä, ylhäältä katsottuna
miltei näkymätön. Kärsä lyhyt. Tuntosarvet usein
selvästi taitteiset; niiden päässä aina pieni
nive-likäs nuija. Useilla lajeilla on peitinsiipien
kärkiosassa syvennys, jonka reunoilla on eri
lajeille ominaisia piikkejä tai hampaita.
Toukat raajattomia, usein käyristyneitä. Elävät
samoin kuin täysimuotoisetkin hyönteiset puiden,
etenkin havupuiden kaarnan ja itse puun
välissä olevassa ravintorikkaassa jälsikerrok3essa,
toisinaan itse rungossa. Naaras kaivaa
tavallisesti ensiksi pääkäytävän ja asettaa munansa
sen reunoille. Niistä kouriutuvat toukat alkavat
syödä itsellensä käytäviä kukin omalle taholleen.
Toukan vähitellen kasvaessa laajenevat
syrjä-käytävät ulospäin. Näiden päähän tehdään
väljempi kammio, johon toukat koteloituvat.
Kullakin lajilla on oma käytäväkuvionsa. — Useat
lajit tekevät puille vahinkoa, ne kun esiintyvät
tavattoman suurin joukoin. Voivat joskus
aikaansaada ison puun kuivumisenkin. Tavallisesti ne
kuitenkin ahdistavat ennestään vioittuneita puita.
Suomessa 44 lajia. „K irjanpainaja" (To-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0896.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free