Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalevala
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
Kalevala
98
kossa Kilpalaulanta, Väinämöisen ammunta,
Ve-rentulva Polvenhaava-runossa, Lemminkäisen
I.uo-tolan-retki, Kaukamoisen runo, Sisaren turmelus
y. m. Virosta alkuisin on 20 eri aihetta, m. m.
Luomisruno, Iso tammi. Ansiotyöt, Iso härkä,
Kultaneidon taonta ja Kanteleen synty.
Inkeriläisten osuus rajoittuu pariin kertomarunoon ja
..pohjoisilla karjalaisalueilla syntyneeksi jää
tuskin ainoatakaan runon alkuluonnosta".
Karjalaisten ansioksi jää runojen yhdistäminen
pitkiksi jaksoiksi muutamien henkilöiden ympärille.
Siellä „runoaineksissa tapahtuu seuloutuminen,
sekaantuminen, sulautuminen ja uudelleen
kiteytyminen — — niin että syntyy ihan
uudenveroinen ja samalla kaikkia alkuluomia
rikkaampi juoni".
Miten runoista kehittyivät Kalevalassa
esiintyvät Aino, Ilmarinen, Joukahainen, Kullervo,
Lemminkäinen, Sämpsä Pellervoinen y. m.
päähenkilöt sekä Sampo, on selvitettynä eri
kohdissa (ks. esim. Sampo; Väinämöinen).
Otettakoon tähän vain esimerkiksi siitä, miten
Krohnin tutkimussuunta ajattelee runojen
kehityksen, Kanteleen synty ja luomisrunot.
..Edellistä esitetään Lounais-Virossa leikkilauluna,
jossa kysymystä, mitä kantele on vailla, yhä
uudistetaan. Siinä otetaan kanteleen kopaksi
lohen leukaluu, jota kanteleen muoto muistuttaa,
nauloiksi hauen hampaat, kieliksi immen
hiukset, soittajaksi veli, tanssijaksi sisar ja
laulajaksi käly. Välistä verrataan kanteleen helinää
orpolapsen itkuun. Koillis-Virossa kerrotaan
toisinaan laulajaneidon haudalle kasvaneesta
koivusta, josta kannel tehdään. Turhaan yrittävät
kannelta lielistää kylän miehet ja naiset, piiat
ja pojat, ennenkuin laulajan veli haetaan.
Kanteleen täällä kuvaillaan itkevän morsiamen
tavoin. jonka on isän kotoa miehelään
muuttaminen. — Varsinais-Inkerissä on
kanteleensoit-tajan sijalla tavallisesti sokea mies. Ilman
linnut, veden kalat ja maan madot kilvan
rientävät kuuntelemaan, jopa metsän pedotkin
pitävät kiirettä. Karjalan kannaksella nähdään
ihmisiäkin hartaina kuulijoina: miehet hatutta
päin, naiset käsi poskella, pojat maassa
polvillaan ja tytöt vesissä silmin. Immen, jolta
hiukset kantelen kieliksi saadaan, laulajaneito joskus
kuvailee kohdanneensa lehdossa koristautuvana
ja päätään sukivana. — Suomen Itä-Karjalassa
astuu esiin, sittenkun tuloksetta on haettu
kantelen soittajaa taivaasta ja maaemästä, itse
vanha Väinämöinen asemelle sokean miehen.
Nelijalkaisten, lintujen ja kalojen lisäksi ilmestyy
vedenemäntä soittoa ihailemaan. Kanteleen synty
liittyy laivaretl»een siten, että kannel tehdään
venettä pidättävän hauen leukaluusta.
Ilomantsissa vedenhaltijan ohella saapuu
metsänhaltijakin paikalle. Soitto vaikuttaa Väinämöiseen
it-seensäkin. niin että hän sulaa kyyneliin, mikä
lisäpiirre johtuu samasta virolaisperäisestä
runosta kuin Ainon äidin kyynelten vierintä.
Venäjän Karjalassa välistä Väinämöisen kyynelet
meren pohjasta sotka sukeltamalla ilmoille noutaa."
