- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
25-26

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaksoisvastahetiöinen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

’25 Kaksoisvastahetiöi

sistaau erottaa. Jos spektroskooppisen
kaksoistähden kummallakin komponentilla on
samankaltainen spektri, näkyvät spektrilinjat
Dopple-rin prinsiipin mukaan periodisesti
kahdenkertaisina, ja kiertoaika on siis helppo määrätä,
etenkin kun spektroskooppisilla kaksoistähdillä on
verrattain lyhyt periodi. Spektroskooppisten
kaksoistähtien radat ovat useimmiten myöskin
absoluuttisesti tavallisten fyysillisten kaksoistähtien
ratoja pienempiä, ja useimpien eksentrisiteetti
on myöskin vähempi. Esimerkkinä
spektroskooppisesta kaksoistähdestä mainittakoon pohjantähti,
jonka spektroskooppinen jakso on ainoastahan 4
päivää. Molempien komponenttien painopiste
näyttää sitäpaitsi liikkuvan 17-vuotisessa
periodissa. Tähän oletetaan olevan syynä kolmas,
pimeä komponentti. Pimeät komponentit ovat
todennäköisesti myöskin syynä vaihtelevien,
periodisten tähtien n. s. Algol-tyypin osoittamiin
suuruusvaihteluihin. Spektroskoopin avulla on
myöskin Algol-tyypin tähtien ratoja voitu
määrätä. Esimerkkinä systeemistä, johon kuuluu
sekä spektroskooppisia että etäämpänä toisistaan
olevia tähtiä, mainittakoon Otavan tähti Mizar,
§ Isossa Karhussa. Jo paljain silmin voi erottaa
pienen tähden Alkor neljättä suuruusluokkaa,
jonka kulmaetäisyys toisen luokan päätähdestä on
111//- Alkor ja Mizar ovat, vaikkakin hyvin
etäällä toisistaan, luultavasti kuitenkin
fyysilli-sessä yhteydessä; sitäpaitsi on Mizarilla
kiikarissa näkyvä toinen seuraaja 14etäisyydellä,
jonka lisäksi sekä Alkor että Mizar ovat
spektroskooppisia kaksoistähtiä.

Kaksoistähtien jakaantuminen taivaalla on
samankaltainen kuin muitten kiintotähtienkin,
s. o. ne ovat tiheämmin löydettävissä
linnunradan ympäristöstä kuin sen napaseuduilta.
Ominaista kaksoistähdille on niitten väri, joka
useimmissa tapauksissa poikkeaa valkeasta;
komplementtivärit kahdella komponentilla ovat
hyvin tavallisia.

Kaksoistähtien järjestelmällisen tutkimisen
aloitti F. W. Hersc-hel, joka havaitsi 846
tähti-paria. J. Herschel jatkoi isänsä työtä, havaitsi
Englannissa 1,059 kaksoistähteä ja Kap-maassa
3,346. Hyvin tärkeä on myös W. Struven
toimittama 3,112 paria sisältävä
kaksoistähtiluettelo, sekä tämän pojan O. Struven työ, jonka
tuloksena 011 514 havaittua tähtiparia.
Spektroskooppisten kaksoistähtien havaitseminen on
etupäässä Vogelin ja Pickeringin ansio. Viime
aikoina on vuotuinen sato uusia kaksoistähtiä
etenkin ameriikkalaisten Lick-, Harvard- ja
Yerkes-observatorien etevien havaitsijain ja
suurenmoisten konekalustojen ansio. Yhteensä on
nykyään luetteloihin merkitty yli 12,000
kaksois-tähtiparia, joista noin *llt> muodostaa fyysillisessä
yhteydessä painokeskustan ympäri kiertävän
systeemin; toista sataa systeemiä on lähemmin
tutkittu ratojen suhteen. Spektroskooppisten
kaksoistähtien luettelot lisääntyvät
kymmenkunnit-tain vuodessa, ja on radan elementit
muutamille kymmenille laskettu. ff. R.

Kaksoisvastahetiöinen ks.
Kaksois-vuorohetiöinen.

Kaksoisvuorohetiöinen
(diplostemoni-n e n) kukka: lietiö kaksikiehkurainen, ulomman
kiehkuran heteet ovat kukin vastapäätä
verho-lehteä, sisemmässä ne ovat vastapäätä terälehteä.

nen—Kaktuskasvit 26

Kaksoisvastahetiöisen
(obdiploste-m o n i s e n) kukan hetiön ulkokiehkuran heteet
ovat terälehtien, sisäkiehkuran heteet
verholeh-tien kohdalla. J. A. TV.

