Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kangasvuokko ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kangasvuokko Kaniininhoito
206
Kangasvuokko ks. A n e m o n e.
Kangistustauti, eliiinl., aiheutuu sille omi
naisesta basillista, joka tunkeutuu pienen haavan
tai ruhjoutuman kautta ruumiiseen ja eristäen
hermostoon vaikuttavaa myrkkyä saa aikaan
lihaksissa jatkuvan kouristuksen. Eläimistä
sairastuu tautiin useimmiten hevonen. Sen pää ja
kaula ojentuvat, leuat puristuvat lujasti yhteen,
selkälihakset kovettuvat ja häntä on vähän
viistossa kohollaan. Raajat ovat jäykkinä hajallaan
antaen täten eläimelle sahapukkia muistuttavan
asennon. Kuumetta ei tavallisesti ole, eläin vain
hikoilee aika-ajoin. Ruokahalu pysyy vaikka
syöminen käy vaikeasti. Juominen käv usein
paremmin.— Tauti on hyvin vaarallinen, sillä kuolema
seuraa useasti jo jonkun vuorokauden kuluttua.
Sairas eläin on pidettävä rauhallisessa paikassa,
sillä melu ja kolina kiihottavat sitä ja
enentävät sen tuskia. Juomavettä on sille aina
pidettävä tarjolla. Lääkkeistä ei ole paljon apua;
sitävastoin seerumihoidolla taudin parantamiseksi
sekä siltä suojelemiseksi on päästy suotuisempiin
tuloksiin, vrt. Jäykkäkouristus. Kp.
Kanlipur [känpiia] (eugl. Cawnpore 1.
Cawn-pur). 1. Piiri brittiläisen Intian
Luoteismaakun-nissa (Allahabadin divisionissa), 6,120 km2,
1.209,243 as. (1901). — 2. Edellisen pääkaupunki
Oauges-joen varrella. 197.170 as. (1901), suuri
sotilasaseina, tärkeä kauppakaupunki ja
rauta-tiekeskus, jalokivi- ja nahkateoksia,
puuvilla-kehruutehtaita. K:ssa Xana Sahib
seapoys-kapi-nan aikana surmautti antautuneet englantilaiset
kesäk. 1857. E. T.
Kaniikki (lat. canö’nicus), keskiaikaisessa
suomen kielessä k a n U n k i. alkuaan
piispan-kirkon pappi, joka yhdessä virkaveljiensä kanssa
eli erityisellä säännöllä (kaanonilla ks. t.)
järjestettyä elämää. Augustinuksen antaman
esimerkin kehcittamana sai Metzin piispa
Ivrode-gang n. v. 760 alaisensa papit elämään
yhteisessä ..veljesasunnossa" Benediktus Nursialaisen
säännön mukaan. Ivaniikit söivät ja nukkuivat
yhdessä sekä kokoontuivat määrä-aikoina n. s.
kapitulisaliin kuulemaan Raamatun tai muun
opettavan kirjan lukemista, mutta köyhyyden ja
kuuliaisuuden lupauksia heiltä ei vaadittu.
Aachenin kokouksessa 816 (tai 817) ulotettiin
Krodegangin sääntö kaikkiin frankkien
valtakunnan kirkkoihin, joissa palveli suurempi määrä
pappeja (Regula Aquisgranensis). ll:nnellä ja
12:nnella vuosis. kaniikit jakaantuivat
sääntöä seuraaviin (canonici regulares) ja
maallisiin (canonici sæculares), kun heille
jaeltiin palkkatiloja ja -seurakuntia ja
toiset erkanivat yhteiselämästä, asettuen
yksityisiin asuntoihin. Elämän rappeutuminen aiheutti
useita uudistusyrityksiä, joista
præmonstraten-sien sääntö on huomattavin. Myöhemmin
keskiajalla ruvettiin nimittämään
roomalais-katoli-laisten kapitulien jäseniä kaniikeiksi. A. J. P ii.
Kaniini (Lepus cuniculus) elää villinä m. m.
