- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1719-1720

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaikupohja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1719

Kainalohiki—Kainuunmeri

1720

koittanee, että sillä varustettu kuului Jahven
kulttiyhteyteen eli seurakuntaan ja oli niin ollen
loukkaamaton. Toisensuuntainen on sen sijaan
selonteko K:n suvusta (1 Moos. 417 seur.), sillä
siinä K. todella asetetaan ihmiskunnan alkuun
s. o. aikaan ennen vedenpaisumusta ja
kainilai-set ajatellaan koko ihmiskunnan suureksi
päähaaraksi. A. F. P-o.

Kainalohiki, ylenmääräinen hikoileminen
kainalokuopassa; tila, mikä saattaa aiheuttaa
ihon sierettymisen ja äkämien syntymisen siinä
ja lähitienoissa. K. on jonkinlaisen paikallisen
hermoärsytyksen tai yleisheikkouden aiheuttama.
Jokapäiväiset haaleat pesemiset ovat omansa
kiusallista tilaa jonkinverran korjaamaan.

M. O-B.

Kainalovaltimo (arteria axillaris),
käsivarteen vievä suuri valtimorunko.

Kainiitti, kellertävä tai vaaleanharmaa,
hyvin helposti veteen liukeneva suolakivennäinen,
kokoomukseltaan kaliumkloridin ja
magnesiumsulfaatin kaksoissuola (KCI. MgS04. 3H20).
Kai-niittia käytetään apulannoitusaineena (ks. A p
u-lannoitusaineet) ja muitten
kaliumyhdis-tysten (kalisalpietarin) y. m. valmistukseen.
Ka-luszin (ks. t.) suolakaivoksien n. s.
abrauin-suoloissa tämä on pääosana ja myöskin
Stass-furtissa (ks. t.) sitä saadaan suurin määrin,
joskin täällä vielä enemmän on toista
abraum-suo-laa, karnalliittia (ks. t.). P. E.

Kaininmerkki, oik. Jahven Kainille (ks. t.)
antama merkki, jonka tuli suojella Kainia
verikostolta; yleensä ihmisen ulkomuodosta
nähtävä rikollisuus tai pahuus.

Kainotsoinen ks. Kenotsoinen.

Kainu, Kainunmaa ks. Kainuu

Kainulaiset, kveenit, olivat keskiajan
lähteissä usein mainittu, Pohjanlahden perukalla
asuva suomalainen heimokunta. 9:nnen vuosis.
lopussa Alfred Suuri kertoo norjalaisen Ottarin
mukaan heidän ryöstöretkistään Norjaan ja
samaan aikaan Egilin-tarina tietää heidän ja
norjalaisten taisteluista karjalaisia vastaan.
Jälkimäisen mukaan k:n maa oli (12:nnella vuosis.)
alue Ruijasta ja Helsinglannista itäänpäin
Suomeen (Finlandiin) ja Karjalaan asti. 13:nnella
vuosis. kerrotaan jälleen heidän
hävitysretkis-tään Norjaan. Myöhemmät islantilaiset tarinat
sanovat k:n asuvan pitkin Pohjanmaan
rannikkoa. K:ia tarkoittaa myöskin ilmeisesti
Aa-dam Bremeniläisen (n. 1075) mainitsema,
nimi-yhtäläisyyden johdosta syntynyt „naisten-maa".
— Muinaisten k:n asuinsijoista ja
heimolaisuu-desta on olemassa melkoista erimielisyyttä
tiedemiesten kesken. Toiset ovat tahtoneet etsiä
heidän asuinsijojansa nyk. Pohjois-Ruotsista, ja
pitäneet heitä ruotsalaisina (Porthan, Wiklund),
toiset katsovat heidän olleen suomalaisia ja
asuneen etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla (Rein,
Yrjö-Koskinen, Aspelin) taikkapa heidän
asuinsijansa ulottuneen Etelä-Pohjanmaahan asti
(Grotenfelt). Saxén arvelee kainulais-nimen
tarkoittaneen sekä ruotsalaisia että suomalaisia
Pohjanlahden alavan (1. kainuun) rannikkomaan
asukkaita. Kun (Setälän mukaan) tuskin lienee syytä
epäillä kainu- ja kveeni-nimien
yhteenkuuluvaisuutta, voidaan pitää jälkimäistä mielipidettä k:n
suomalaisperäisyydestä todennäköisenä. Myöskin
kysymys k:n suhtautumisesta nykyisiin suom.