Kaksoisääntiö ks. Diftongi.

Kaktus ks. Kaktuskasvit.

Kaktuskasvit (Cactaceæ), kaksisirkkaisheimo
(n. 20 sukua ja 1.000 lajia), johon kuuluu usein
sangen omituisenuäköisiä varsimehukasveja, jotka
kaikki alkuperäisesti polveutuvat troopillisesta
Ameriikasta, etenkin kuivilta erämaantapaisilta
ylätasangoilta. Varret ovat meheviä, okaisia.
Ne ovat miten milloinkin liereitä tai särmikkäitä,
uurteisia ja siipipalteisia ja joko pylväsmäisiä,
pystyjä (Cercus giganteus Uudessa-Meksikossa
tulee n. 20 m pituiseksi ja ympärykseltään 1 m
paksuiseksi) tahi ilmajuurien avulla kiipeäviä
(Cereus- ja ÄAtpsoZis-lajeja), litistyneitä,
lehden-muotoisia, haaraisia ja nivelikkäitä (Epiphyllum,
Phyllocactus, Opuntia, jotkut h’hipsalis-h\)it),
paksuja, matalia, palleroisia tai munanmuotoisia,
haa-rattomia tai ainoastaan hiukan haarovia ja
varustettuja joko korkeilla nystyröillä, joista
jokaisessa on okakimppu (Mammillaria), tai
kohtisuorilla vaon erottamilla harjuilla (ilelocactus,
Echinooactus, Echinopsis). Lehdet puuttuvat
(paitsi Peireskia-suvussa., jossa ne ovat paksut,
maitoiset) tai ovat ne hyvin pieniä ja pian
katoavia (Opuntia). Kukat keltaiset, valkeat tai
punaiset, verho- ja terälehdet sekä heteet
asennoltaan köynnöksiset, terälehdet joko
ratasmai-sesti levinneet tai pystyt, tyvipuoleltaan
yhtyneet toisiinsa, hedelmä marja. ■— K. ovat mitä
täydellisimmin mukautuneet kuivaan ja kuumaan
ilmanalaan. Tilapäisistä sateista saatu vesi
kerääntyy runsaaksi varastoksi varteen, mistä
paksu päällysketto sen estää haihtumasta.
Haihtumisen vähentämiseksi ovat lehdetkin
surkastuneet ja terävät piikit suojelevat kasvia
eläinten ruokahalulta. — Eräät k.-lajit ovat
kotiutuneet muihinkin maanosiin, esim. Opuntia
vulgaris Välimeren maihin, missä se monin paikoin
on muotokasvina. Eräitä lajeja viljellään
syötävien marjojensa tai mehevän vartensa vuoksi,
toisia pensasaidoiksi. Eräillä Opuntia- ja
A’o-pa?ea-lajeilla elää kokenillikirva, muutamia
An-Aa/o?ii«m-lajeja käyttävät alkuasukkaat niiden
sisältämän, hasiksen tapaan vaikuttavan myrkyn
tähden nautintoaineena.

K. ovat joks. helposti viljeltäviä. Ne
vaativat pieniä ruukkuja, joiden tulee olla hyvästi
salaojitettuja. Multa on muodostettava seoksesta,
jossa on saman verran lehti-, heinäturve-,
ka-nervamultaa ja kalkkimuraa. K. tahtovat
mieluimmin olla koskemattomina samassa paikassa
ikkunalla. Kasvuaikana on annettava
kohtuullisesti vettä, talvella tuskin oljenkaan. Paraiten
ne talvehtivat 10-12° lämmössä, lisätään joko
siemenistä, pistokkaista, sivuversoista tai
ymppäämällä. Kylvö toimeenpannaan keväällä,
mieluimmin pieniin, mataliin, sellaisella mullalla
täytettyihin puulaatikkoihin, jossa on hiekkaa,
lektimultaa ja hyvin lahonnutta
heinäturvemul-taa, saman verran kutakin. Siemenet peitetään
kevyesti ja pannaan terraarioon 20-25° :n
alus-lämmön alaisiksi. Multa pidetään koko ajan
tasaisen kosteana. Itämisen jälkeen koulitaan
taimet ja kastelua vähennetään jonkunverran.
Muissa lisäämistavoissa käytetään maasekoi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0025.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free