Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kalkyli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
135
Kållay—Kallio
136
Hertsegovinan hallitusmiehekai; toimi
tarmokkaasti ja hyvällä menestyksellä näiden
maakuntien kohottamiseksi siitä rappiotilasta, johonka
ne olivat joutuneet Turkinvallan aikana;
julkaissut serbialaisten historian ja „Die Orientpolitik
Russlands" (1878).
Källay, Ferenc [källai färänts] (1790-1861),
unk. kirjailija ja tiedemies, palveli 1814-28
sotatuomarina ja muutti, oleskeltuaan muutamia
vuosia Erdélyissä, 1832 Budapestiin, jossa kokonaan
antautui kirjallistieteellisiin töihinsä.
Huomattavia julkaisuja: „A nemes székely nemzet
erede-térül" ..Jalosukuisen székely-kansan alkuperästä",
1832), „A magyar uemzetségröl" („Unkarin
kansakunnasta", 1836), „Kölcsey Ferenc
gyer-mek- és ifjukora" („F. K:n lapsuuden- ja
nuo-ruudenaika", 1839), ,.Finn-magyar nyelv"
(„Suo-malais-unkarilainen kieli", 1844, jossa K.
tekee selkoa suom.-ugril. kieli- ja kansatiedettä
koskevasta kirjallisuudesta, tutkimuksen
siihenastisista tuloksista sekä antaa
histor.-kansatie-teellisiä tietoja suom.-ugril. kansoista, joihin
myös lukee samojedit sekä alkujaan myös
bas-kiirit, mestserjaakit ja tsuvassit kuuluviksi), ja
„A pogänv magyarok ösvalläsa"
(„Pakanallis-ten unkarilaisten muinaisuskonto", 1862).
r. W.
Kalliala, Tyrvään (ks. t.) pitäjän vanha
nimitys, vanhan kirkonkylän mukaan. Pitäjän
nykyinen nimitys oli silloin erään kylän nimenä,
niinkuin käy selville Kallialan
kappeliseurakunnan kirkontileistä vv:lta 1469-1524. [Hausen,
„Bidrag tili Fiulands historia" I, 2 (siv.
359-420i ; H. Ojansuu, „Tyrvään ja Kallialan nimistä"
(Virittäjä 1910).] ’ L. B-nen.
Kalligrafia (kreik. kallos = kauneus, ja
gra-phein = kirjoittaa), kaunokirjoitus.
Kallikrates [-Vkratés], kreik. arkkitehti,
rakensi yhdessä Iktinoksen kanssa Ateenan
Akropoliin 434 e. Kr. valmistuneen Parthenonin, ja
lienee pieni, siro Nike Apteros temppeli myöskin
hänen suunnittelemansa. U-o N.
Kallikratidas [-i’das] (lat. Callicratides) (k. 406
e. Kr.), spartalainen sotapäällikkö
peloponnesolaissodan loppuajoilta. K. aloitti laivaston
ylipäällikkönä Arginusai-saarten luona taistelun
ateenalaisten ylivoimaista laivastoa vastaan,
mutta suistui mereen ja hukkui (406 e. Kr.).
Hänen kuolemansa aiheutti spartalaisten
tappion. E. R-n.
Kallimakhos [-li’-], kreik. grammatikko ja
runoilija. Battoksen poika Kvrenestä (3:nnen
vuosis. alkupuoliskolla), opiskeli Ateenassa, eli
sitten Aleksandriassa nauttien Ptolemaios
Phila-delphoksen ja Ptolemaios Euergeteen suosiota.
Laati Aleksandrian suuren kirjaston
kokoelmien nojalla laajan kirjallisuushistoriallisen
ja bibliografisen teoksen „Pinakes" (..Luettelot"),
120 kirjaa; tästä (hävinneestä) teoksesta
johtuvat suureksi osaksi tietomme kreik.
Kirjailijoista ja heidän tuotteistaan. Runoilijana K :11a
oli johtajan asema aikalaistensa keskuudessa.
Kirjoitti m. m. suuren elegiateoksen „Aitia"
(„Syyt", s. o. tarut, jotka muka selittivät
jonkun pyhän menon, omituisen tavan tai muun
semmoisen syntyä). Tätä teosta on äskettäin
Egyptistä löydetty papyrus-katkelma, joka
koskee Akontioksen ja Kydippen lemmentarinaa.