heimoihin on antanut aihetta väittelyyn.
Yrjö-Koskinen aikoinaan katsoi niiden olleen
sittemmin hävinnyt suomalainen kansa, jota vastoin
toiset tutkijat, Aspelin y. m., ovat pitäneet heitä
suuremmassa tai vähemmässä määrässä
myöhempien pohjalaisten esi-isinä. Castrén, Kajaani ja
Ahlqvist pitivät heitä karjalaisten Pohjanmaan
rannikolle levinneinä etujoukkoina, mutta
kielentutkijat nykyään katsovat luultavammaksi,
että ne ovat olleet joku erinäinen, nähtävästi
lähempänä länsisuomalaisia oleva heimo. [J. R.
Aspelin, „Korsholman linna ja lääni keskiajalla"
(1869); Yrjö-Koskisen ja Aspelinin väittely
Kirj. kuukauslehdessä 1869-70; K. B. Wiklund,
„Om kvänerna o. deras nationalitet" (Arkiv f.
nordisk filologi XII) ; K. Grotenfelt, „Mikä oli
muinainen Kvenland, „terra feminarum" (Hist.
arkisto XX).] vrt. Kainuu 1. K. G.

Kainuu ja Kainuunmaa, on vanhastaan
käytetty Pohjanmaan nimitys, joka tavataan jo
1500-luvun asiakirjoissa ja varmaankin on
syntynyt Pohjanmaan rannikon alavan, kainuun
luonnon johdosta (kainu 1. kainuu = lågland,
Lönnr.). Nykyään K. on siirtynyt merkitsemään
etupäässä Kajaanin seutua sisämaassa, s. o.
maan-alaa Maanselän, Suomenselän ja Kainuunselän
välillä, vrt. Kainulaiset. K. G.

Kainuu, Ala- ja Y1 ä-K., ruots. Neder- ja
Öfver-Kalix, kaksi pitäjää
Pohjois-Ruot-sissa Norrbottenin lääniä. Ala-K:n hautuumaalle
on pystytetty muistokivi täällä lepäävien, talvella
1809 kaatuneiden suomalaisten, ruotsalaisten ja
venäläisten soturien haudoille. — Maalisk. 25 p.
1809 tehtiin K:ssa Seivin heittäytymissopimus.

(E. E. K.)

Kainuun joki (ruots. Kalix 1. Kalis älf,

lapink. K a a 1 a s-ä n o) juoksee Tornionjoen
länsipuolella pitkin matkaa yhdensuuntaisesti
sen kanssa. Pituus 335 km; vesialue 17,880 kma.
Joella on kaksi lähdehaaraa: pohjoinen alkaa
Ruotsin ja Norjan rajalla olevista pikkujärvistä,
eteläinen Kebnekaiselta ja sen lähistöltä;
molemmat haarat yhtyvät Paitasjärvessä (468 m.
yi. merenp.), senjälkeen joki virtaa
Kaalasjär-ven (465 m. yi. merenp.) kautta ja juoksee sitten
graniittista uomaansa myöten koskisena; saa
Pajalassa bifurkatsionina Tärännönjoen kautta
suuren määrän Tornion jokilaakson vettä,
kääntyy etelää kohti ja laskee Pohjanlahteen n. 5
pe-nink. länsipuolella Tornionjoen suuta. Suurimmat
lisäjoet ovat Kaitom- ja Änges-joki. Ylempi
jokilaakso on kokonaan asumatonta; alemmaksi
tultaessa siellä täällä pieniä uutisasunnoita, mutta
vasta Tärännönjoelta lähtien tavataan rantamilla
varsinaista viljelystä ja kyliä. Kovien koskien
(yht. n. 80) vuoksi ei jokea voida pitempiä
matkoja kulkuväylänä käyttää. Jokk-putous
Ylä-Kai-nuussa (Öfver-Kalix) on mahtavin putous; siinä
syöksee koko vesimäärä 10 m:n korkeudelta alas.
Suusta tähän putoukseen saakka joki on
erinomaisen lohirikasta ja jo Kustaa Vaasan aikoina
siitä tunnettu. K:ea venäläiset vaativat Haminan
rauhanneuvottelujen alkuaikoina Suomen ja
Ruotsin rajaksi. L. H-nen.

Kainuunmeri. Näin nimitetään joskus
vanhaan aikaan Pohjanlahden sisäistä osaa ja
myöskin Pohjoista Jäämerta; niin esim. jo Alfred
Suuri maantieteessään käyttää tätä nimitystä
(„Cvensce") jäämerestä, minkä näyttää arvelevan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0916.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free