- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
249-250

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansallistietoisuus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

249 Kansallistietoisuus—

muut vastukset. Kuolema vei paraimpia kykyjä,
niinkuin Vilhon, Bruno Böökin ja Niilo Salan,
toisia etevimpiä erosi kokonaan taikka
lyhemmäksi tai pitemmäksi aikaa, niinkuin Kaarola
Avellan, Aurora Aspegren, Ida Aalberg, jonka
suurta taidetta teatterin oli kiittäminen
loistok-kaimmista voitoistaan, ja Adolf Lindfors, mainio
koomikko. Toiselta puolen ennenmainituista Leino,
Ahlberg y. m. kehittyivät mitä vaikeimpia
tehtäviä suorittamaan ja uusia kykyjä ilmaantui
niinkuin rva Katri Rautio ja nti Olga Finne
(rva Poppius). Mitä taloudelliseen ahdinkoon
tulee, niin teatterin ystävät eivät vetäytyneet
arpajaisten toimeenpanemisella ja muulla tavoin yhä
avustamasta teatteria, niin että kunnialla
päästiin eteenpäin. Bergbomin toiminnan viimeisen
jakson sopii lukea v:sta 1S93 v:een 1905.
Tälläkin ajalla saavutettiin erinäisiä loistavia
taiteellisia voittoja, joista useat sattuivat Ida Aalbergin
vieraillessa, mutta joista erittäin mainittakoon
vain Sophokleen „Antigoneen" ja „Kuningas
Oidipuksen" esitykset (1901 ja 1905). Samalla aikaa
alkoi joukko nuoria kykyjä taiteellisen uransa,
saaden vielä pysyviä vaikutelmia vanhan
johtajan ohjaajataidosta. Mutta ajanjakson
merkkitapahtuma oli kuitenkin Kansallisteatterin talon
rakennus 1900-1902. Tähän saakka teatteri oli
toiminut kovin vaatimattomassa, vanhassa
Arkadia-teatterissa (ks. t.), joka 1875 ostettuna
suomalaista näyttämöä varten 1885 oli melkoisilla
kustannuksilla uudistettu, mutta sitten,
puurakennusten tapaan, jälleen pahanpäiväisesti
riinstynyt. Kun Helsingin kaupungin
valtuustolta turhaan oli pyydetty sopivaa tonttia uutta
teatteritaloa varten, osti eräs teatterin
ystäväpiireissä muodostunut yhtiö 1897 n. s. Villensaunan
alueen rautatietorin ja Kaisaniemen puiston
välillä varatakseen siitä torin laidassa riittävän
tonttialan rakennusta varten. Vuotta myöhemmin
perustettiin samoissa piireissä Suomalaisen
teatteritalon o.-y., ja v:n 1899 lopulla olivat prof.
Onni Törnqvistin (Tarjanteen) tekemät
piirustukset valmiit. Kun jo kesällä sam. v.
korkeimmassa paikassa oli hyväksytty senaatin, 1897
v:n säätyjen anomuksen mukainen esitys, että
rakennysyritystä varten valtiovaroista
myönnettäisiin ’SÖO.OOO mk. sekä lainana 300,000. voitiin
työhön ryhtyä tammikuulla 1900. Paalutuksen
päätyttyä tapahtui peruskiven juhlallinen
laskeminen 18 p. kesiik. sam. v. ja sitten työ, jonka
ylijohtajana toimi vapaah. Seb. Gripenberg,
arkkitehtina O. Törnqvist ja rakennusmestarina
Nestor L. Eskola, edistyi niin reippaasti, että
juhlalliset avajaiset voitiin viettää Elias
Lönnrotin syntymän 100-vuotismuistopäivänä 9 p.
huhtik. 1902. Rakennus, joka tyyliltään
romaa-nilaisvoittoisine graniitti- ja
vuolukivi-fasadei-neen ja kulmatorneineen on kaupungin uljaimpia,
on sisältä ilmavine käytävineen, somasuhteisine
suojineen ja kohtuullisine koristuksilleen
miellyttävän kodikas sekä yleensä laitoksiltaan aikansa
kehityksen tasolla. Istuimia permannolla ja
molemmilla riveillä on yhteensä noin 1,000.
Akustiikka huomattiin niin hyväksi, että se kohta
tuli soittotaiteilijain erikoisesti suosimaksi
esiintymispaikaksi. Kustannukset nousivat lopulla
1,500,000 markkaan, joten paitsi ennen
mainittua summaa (800,000) siihen meni ei ainoastaan
yhtiön osakepääoma 200,000 mk., vaan myöskin

