- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
55-56

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalastus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

49

Kalastus

56

tavat haavit (kuva 13), joilla onkirisuilta
1. turoilta 1. tokeilta ahvenia pyydetään.
— Toinen saartokalastuksen väline on nuotta,
joka alkuasteellaan varmaan tehtiin luonnon
välittömästi tarjoamista aineksista; vielä äsken oli
Tahiti’ila eräänlainen lehtinuotta käytännössä.
Alkuperäisimpien havasnuottien joukkoon ovat
luettavat samojedien pajunkuoresta ja
eskimojen meri-imettäväisten jänteistä valmistamat.
Maamme nuottapvydykset voidaan jakaa kuuteen
päälajiin: kulteisiin, vatoihin,
kuu-ritsoihin, suurioihin,
kierrenuot-t i i n ja tavallisiin keskipovisiin. Kulteet
ja kuuritsat ovat säännöllisesti povettomia; sama
on usein laita vatojen ja kierrenuottien (i n
o-jen). Havasnuotat tavallisesti varustetaan: 1)
pauloilla eli syrjiin kiinnitetyillä nuorilla,
ettei nuotta apajoidessa vetäytyisi kokoon, 2)
kannatti millä ja painoilla, jotka
pitävät lasketun nuotan pystyssä (niillä varustamista
sanotaan kalutukseksi), 3) riskaimella
1. vetonuoralla, joka sidotaan yläpaulan
päähän, 4) sorasimillal. nuoralla, jonka toinen
pää la 1 a s o r a s i n) sidotaan ala- ja toinenfy 1 ä- j
s o r a s i n) yläpaulan päähän (siihen kiinnitetään
vetoköysi), 5) kahlepuulla, joka siulaan
sidottuna pitää tämän määrätyn korkeana. Povi
1. perä 1. pussi, johon kalat apajoidessa
painuvat, liitetään usein pauloihin ja viereisiin
hapaisiin siten, että suuaukko 1. kita 1. nielu
muodostuu neliömäiseksi: tämän neliön ylä- ja
ala-syrjää sanotaan leuaksi-—(ylä- ja
alaleuaksi); poven peräpää onsapan; sikko 1. s
a-panaukko = se tai ne lävet, joitten kautta
kalat sappamesta karistetaan. Havasnuotan päätä
sanotaan siulaksi, sitä seinäosaa, joka
sijaitsee poven ja siulan välissä, reideksi, seinän
korkeutta 1 i i n a v u u d e k s i ja pituutta
siula-vuudeksi. Kannattimet ovat joko 1 a
u-d u k s i a (kuva 18) tai k o 11 e r o k o h o j a (kuva
141, painot kannonkiveksiä (kiinni k a
n-tomessal. kieluksessa, kuva 15),
koppi-kiveksiä (kuva 16), kolleroita (vrt. kuv.
14), sompia (kuva 18) tai taskukiveksiä
(kuva 17); asemansa mukaan kivekset ovat
reisi-, k o i r i o- (siulassa), s u u n t i o-
(alaleuassa) ja p o v i k i v e k s i ä, kannattimet
reisi-japovikohoja (kalkku yläleuassa, 1 o k k o
poven päällä). — Kulteet (ks. Ajoverkko,
kuva 18) ovat 10-140 cm pitkiä tasaliinaisia
virta-nuottia. joilla pyydetään lohia ja siikoja. Ne ovat
varsin laajalti käytännössä niinhyvin Euroopassa
kuin Aasiassakin ja ovat varmaan kuuluneet
suomalaisten kalastimiin jo n. s.
suomalais-ugrilai-sena aikana. Kaikkia eri kullelajeja kuljetetaan
alavirtaan, mutta apaja tehdään milloin
rannassa, milloin selkävedellä. Jälkimäisessä
tapauksessa kulle skandinaavilaiseen tapaan ennen
nostamista usein k i e h i t ä ä n, s. o. soudetaan
kaksinkertaisen pesän muotoon. — V a d a t ovat
pikku nuottia, joita pari tai kolme henkeä
kahle-puista kuljettaa kaalaten pitkin tyvenvesien
rantoja ja poukamia. Niillä saadaan paraastaan
pientä kalaa. — Kuuritsa (kuva 19), jota
käytetään ainoastaan maamme kaakkoisosissa, on
venäläinen laina. Vedettäessä asetetaan
jalaksilla juoksevat siivet 45° kulmaan. Pyyntiin,
joka tapahtuu heinikkorannoilla, ottaa osaa kolme
miestä: kaksi vetää jalasten nokista ja yksi oh-

