Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kanskallis-osakepankki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
247
— Kolmas k:ksi ehdotettu alue on maamme kau- .
neimpia paikkoja. Useat joenuomat ovat svviii t
kuiluja, melkein Ameriikan caüon-laaksojen
tapaisia. Sinne pääsee Paanajärveltä veneellä. —
Lopuksi kruunun lunastama Kolin-alue
Pielisjärven rannalla on oikeastaan kansallispuistona,
vaikkei siitä käytetä sitä nimeä. Saarijärvellä
on n. 1,000 ha: 11 suuruinen kruununpuisto, jota
jo hoidetaan erittäin hyvästi, kuten myöskin
Korpiselän Punkaharjua Tolvajärvessä. Myös
Imatran rannat, eräs metsä Korpilahdella ]a joku
pieni alue Uudellamaalla (Kirkkonummi) ovat
aijotut k:ksi. J. E. R.
Kansallispuku ks. P u k u.
Kansallissosiaalinen puolue (saks.
national-soziale Partei), saks. puolue, joka syntyi 180(5
Naumannin, Göhren ja Sohmin johdolla: se
tahtoi kristillisellä ja kansallisella pohjalla toimia
työväen aseman parantamiseksi ja muiden
yhteiskunnallisten parannusten aikaansaamiseksi,
mutta saavutti vähän kannatusta ja hajosi jo
1903; sen äänenkannattajia olivat lehdet „Die
Hilfe" ja „Die Zeit". [Wenck, „Die Geschii-hte
der Nationalsozialen".] J. F.
Kansallistajunta, kansallishengen (ks. t.)
ilmaantuminen yksityisihmisten sielunelämässä
sekä tietoperäisenä että tunteenomaisena
tajui-suutena kansallisuudestaan.
Kansallistalous ks. Talous ja
Taloustiede.
Kansallisteatteri on nimi, joka useissa maissa
on sillä teatterilla, joka, enimmäkseen valtion
myöntämän avustuksen tukemana, etupäässä ja
arvokkaimmin edustaa kansallista
näyttämötaidetta. Suomen kansallisteatteri
Helsingissä, jolla v:een 1902, jolloin se muutti
nykyiseen taloonsa, oli vaatimattomampi nimi
Suomalainen teatteri, oli alkuaan
ensimäi-nen samoin kuin se kauan oli ainoa pysyvä,
suomenkielinen näyttämö. Sen synty on
johdettava niistä tavallista taiteellisemmista
seuranäy-tännöistä, jotka Kaarlo Bergbom (ks. t.),
jo silloin Emilie sisarensa (ks. t.) avustamana,
v:sta 1869 alkaen toimeenpani ja joista
merkil-lisimmät olivat ne, joissa esitettiin Kiven „Lea"
(rva Hedvig Charlotte Raa nimiroolissa) 10 p.
toukok. main. v. ja Verdi’n „Trubaduuri" (Ida
Ba-silier Leonorana) 25 p. marrask. 1870. Näitten
näytäntöjen herättämä innostus — viimeiset niitä
olivat keväällä 1872 — aiheutti teatterin
perustamisen 22 p. toukok. viimemainittuna vuonna
kansalaiskokouksessa, jossa sitä varten
kannatusyhdistys muodostettiin. Tuskin kuukautta
myöhemmin Bergbom oli kerännyt pienen seurueen,
ja kuu koko kesän näytelmiä oli harjoitettu,
alkoi näyttämö julkisen toimintansa Porissa 13 p.
lokak. yhä sam. v. Sen jälkeen vielä
esiinnyt-tyään Tampereella ja Viipurissa teatteri antoi
ensi näytäntönsä Helsingissä 2 p. maalisk. 1873.
Näin aloitettua toimintaansa taidelaitos jatkoi
koko ensi kehityskauteusa, 7 vuotta, pääasiassa
samaan tapaan, esiintyen paitsi Helsingissä ja
muissa jo mainituissa kaupungeissa vaihdellen
seuraavissakin: Hämeenlinnassa, Joensuussa,
Savonlinnassa, Kuopiossa, Lappeenrannassa,
Mikkelissä, Jyväskylässä, Kristiinankaupungissa,
Vaasassa, Oulussa ja Pietarissa. Kaikkialla
teatteri vaikutti herättävästi ja innostavasti.
Näyttelijöistä olivat huomattavimmat, ensi vuonna
248
tulleet: Oskari Vilho (ks. t., seurueen johtaja
kiertomatkoilla), Aurora Toikka (rva Aspegren,
ks. t.), Arthur Lundahl, I. E. Kallio, Auk.
