Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaasueetteri ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1685
Kaasueetteri—Kaasumittari
1686
Kineettisen kaasuteorian ensi perusteet esitti jo
D. Bernoulli 1738, mutta tämän opin
varsinainen luoja ja selittäjä oli Clausius (1857), ja sitä
kehittivät sittemmin fyysikot Maxwell ja
Boltz-mann.
2. Tekniikassa ja jokapäiväisessä elämässä
kaasulla tarkoitetaan tavallisesti palavia
kaasuja sekä kaasumaisia palamistuloksia 1.
polttokaasuja. Kaikkien tavallisten
polttoaineiden palaessa kehittyy aineista ensin kaasuja,
jotka palavat ja synnyttävät silloin liekin. Niin
on laita esim. puun, lamppuöljyn ja kynttilän
palaessa. Usein valmistetaankin tekniikassa
kiinteistä tai nestemäisistä polttoaineista ensin
kaasuja, jotka sitten erikseen poltetaan (esim puusta,
kivihiilestä y. m.). — Valmiiksi muodostuneita
palavia kaasuja tavataan joskus luonnossa. Esim.
Ameriikassa virtaa useissa seuduissa maan
sisältä palavaa luonnonkaasua, jota
käytetään paljon huoneiden ja höyrypannujen
lämmitykseen sekä kaasumoottoreissa.
Kivihiilikaivoksissa on usein palavaa kaivoskaasua, joka
on erittäin haitallista sen aiheuttamien
kaasu-räjähdysten vuoksi. — Laajimmin käytettyjä
kaasuja valmistetaan tekniikassa eräistä
jäh-meistä polttoaineista kuivatislauksen
kautta. Suurin käytäntö on kivihiilistä
saatavalla valokaasulla, jota jokapäiväisessä
elämässä nimitetään tavallisesti vain
yksinkertaisesti „kaasuksi". Valokaasun valmistukseen
käytetään sopivia, runsaasti kaasua kehittäviä
kivihiililajeja ja sitä käytetään etupäässä
valaistukseen ; koksikaasun nimisenä sitä
käytetään ruuanlaitossa, huoneiden lämmitykseen ja
kaasumoottoreissa. Kuumennukseen käytetty
kaasu on tavallisesti halvempihintaista. —
Teollisuudessa valmistetaan suuret määrät n. s. g e n
e-raattorikaasuja. Niitä synnytetään
erikoisissa n. s. generaattoreissa kivihiiliä
tai puuta kaasuttamalla. Generaattorikaasuja
ovat varsinainen generaattorikaasu,
puolivesi-kaasu ja vesikaasu. Varsinaista
gene-raattorikaasua 1. n. s. s i e m e n s-k a
a-s u a valmistetaan bituminöösisistä, usein
jokseenkin kosteista polttoaineista; sitä käytetään
metallurgisten uunien, lasiuunien, tiiliuunien,
höyrypannujen y. m. kuumentamiseen.
Siemens-kaasu sisältää pääasiassa hiilioksidia ja typpeä.
Puolivesikaasua valmistetaan bitumi
nöö-sisistä tai jo hiiltyneistä polttoaineista,
antra-siitista ja koksista, jotka ovat jonkunverran
kosteita. Sitä käytetään yleensä samaan
tarkoitukseen kuin siemens-kaasuakin ja nimitetään
usein d o w s o n-k a a s u k s i,
voimakaa-suksi ja imukaasuksi. Puolivesikaasussa
on pääasiallisesti hiilioksidia, vetyä ja typpeä.
Viime aikoina on alettu valmistaa
puolivesikaasua myöskin ruunihiilestä ja turpeesta (r u u n
i-hiili- ja turvekaasu). Vesikaasua
valmistetaan yleensä vain koksista ja sitä
käytetään korkeamman kuumuuden synnyttämiseen
(juottamisessa, hitsauksessa y. m.). Vesikaasu on
pääasiallisesti vedyn ja hiilioksidin seosta. N. s.
karbureerattua vesikaasua, s. o.
erikoisten haihtuvien öljyjen höyryillä sekoitettua
vesikaasua käytetään myöskin valaistukseen. —
Tekniikassa ja jokapäiväisessä elämässä
käytettävistä kaasuista mainittakoon vielä
asetyleeni (ks. t.), öljykaasu (ks. t.) sekä k o k-
siuunikaasu, jota saadaan koksia
valmistettaessa. Masuunikaasua saadaan
takkirautaa valmistettaessa. Se on samantapaista kuin
varsinainen generaattorikaasu, mutta laadultaan
huonompaa. S. V. H.