jaa kulkua peräsauvasta. — Suuria (kuva
20) on havaspussi eli -povi, jolla pyydetään
lohta ja siikaa. Sen suun kulmista juoksevat
nuorat, joista pyydystä kuljetetaan
myötävirtaan. Suun alalaidan pitävät painot pohjassa.
Suuria on Venäjällä ja Aasiassa levinnyt
laajalti. Se on suomalaisille jossakin muodossa
varmaan jo suomalais-ugrilaiseen aikaan ollut
tunnettu. — ICierrenuotat ovat siitä omituisia, että
niiden povi, jos se on olemassa, on toisessa
siulassa (kuva 21). Ne potkitaan yhdestä veneestä
renkaan muotoon, ja niillä pyydetään
paraastaan siikaa ja lohta. Ennen niitä käytettiin
siellä täällä sisämaankin vesillä, nyt sen sijaan
vain paikoitellen rannikoillamme ja Laatokalla.
Maamme ulkopuolella kalastetaan niillä m. m.
Inkerissä ja Äänisjärven tienoilla. —
Keski-p o v i s e t nuotat ovat kooltaan hyvin
vaihtelevia: sisämaassa ovat n. s. rantiit
pienimmät, rannikoilla hailinuotat suurimmat.
Mantsinsaarella Laatokalla tavataan maamme
ehkä isoimmat keskipoviset nuotat; niiden pituus
nousee aina 400 syleen. Rannikoilla on suurin
nuottapyynti käynnissä talvisin, sisävesillä
avoveden aikana. Pintaan noussutta muikkua
pyydetään kesäisin n. s. kohonuotalla,
s. o. tavallisella keskipovisella, johon
kannatti-mia on pantu niin runsaasti, että pyydys
pysyy pinnassa. Apaja (ks. t.) on sen mukaan,
tapahtuuko pyynti jäätymättömästä vai
jäätyneestä vedestä, avo- tai r a h e a p a j a. Vetä
misen helpottamiseksi käytetään kelaa (vene-,
kelkka-, jalka-, kuva 22), jonka osia ovat
tukki, korva ja kampi. Mainittakoon
myös seuraavat tarvekalut: u p p i 1. salko, jolla
veneet ankkuroidaan, kun nostattaminen rannalle
ei käy päinsä; väli verkko, joka samassa
tapauksessa lasketaan veneitten väliin; jukko
(kuva 23), jolla rahenuottaa hartiavoimin
vedetään; p e i n u t, kaksi salkoa, joitten avulla
rahenuotan reidet nostettaessa saatetaan
kulkemaan lähellä pohjaa, etteivät kalat pääsisi
livistämään; parva 1. esivaate, joka suojelee
kastumiselta; jouhikkaat 1. jouhikäsineet;
jouhisukat; jääkengät 1. nahkahihnaan
kiinnitetyt rautahokit, jotka kenkäin alle
sidottuina iljanteisella jäällä estävät luisumasta
(kuva 24). Raheapajalla tarvitaan: tuura
avantojen syytämiseen, lapio niiden
puhdistamiseen, uittosalko köyden kuljetukseen,
uittohanko (kuva 25) salon työntämiseen,
k ä s ä 1 ä (kuva 26) salon tavoittelemiseen.
Nuottakunnan sanotaan muodostavan
niiden kalastajain. jotka sitoutuvat yhteisellä tai
yhteisillä nuotilla apajoimaan määrätyillä
kalavesillä; nuottueen niiden, jotka kussakin eri
tilaisuudessa nuotalla pyytävät. Ahdinpuut
eli telineet, joilla nuotta kuivataan, ovat joko
v a p e i t a 1. haarapäisiä pystyseipäitä, u 1 k u j a
1. yksijonoisia selkoimia, vakio ja 1.
Uaksi-jonoisia selkoimia, k i e r i m i ä 1. nelikulmaan
asetettuja selkoimia (kuva 27); kärykset
ovat oksantyvillä 1. nauloilla varustettuja
selkoimia. Usein säilytetään nuotta samoinkuin
jotkut muutkin pyydykset erityisessä rannalle
tehdyssä harvaseinäisessä rakennuksessa eli t
a-1 a a s s a. Kaukaisilla apajapaikoilla hakevat
kalastajat suojaa n. s. kalasaunoissa, jotka
ennen useinkin olivat osaksi maan-alaisia,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:46 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/4/0040.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free