Korhonen. Alfred A. Aspegren (ks. t.), Lydia I.ogus
(ks. t.), Bruno Böök ja Benj. Leino (ks. t.), sekä
myöhemmin tulleet: Ida Aalberg (ks. t.), Emilie
Stenberg (1875), Kaarola Avellan (ks. t.), Axel
Ahlberg (ks. t.), Knut Weckman (1878, ks. t.).
Edistystä huomattiin vuosi vuodelta sekä
ohjelmiston laadussa että näyttelemisessä,
pikkukappaleita (niinkuin Kiven ..Kihlaus", Manuelin
..Työväen elämästä", Hauptnerin ,,Laululintunen")
seurasi suurempia, niinkuin Kneiselin ..Viuluniekka",
nolbergin ,.Jeppe Niilonpoika", Schillerin
..Kavaluus ja rakkaus", V. Hugon „Maria Tudor" ja
..Angelo". Kiven ..Nummisuutarit", Wecksellin
..Daniel Hjort", Oehlenschlägerin ..Aksel ja
Valpuri", Tötliin ,.Kylänheittiö", Molièren ,.Saituri".
Kumminkin joutui puheosasto näinä vuosina
huomattavassa määrässä Suomalaisen teatterin
syksyllä 1873 perustetun lauluosaston, n. s.
Suomalaisen oopperan varjoon, tämä kun
Bergbomin johdolla kuuden vuoden aikana saavutti meillä
kuulumattomia taiteellisia voittoja ja
vastustamattomasti veti puoleensa yleisön mielenkiinnon.
Pääansio loistokkaasta menestyksestä oli useiden
kotimaisten laulutaiteilijoitten, joiden
hämmästyttävä ilmestyminen muodostaa maamme
ensi-mäisen soitannollisen kevätkauden. Näistä
mainitsemme primadonnat, neidit Emmy Strömer
(rva Achté), Ida Basilier ja Alma Fohström sekä
edelleen neidit Lydia Lagus, Naemi Ingman ja
Sophie Strömer sekä miehiset laulajat L. N. Achté,
Jolin Bergholm, Elis Duncker, Bruno Holm, Niilo
Kiljander ja Hannes Hahl. Sitäpaitsi avusti
oopperaa 4 vuotta tsekkiläinen tenorilaulaja
Josef Navratil. Kaikkiaan esitettiin lähes 30
oopperaa yleiseurooppalaisesta ohjelmistosta, ja useat
niistä lukuisat kerrat (..Faust" 55, „Lucia" 46,
..Trubaduuri" 44, „Sevillan Parturi" 33,
„Taika-liuilu" 25, „Norma" 24, „Hugenotit" 19, „Lucrezia
Borgia" ja ,.Don Juan" 18, ,.Alessandro
Stra-della" ja ..Ernani" 17, „Fra Diavolo" 15, „Martha"
14, „Linda di Chamounix" 12, „Romeo ja Julia"
11, ..Fidelio" ja „Musta Domino" 10 j. n. e.).
Huolimatta kaikesta menestyksestä ooppera oli
1879 lakkautettava, syystä että siltä puuttui
välttämättömät olemassaolon edellytykset, nimittäin,
riittävän runsas valtioapu ja yksimielinen yleisö
(Ruotsalainen teatteri toimeenpani näet
häikäilemättömän kilpailun). — Puheosastolle oli
laulu-osaston häviö eduksi, sillä se sai nyt yksin
nauttia sitä valtioapua (24,000 mk), joka ennen oli
myönnetty molemmille yhteensä, ja v.sta 1879
onkin sen taiteellinen nousuaika luettava. Noin
14 vuotta se rientää voitosta voittoon,
suorittaen toisen suuren tehtävän toisensa jälkeen.
Ohjelmistoon liitetään Shakespearen, Moliëren,
Calderonin, Goethen ja Schillerin, Ibsenin ja
Björnsonin, Kiven. Z. Topeliuksen ja Runebergin
vanhempia draamoja sekä Minna Canthin, G. von
Numersin, J. H. Erkon ja R. Kiljanderin
näytelmiä, ja juuri nämä viimemainitut, jotka
ilmaisevat suomenkielisen draamarunouden
ilahduttavaa elpymistä, ovat, miten välillisiä olivatkaan,
katsottavat kallisarvoisimmiksi hedelmiksi
kansallisen näyttämön taiteellisesta työstä.
Kumminkaan ei voittoja helposti saatu. Lukuisat
oli-, vat vastoinkäymiset ja ankarat taloudelliset ja
Kansallispuku—Kansallisteatteri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