Kaasueetteri, gasoliini, neste, jota saadaan
vuoriöljystä tislaamalla ja joka on kokoonpantu
erittäin helposti haihtuvista ja syttyvistä
hiilivedyistä, pentaanista ja heksaanista. Om.-p.
0,«5-0,«7, kiehumap. 40:n ja 80°:n välillä. K:n ja
ilman seosta, n. s. gasoliini-, k.-, ilma-,
benoidi-kaasua poltetaan valaistuskaasuna. Edv. Hj.
Kaasuhehkuvalo ks. H e h k u v a 1 o.
Kaasuhella ks. Kaasukeittiö.
Kaasuhiili, retorttihiili,
retortti-grafiitti, kaasulaitosten kuumennusretorttien
sisäpinnalle syntyvä hiilikerros, joka on hyvin
tiivistä, miltei metallikiiltoista, vaikeasti
syttyvää; sitä käytetään hiilideegelien
valmistukseen, galvaanisiin sähköelementteihin,
sähkövalo-kaarilamppujen hiiliksi. — Kaasuhiiliksi
voidaan myös tietysti nimittää sellaisia
kivihiililajeja, joita voidaan edullisesti
käyttää valokaasun valmistamiseen. 8. V. H.
Kaasu johto ks. Valokaasu.
Kaasukalkki, kalkki, jota on käytetty
valokaasun puhdistamiseen; sisältää paitsi
kalsium-hydraattia ja -karbonaattia, kalsiumin
rikkiyh-distyksiä. Sitä käytetään nahkateollisuudessa
karvojen irroittamiseen nahasta, sekä
lannoitus-aineena. Edv. Hj.
Kaasukamiini 1. k a a s u-u uni, valokaasulla
lämmitettävä kamiini; polttimena käytetään
tavallisesti Bunsenin poltinta (ks.
Kaasukeittiö), jonka liekki kuumentaa pellistä t. m. s.
valmistettua vyötä. Myöskin on olemassa
toisenlaisia kaasukamiineja, esim. sellaisia, joiden
poltin on siivilämäinen.
Kaasukangas (ransk. gaze) ks.
Lintu-niisikangas.
Kaasukeittiö, kaasuhella, keittiölaitin,
jossa kaasuliekkiä käytetään kuumennukseen.
K: itä käytetään nykyään yleisesti kaikkialla
suurkaupungeissa, missä muut polttoaineet ovat
kalliita. K:ssä käytetään samaa menettelyä kuin
n. s. Bunsenin lampuissa (ks. t.), s. o. kaasu
sekoitetaan ilman kanssa ennen sytyttämiskohtaa, joten
se saadaan palamaan sinertävällä,
nokeamatto-malla liekillä. K:llä on monia etuja tavallisiin
keittiöihin nähden; sillä saadaan nopea
kuumennus ja vältetään paljon tavallisten uunien
aiheuttamaa vaivaa ja huolta. S. V. H.
Kaasukello ks. Valokaasu.
Kaasukierteet ovat putkiyhdistyksissä
käytettyjä ruuvikierteitä.
Kaasukone 1. kaasumoottori, voimakone,
jossa polttoaineena käytetään jotakin kaasua,
ks. Polttomoottori.
Kaasukylpy ks. K y 1 v y t.
Kaasulähteet ks. F u m a r o 1 i t.
Kaasulämmitys ks. Kaasukamiini ja
Lämmityslaitokset.
Kaasumittari, koje, joka ilmaisee jossakin
ajassa sen läpi kulkeneen kaasumäärän;
käytetään etupäässä asunnoissa y. m. poltetun
valokaasun (ks. t.) määrän mittaamiseen. Iv:eita on
n. s. „märkiä" ja „kuivia". Märän k:n
periaatteen esittää kuva 1. Ulkopuolisen, runsaasti
puolilleen vedellä täytetyn, silinterinmuotoisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