Vähän aikaisemmin löydettiin sievän Hekale
uimisen pikkueepuksen katkelma (julk. Gomperz
1897). Niinikään on löydetty iambos-runoelmien
jäännöksiä (kholiambeja ja tetrametreja, osaksi
kertovaa sisällystä). Ennestään oli tallella 6
juhlatilaisuuksia varten sepitettyä hymniä (5
heksametri-runoa, 1 elegia), joissa
jumalaistarus-toa koskevia aiheita esitetään puolittain
hentomielisesta puolittain leikillisesti, sekä 68 siroa,
teräväkärkistä epigrammaa. Elegia kuningatar
Bereniken uhraamien hapsien muuttumisesta
tähtisikermäksi on tunnettu Catulluksen lat.
käännöksestä, hyökkäysruno Ibis Ovidiuksen
mukaelmasta. K. on aleksandrialaisen ajan tyypillisin
runoilija. Hän vieroo vanhempien aikojen
suuripiirteisen runouden jäljittelyä ja tavoittelee
uutta, ajanmukaista; hänen runoutensa on
hienoa, älykästä mutta haennaista intiimitaidetta,
joka pyrkii vaikuttamaan milloin mytologisella
oppineisuudella, milloin tunteellisuudella tai
teennäisellä naivisuudella, milloin
hienopiirteisellä pikkumaalauksella, aina mitä hienoimmin
hiotulla runotekniikalla. O. E. T.
Kalling, ruots. aatelissuku, peräisin Suomesta,
Kalajoelta, josta suvun nimikin on muodostettu.
Sen alkaja, Kaarle K., alkuansa Arctophilacius,
oli Kalajoen kappalaisena 1648-72, ja hänen
poikansa Per K. (1648-1705) tuli Svean
hovioikeuden asessoriksi ja reduktsionikomissionin
jäseneksi sekä aateloitiin 1698. Suvun huomattavin
jäsen on Per K. (1700-95), joka oli mukana
Suomen sodassa 1741-43 ja Pommerin sodassa
1757-62, kohoten lopulta kenraaliluutnantiksi.
Hän otti innokkaasti osaa vapaudenajan
puolue-taisteluihin, ensin kiihkeänä hattuna, mutta
sittemmin kuuluen myssypuolueeseen, jonka voitolle
päästessä 1765 K. nimitettiin valtaneuvokseksi.
K. oli tähän aikaan myssyjen huomattavimpia
johtajia ja korotettiin 1771 kreivin arvoon, mutta
sai Kustaa III:n vallankumouksen jälkeen,
jolloin hän vangittiin, eron virastaan eikä häntä
sen jälkeen enää käytetty valtakunnan asioissa.
K. O.
Kallinos [-li-], vanhin tunnettu kreik.
ele-giain runoilija, kotoisin Ephesoksesta (7:nnen
vuosis. alkupuolella e. Kr.). Kun Vähään-Aasiaan
hyökänneet kimmerialaiset ryöstäen ja polttaen
ahdistivat sikäläisiä kreik. kaupunkivaltioita,
ke-hoitti K. tulisissa, miehekkäissä elegioissa
kansalaisiaan taistelemaan henkeään säästämättä
isänmaan puolesta. Hänen runoistaan on säilynyt
vain katkelmia. O. E. T.
Kallio sanalla kielessämme tarkoitetaan yleensä
kiinteistä vuorilajeista muodostunutta vuoriperää
irtonaisen maaperän vastakohtana. Usein k.
erikoisesti merkitsee paljastunutta vuoriperän osaa,
joka silloin saattaa yhtä hyvin olla laaja ja
korkea kuin matala ja vähäpätöinen. P. E.
Kallio, Aukusti Herman (1858-96),
koulumies, sana- ja oppikirjain tekijä, yliopp.
1877, fil. kand. 1885. Jo ylioppilaana K. 1879
sai opettajanpaikan Helsingin lyseossa; 1885 hän
tuli opettajaksi Helsingin suomal. tyttökouluun
ja nimitettiin 1887 suomen- ja ruotsinkielen
kollegaksi samaan oppilaitokseen, joka edell. v. oli
muutettu valtion kouluksi. Tässä virassa K. oli
kuolemaansa saakka. Paitsi etevänä opettajana
K. tuli tunnetuksi myöskin kirjallisella alalla.
Ylioppilaana hän jo oli Lönnrotin apuna suuren
suomalais-ruotsalaisen sanakirjan toimittamisessa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
