Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kallisthenes ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
141
Kallisthenes—Kalm
142
Kallisthenes [-e’nès] (lat. Callisthenes) (n.
360-327 e. Kr.), kreik. historiankirjoittaja,
Aristoteleen sisarenpoika ja oppilas, kotoisin
Olynthok-sesta. K. seurasi Aleksanteri Suurta liäuen
retkelleen Aasiaan, mutta joutui suorasukaisuutensa
vuoksi kuninkaan vihoihin ja kuoli vankeudessa.
Hän sepitti „HelIenika" teoksen (Kreikan
historian v :ilta 387-357 e. Kr.) ja kuvaili n. s. „3:tta
pyhää sotaa" sekä Aleksanteri Suuren tekoja.
[Westermann, „De Callisthene" (1838-42).] —
Kallistheneen nimellä on käynyt eräs
romaanintapainen Aleksauteri Suuren elämäkerta
(„Pseudo-Kallisthenes"), jonka ydin lienee alkuisin
Ptolemaiosten ajoilta, mutta joka näkyy saaneen
varsinaisen muodostuksensa vasta 3:11a vuosis :11a
j. Kr. Se on ollut keskiaikaisen
„Aleksanterin-tarun" (ks. t.) päälähteitä. [Zacher,
..Pseudo-callisthenes" (1867).] E. R-n.
Kallisto [ tö’] (< kreik. kalli’stë = kauuein),
kreik. tarustossa neitonen, joka oli Artemiin
metsästystoverina. Kun K. Zeukselle synnytti
Arkas nimisen pojan (arkadialaisten
nimikko-urhon), niin neitseellinen jumalatar suuttuneena
muutti hänet karhuksi (tai surmasi hänet
nuolellaan: toisen tarun mukaan Heran
mustasukkaisuus aiheutti hänen surmansa); myöhemmän
tarun mukaan Zeus siirsi karhuksi muuttuneen
K:n tähtien joukkoon „isoksi karhuksi", s. o.
Otavaksi. — Luultavasti K. on alkuaan ollut
sama kuin Artemis, jolla paikoittain oli
liikanimi Kalliste. O. E. T.
Kallistuminen ks. I n k 1 i n a t s i o n i.
Kallistuslaituri, erikoisesti rakennettu
rantalaituri, jonka viereen purjelaivoja kallistetaan
taljojen avulla niin paljon, että köli nousee
veden pinnan yläpuolelle ja toinen kylki tulee
korjausta varten kokonaisuudessaan näkyviin.
77. Scliicrtzbg.
Kallistusmittari ks. K 1 i n o m e t r i.
Kallita (ven. kali’tj = kuumentaa, karaista),
takomalla teroittaa vanhoja viikatteita ja
sirp-pejä.
Kallo ks. Pääkallo.
Kallokas ks. Puku.
Kallo-oppi ks. K r a n i o 1 o g i a.
Kallositeetti ks. Callositas ja Callus.
Kallstenius [-?-], Gottfrid Samuel
Nikolaus (s. 1S61), ruots. taidemaalari, opiskeli
ensin E. Perséuksen johdolla ja sitten 1884-88
Tukholman taideakatemiassa sekä oleskeli 1S91-94
Ranskassa ja Italiassa. Hän on maalannut
voimakkaan realistisia ja tunnelmallisia maisemia
eri puolilta Ruotsia. Niistä mainittakoon „Syksy"
(1888, Lyypekin museossa), »Rappeutunut
puutarha" (1895), „Kuutamo-yö" (1900), „Auringon
laskettua" (1907, kaikki kolme Tukholman
kansallismuseossa), „Kesäpäivä" (1896, Gööteporin
museossa), „Metsäjärvi" (1898, Ruotsin
valtio-päivätalossa), „Småland" (Malmön museossa),
„Metsä muinaisaikaisine hautoineen" (1903,
Budapestin museossa), „Mäntymäki" (1905,
Münchenin uudessa pinakoteekissa), dekoratiivinen
„Tuu-lenpuuska" (1906) Tukholman Dramaattisen
teatterin lämpiössä. Antellin kokoelmissa,
Ateneumissa on „Ilta skotlantilaisella rämeellä" (1902).
F. L.
Kallus. 1. Lääket. ks. Callus.
2. Kasvit., solu- ja solukkomuodot, jotka
syntyvät haavoittumisen johdosta; myös siiviläput-
kissa enemmän tai vähemmän tilapäisesti
esiintyvä, siivilälevyä peittävä kettoaineinen levy.