Luomisruno on Krohnin mukaan Viron
länsirannikolla alkuaan ollut tyttöjen kiikkulaulu
pääskysestä. joka etsiessään pesän sijaa hylkäsi punaisen
ja sinisen pensaan, mutta valitsi kullankarvaisen,
hautoen siinä kolme munaa ja munista
lähteneet poikaset hajoitti taivaalle auringoksi, kuuksi
4. IV. Painettu s, ,„ 11.
ja tähdeksi. Inkerissä kerrotaan mättäiden
olevan merellä ja sinne munat tuulenpuuskan
kantamina vierähtävät. Rikkimenneiden munien
valkuaisesta ja ruskuaisesta tai murenista
muodostuvat taivaan valot. Suomen Karjalassa liittyy
johdannoksi Väinämöisen ammunta mereen, missä
hän nostaa oman polvensa siksi mättääksi, jolle
vesilintu munansa laskee. Linnun alkaessa
hautoa Väinämöinen liikauttaa polveansa, jolloin
muna vierähtää veteen ja särkyy. Munasta
kuvitellaan taivaanvalojen lisäksi syntyvän
kuoren-puoliskoista maan ja taivaan. Vienan läänissä
Väinämöinen hevosen selästä veteen suistuneena
muodostelee meren pohjaa ja ääriä jo ennen
muun maailman munasta luomista, joka hänen
sanansa avulla tapahtuu. Täällä luomisruno
säännöllisesti liittyy Sammon taontaan ja ryöstöön
yhtenäiseksi Sampo-jaksoksi.
Kalevalan runojen esteettistä puolta ovat
tutkineet: Fredrik Cygnæus
Kullervo-tutkimuksessaan ,.Kalevalan traagillinen aines" (1853),
F. Perander tutkielmissa „Traagillisesta
periaatteesta Kullervo-runoissa" (1872) ja
Kalevalan Aino-runoista" (1874), Julius Krohn
.,Kauno-tieteellisessä katsauksessa Kalevalaan" (1885), ja
V. Tarkiainen „Aino ja muut Kalevalan naiset"
(1911).
Ainesjulkaisuja on vanhoista runoista
toistaiseksi vain vähän ilmestynyt painosta;
niistä mainittakoon: „Kalevalan toisinnot" II, 1
(1888), ,.Vanhan Kalevalan eepilliset ainekset"
(1S98) ja „Vienan läänin runot I-II,
Kalevalan-aineiset kertovaiset runot", sisältää 1.027
toisintoa (1908).
K:n käännöksistä ks. Kalevalan
käännökset.
Suomalaiseen kirjallisuuteen ja
taiteeseen Kalevala on hedelmöittävästi
vaikuttanut. Suomenkielinen lyriikka johtaa juurensa
kansanrunoudesta. Kalliolla, Oksasella ja
Suoniolla jo on kajastuksia kansanrunoudesta. J. H.
Erkko sekä veljekset Kasimir ja Eino Leino
ottavat siitä useita aiheita. Mainittakoon vain
Eino Leinon: ..Tarina suuresta tammesta",
„Lem-minkäisen laulu", „Tuonelan joutsen" sekä
vanhalla runomitalla soinnutettu etevä runokokoelma
..Helkavirsiä". Näytelmäkirjallisuudesta.: Aleksis
Kiven draama „Kullervo" J. H. Erkon
samanniminen näytelmä sekä „Aino" ja ..Pohjolan
häät". Romaaneista on huomattavin Juhani Ahon
..Panu". Kuvanveistäjistä, jotka ovat
muovailleet Kalevala-aiheisia taideteoksia, ovat
mainittavat: Sjöstrand, Johannes Takanen, Stigell ja
Wikström. Taidemaalareista on ylinnä
mainittava Akseli Gallén-Kallela, joka erikoisesti on
syventynyt Kalevalaan ja luonut siitä monta
taideteosta, joilla on pysyväinen arvo, kuten
Aino-taulu. Sammon taonta, Lemminkäisen äiti,
Kiroova Kullervo y. m., suurenmoiset freskot
Pariisin maailmannäyttelyyn sekä Kullervon
sotaanlähtö v. m. Säveltaiteilijoista ovat
Kajanus ja Sibelius käyttäneet suurenmoisella
menestyksellä Kalevalan aiheita ja tekstejä.
Kalevala on synnyttänyt kaksi muuta
runoelmaa, joihin on käytetty aiheita kansanrunoudesta:
virolaisen „Kalevipoeg"in (ks. t.) ja
amoriikka-laisen Longfellovv’n „The song of Hiavvatha"n.
[M. A. Castrén, „Föreläsningar i Finsk
Mytologi" : O. Donner, ..Indernas föreställning om
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