Etelä- ja Keski-Euroopassa ja Austraaliassa. Se
on hyvin jäniksen kaltainen, mutta eroaa tästä
lyhyempien korviensa ja takajalkojensa puolesta.
Kun k:n kantoaika on ainoastaan 29-31
vuorokautta ja kun emo voi synnyttää kerrallaan
aina 15 pcikasta, voi k. vapaudessaan ollessaan
lisääntyä hyvin nopeaan, engl. Pennantin
laskelmien mukaan yhdestä parista 4 v:n aikana
lsu hopeakaniini.
aina 1,274.840 :ksi. Siksipä villiytyneistä k:eista
useissa maissa, kuten esim. Austraaliassa, on
tullut maanvaiva. Kotieläimenä pidetään
kaniinia tätä nykyä enimmin Ranskassa, Saksassa,
Englannissa, Belgiassa, Alankomaissa, Tanskassa.
Norjassa ja Ruotsissa. Yksistään Lontoossa
syödään keskimäärin noin 100,000 kpl. päivässä.
K.-rodut jakaantuvat kahteen ryhmään:
talon–ja huvikaniineihin. Eusinmainituista ovat
tärkeimmät: pikku hopeakaniini (painaa 3-3’/. kg),
iso hopeakaniini (4-5 kg), sininen beveren
(4-6 kg), belgialainen jäniskaniini (4 kg),
ranskalainen oinas (5-6 kg) sekä pohjoismainen
maatiaiskaniini (2,/3-3’/., kg). Huviroduista on
mainittava: belgialainen jättiläinen (6-11 kg), engl.
oinas (4-5 kg), angora-kaniini (3-5 kg),
venäläinen kaniini (3 kg), japanilainen kaniini
(2-4 kg), blaick-and-tan-kaniini (2»/. kg).
L. Kr. R.
Kaniininhoito. Kaniininhoidon
kannattavai-suus riippuu erittäin suuressa määrässä siitä
rodusta, millä kulloinkin työskennellään.
Meikäläisissä oloissa lienevät pikku hopea- ja
sininen bevereu-kaniini arvokkaan nahkansa,
maukkaan lihansa sekä kestävyytensä takia
edullisimmat. Kaniininhoitoa voidaan harjoittaa
myöskin siellä, missä kalliimpien rakennusten
puutteessa muut kotieläimet eivät voi tulla
kysymykseenkään. Kaniiniasunnoissa täytyy kullakin
täysikasvuisella siitoseläimellä olla oma erityinen
osastonsa, jonka suuruus riippuu käytetystä
rodusta; suurimmat, kuten belgialainen jättiläinen,
vaativat ainakin 150x60x60, keskikokoiset,
esim. sininen beveren 100x60x60 ja pienet
rodut kuten pikku hopeakaniini ainoastaan
75x50x50 cm eläintä kohti. Ruokaansa
nähden kaniini on vaatimaton ja siis huokea eläin.
Kaniini on kasvissyöjä ja sille kelpaa,
myrkkykasveja lukuunottamatta, mitkä kasvikset
tahansa, kunhan ne eivät ole millään tavalla
pilaantuneita. Yleisimmin käytettyjä
kaniinin-ruokia ovat väki rehut, heinä, juurikasvit, sekä
vihannekset. Siitokseen ei ole kaniineja
käytettävä ennenkuin ne ovat täyttäneet 8 kuukautta.
Siitosemoja ei ole rasitettava useammalla kuin
korkeintaan 5:llä synnytyksellä vuodessa, ja
silloinkin on muistettava, ettei kaniineja
karvan-luonnin aikana — syys-lokakuulla — käytetä
siitokseen. Kaniinin lihasta voidaan valmistaa
mitä erilaisimpia ruokalajeja ja
kaniininnah-koista arvokkaita turkiksia, naisten ja lasten
kenkiä, lompakoita, kukkaroita y. m. [Anderson,
.,Rationel! kaninafvel": Thyra Brandelius. ..Ka-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