Kallvik (Iso-K.), merenlahti n. 8 km
Helsingistä itään, l’/j km Degeröstä itäkoilliseen,
Kärnsjön niemen itäpuolella; höyrylaivalaituri;
huviloita. L. H-nen.
Kalm, Pietari (1716-79), luonnontutkija,
synt. maaliskuussa 1716 Angermanlandissa, minne
vanhemmat — isä oli Korsnäsin kappalainen
Gabriel Kalm — olivat paenneet Ison vihan aikana;
yliopp. Turkuun 1735 Vaasan lukiosta.
Akatemia-kaupungissa tunnettu mesenaatti, vapaali. Bjelke
prof. Brovalliuksen suosituksesta avasi kotinsa
nuorelle, luonnontieteitä harrastavalle teologille.
Bjelken kustannuksella K. sitten 1740 teki laajan
luonnont. matkan Karjalaan ja seur. v.
Keski-Ruotsiin, jolloin tutustui Linnéhen saavuttaen
tämän luottamuksen. Vv. 1742-45 hän teki luonnont.
matkoja uudestaan Etelä-Suomeen,
Länsi-Göötan-maalle, Tukholman seuduille ja (1744) Bjelken
seurassa Venäjälle Moskovaan ja Ukrainaan
saakka. Viimeksi mainitun matkaa tuloksena
syntynyttä Venäjän kasviota („Flora mosquensis")
säilytettiin käsikirjoituksena Turun yliopiston
kirjastossa. Tunnustukseksi tieteellisistä
ansioistaan ja ennenkaikkea kasvikokoelmistaan K. 1745
valittiin Tukholman tiedeakatemian jäseneksi ja
1747 hänet ehdotettiin Turun yliopiston
ensi-mäiseksi ekonomian ja luonnonhistorian
dosentiksi. Tähän toimeen K. ei heti ryhtynyt, vaan
lähti ensin tiedeakatemian toimesta Linnén
suunnittelemalle kuuluisalle tutkimusmatkalleen
Pohj.-Ameriikkaan, josta K:n kokeneena
kasvitieteilijänä toivottiin löytävän paljon ennen
tuntemattomia lajeja, mutta ennen kaikkea tuovan
muassaan Ruotsiin hyödyllisiä talouskasveja. Vv.
1748-51 hän tekikin laajoja matkoja nykyisten
Yhdysvaltojen koillisissa valtioissa ja Kanadassa
ja julkaisi niistä laajan, mutta keskeneräiseksi
jääneen teoksen „En resa tili Norra Amerika
I-III" (1753-61), joka kaikkialla Euroopan
oppineissa piireissä otettiin suurella mielenkiinnolla
vastaan ja käännettiin englanniksi, hollanniksi
ja saksaksi sekä supistetussa koossa ranskaksi.
Se sisältää tarkan kuvauksen K:n tutkimain
maiden luonnosta, taloudellisista ja
sivistys-oloista. Matkoillaan K. ensimäisenä
eurooppalaisena kävi Niagaran putouksella.
K;n kasvilöydöt käytti Linné teoksissansa
hyväkseen, itse K. Turussa pani kuntoon
yliopiston kasvit, puutarhan ja alkoi kokeilla
Amerii-kasta tuoduilla talouskasveillaan erityisellä tätä
tarkoitusta varta vasten varatulla alueella
(Hirvensalon Sipsalossa) — kuitenkin ilman
mainittavia tuloksia. Alussa runsaat yleiset
apurahat lakkautettiin 1772. Kasvitiet. puutarha
sen sijaan menestyi paremmin, jji amer. kasvit
levisivät Turusta kaikkialle Euroopan kasvitiet.
puutarhoihin. Kotimaassa K. yleensä ei
kiinnittänyt huomiota tieteelliseen toimintaan, vaan
suuntasi työnsä kokonaan maamme taloudellisen
tilan parantamiseen. Sitä todistaa n. 150 hänen
esimiehyydellään julkaistua akateemista
väitöskirjaa, jotka melkein kaikki käsittelevät
puutarhan- tai metsänhoitoa ja maanviljelystä.
Tärkeä sivistyshistoriallinen merkitys on
ylioppilaiden hänen aloitteestaan kirjoittamilla
pitäjänkertomuksilla. Hänen tieteellisistä teoksistaan on
„Flora fennica" (1765) ainoa 1700-luvulla ilmes-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
