- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1707-1708

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kafir ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1707

Kahdentoista taulun lait (Leges 1. Lex
äuo-decim tabularum), muinaisroomal. lakikokoelma,
joka perintiitiedon mukaan valmistui n. 450 e. Kr.
kymmenmiehisen lautakunnan (ks. D e c e
m-v i r i) laatimana ja kaiverrettuna 12
vaskitau-luun asetettiin Rooman Forumille. Kokoelma
sisälsi enimmäkseen vanhoja sovinnaisia
säännöksiä. Sitä pidettiin kaiken lainsäädäunön
perustuksena ja sitä tulkittiin ja selitettiin kaikkina
aikoina. Alkuperäisistä lakimääräyksistä on
kuitenkin ainoastaan vähäpätöisiä katkelmia
säilynyt. vrt. Rooma (historia), Roomalainen
oikeus. [R. Schöll. ..Legis XII tabularum
reli-quiæ" (1866); M. Voigt, „Geschichte und
allgemeine juristische Lehrbegriffe der XII Tafeln"’
(1883.84).] K..J.H.

Kahetia, alue Taka-Kaukaasiassa Tifliksen
kuvernementissa Ioran ja Alazanin varsilla.
Kaikkialla hedelmällinen, leutoilmastoinen. osaksi
laajojen metsien peittämä maa tuottaa varsinkin
kuuluisaa viiniä (l.s milj. hl asti v:ssa), josta
25-30 % viedään etupäässä Venäjälle; lisäksi
viljellään tupakkaa, silkkiä, viljaa y. m.
Asukkaat georgialaisia, armeenialaiseen
kirkkokuntaan kuuluvia. — K. oli ennen itsenäinen
kuningaskunta, joutui sitten Georgian valtaan,
jonka kera se 1798 liitettiin Venäjään.

E. E. K.

Kahira ks. Kairo.

Kahl [kälj, Wilhelm (s. 1849), saks.
lainoppinut, tuli 1879 ylim. professoriksi Rostockin
yliopistoon. 1883 varsinaiseksi lainopin
professoriksi Erlangeniin, 1888 Bonniin ja 1895
Berliiniin, missä hän myös on toiminut
esittelevänä neuvoksena kansanvalistusministeriössä. K.
on työskennellyt pääasiassa kirkko-oikeuden
alalla, mutta on myös sen ohella käsitellyt
valtio-ja rikosoikeutta. Hänen teoksistaan
mainittakoon : „Die deutschen Amortisationsgesetze"
(1879) ; „Katholische und ewangelische
Anschauung über das Verhältniss von Staat und Kirche"
(1886); „Lehrsystem des Kirchenrechts" (1894);
„Die Religionsvergehen" (1906); ..Kirchenrecht"
(Hinnebergin „Kultur der Gegenwart" teoksessa,
1906); „Oeffentlichkeit und Heimlichkeit in der
Geschichte des deutschen Strafverfahrens" (1908).

(O. K:nen).

Kahlaajat (Grallæ l. Cursores), lintulahko,
jonka tärkeimpänä tuntomerkkinä ovat k a h 1 u
u-jalat. Tämmöisen jalan nilkka on pitkä,
samoin sääri, joka on kokonaan ulkona ruumiista
ja alapäästään höyhenetön. Varpaat myöskin
pitkät, takavarvasta lukuunottamatta, joka on
pieni, muita varpaita ylempänä, jopa joskus
puuttuukin. Etuvarpaita usein yhdistää pieni räpylä,
joskus on nahkaliuska varpaiden sivuillakin.
Kaula on tavallisesti pitkä ja hoikka, siivet
pitkät, pyrstö lyhyt. Nokan koko ja muoto
vaihtelee, luonteenomaisin on pitkä, notkea, kärjessään
luupäinen nokka. K:ia pidetään alkuperäisellä
asteella olevina lintuina, m. m. sen nojalla, että
muutamilla lajeilla vielä täysikasvuisenakin (vrt.
Par ra), useilla ainakin poikasina on sonnien
kynnet siivissä. Niiden paikka järjestössä on
kanalintujen ja vesilintujen välillä. Meikäläiset
lajit voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:
1) Haikaralinnut (Ciconiformes):

a) haikarat (Ardeidae),

b) tuonenkurjet (Cieonidæ);

1708

2) Kurkilinnut (Gruiformes):

a) kurjet (Gruidce),

b) liejukanat (Rallidae);

3) KurmitsalinnutfCharadriformes):

a) kurmitsat (Charadridce) ja

b) kurpat (Seolopacidce).

Kahlaajia tavataan runsaasti kaikissa
maapallon osissa, meillä Suomessa noin 50 lajia:
kylmissä ja lauhkeissa vyöhykkeissä ne ovat
muuttolintuja. E. W. S.

Kahn, Gustave (s. 1859), ransk. runoilija
ja romaaninkirjoittaja, dekadentteja vastustavan
symbolistisen koulun perustajia (yhdessä
P. Adamin, J. Laforguen ja Moréas’n kanssa),
jotka äänenkannattajakseen perustivat ..La
Vogue" lehden (lakkasi 1889). K:n symbolismi
oli ennen kaikkea silloin vallalla olevan
naturalismin vastustusta. K. oli ensimäinen runoilija,
joka johdonmukaisesti käytti loppusoinnutonta
tai myös ainoastaan assoneeraavan vapaata
runomittaa. Runoissaan ..Les palais nomades" (1887)
hän liian tahallisesti jäljitteli esikuvansa
Mallannen epäselvyyttä, mutta kokoelmat „Chansons
d’amant" (1891) ja „Domaine de fée" (1895)
ovat omintakeisia, tunteiltaan luonnollisia,
hienoja ilmaisukeinoiltaan. Nämä kolme teosta
ilmestyivät yhtenä niteenä (1898) nimellä
„Premiers poèmes", ja niihin liittyy ,,v e r s
1 i b r e"ä käsittelevä esipuhe. K:n ensimäinen
proosateos ,,Le roi fou" (1896) koskettelee
Baie-rin kuninkaan Ludvik II:n historiaa. Täynnä
romantillista runoutta on hänen böörniläinen
nuorantanssija-romaaninsa ..Le cirque solaire"
(1899). Etupäässä irooninen on hänen
virka-miesmaailmaa kuvaava romaaninsa „L’aduitöre
sentimental" (1902). K:n kriitillinen teos
„Svm-bolistes et décadents" (1902) on Ranskan
uudenajan runouden historian kulmakiviä. [Gourmont,
„Le livre des masques" (1896); Ernest-Charles,
„Les samedis littéraires" (1903).] J. H-l.

Kahna, neli- tai kahdeksankulmainen
laudoitus, jonka sisässä myllynkivet sijaitsevat.

U. T. S.

Kahnis [känis], Karl Friedrich
August (1814-88), saks. teologi, v:sta 1850
professori Leipzigissä, jossa yhdessä Delitzschin ja
Luthardtin kanssa vaikutti puhdasoppisen
luterilaisuuden hyväksi. Hänen teoksistaan ovat
huomattavat Suomessakin yliopistollisena
oppikirjana käytetty „Der innere Gang des deutschen
Protestantismus seit Mitte des vorigen
Jahrhunderts" (1854) sekä „Die lutherische
Dogma-tik" (1860-68), jossa hän toi esiin ankarasta
luterilaisuudesta poikkeavia käsityksiä esim.
ehtoollis-opissa. E. K-a.

Kahperusvaara, tunturi Enontekiön Lapissa,
Halden eteläpuolella; 1,258 m yi. merenp.
(samojen mittausten mukaan kuin Halde 1,353 m).

L. H-nen.

Kahtaistaittuminen, se kiteitten (paitsi
säännölliseen järjestelmään kuuluvien)
ominaisuus, että niitten sisään tunkeutuva valosäde
jakautuu kahteen säteeseen. K:n havaitsi ensiksi
Erasmus Bartholinus 1669 islantilaisessa
kalkki-sälvässä. Tämä kide kuuluu lieksagonaaliseen
järjestelmään (ks. Kide). Halkaisemalla se
kolmeen suuntaan saadaan vinokaitiou
(romboede-rin) muotoisia kappaleita (kuva 1). Kahdessa
vinokaition sopessa a ja & yhtyy kolme tylsää

Kahdentoista taulun lait—Kahtaistaittuminen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0910.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free