Kansallistyöhuoneet 250

kaupungin myöntämät 100,000 (josta sille
korvauksena annettiin torin ja Kaisaniemen välinen
katu), valtion antama lisälaina 280,000 sekä toista
sataatuhatta markkaa yksityisiltä. Niinä kolmena
vuotena, jona Bergbom vielä johti teatteria
(hänen sairaana ollessaan 1903-04 oli Jalmari Finne
v. t. johtaja), oli taidelaitoksen toimeentulo vielä
huolestuttava, mutta ensimäisenä
näytäntökautena hänen erottuaan valtioapu korotettiin
32,000:sta, jonka suuruinen se oli ollut
1880-luvun loppupuolelta, 57,000 markaksi (nykyään
on valtioapu 64,000 mk.). Vielä Bergbomin aikana,
1902, perustettiin Suomen kansallisteatterin o.-y.,
jonka hoidossa taidelaitos nykyään on. Vasta
viimemainittu valtioavun korotus vapautti
teatterin ystävät velvollisuudesta tukea sitä
vuotuisilla raha-avustuksilla; mutta silloin olikin
kansalaisten puolelta taidelaitokselle 33 vuoden
kuluessa suotu avunanto kohonnut runsaasti yli
miljoonan markan (1,083,283:63). — Bergbomin
jälkeen ovat teatterin johtajina olleet 1905-07
toht. Jalmari Hahl ja v:sta 1907 näyttelijä
Adolf Lindfors. [Eliel Aspelin-Haapkylä,
..Suomalaisen teatterin historia", MV (1906-10).]
ks. liitekuvaa Helsinki. E. A-n-H.

Kansallistietoisuus, yksityisihmisen
tietope-räinen tajunta kansallisuudestaan.

Kansallistunne, kansallistunto,
kansassa ja sen jäsenissä elävä
yhteenkuuluvaisuu-dentunne.

Kansallistunto ks. Kansallistunne.

Kansallistyöhuoneet (ransk. ateliers
natio-naux). Sittenkuin helmikuun vallankumous (1848)
oli työväen avulla saatettu onnelliseen
päätökseen, täytyi Ranskan väliaikaisen hallituksen
ensi sijassa ryhtyä tyydyttämään työväen
vaatimuksia, sitä suuremmalla syyllä kuin
vallankumous oli pahentanut taloudellista pulaa ja
saattanut suuret joukot työväkeä työttömiksi.
Louis Blancin vaatimuksesta se helmik. 25 p.
antamassaan julistuksessa tunnusti
työnsaannin oikeuden" ja määräsi seur. päivänä, että oli
lieti ryhdyttävä perustamaan kansallistyöhuoneita,
minkä jälkeen työttömille annettiin
kaduntasoi-tus- ja maanluomistyötä 2 frangin päiväpalkasta.
Mutta kun tällä tavalla ei voitu hankkia työtä
suuremmalle määrälle työttömiä eivätkä
Pariisin ammattitaitoiset työmiehet olleet halukkaita
rupeamaan tällaiseen työhön, alettiin niillekin,
jotka saattoivat todistaa, etteivät olleet saaneet
työtä k:issa, maksaa 1’/a frangia päivältä. Tämä
menettely huomattiin kuitenkin pian
sopimattomaksi. Maalisk. 6 p. k:iden johtajaksi
nimitettiin nuori kemisti E. Thomas, joka järjesti k: iden
työväen sotilaallisesti isompiin ja pienempiin
osastoihin. Töihin pääsivät ainoastaan Seiuen
departementissa asuvat; päiväpalkka oli 2 fr.
työpäivältä, 1 fr. joutopäivältä. Alussa eik:eissa
ollut kovin paljo väkeä. Mntta palkan
saaminen työttömiltäkin päiviltä houkutteli pian
Pariisiin joukottain työtä vierovaa väkeä. Maalisk.
30 p. oli k:eissa jo 40,000, toukok. lopulla
toistasataatuhatta henkeä. Sopivaa työtä oli
mahdoton hankkia näille joukoille, joista vain 15% cli
ammattitaitoa vailla olevia. Päätyönä tuli
edelleenkin olemaan maanluominen ja puiden
istuttaminen ulkobulevardeilla, joten nimitys
.kansallistyöhuoneet" ei ensinkään vastannut
todellisia oloja. Samalla kuin näiden työväenjoukkojen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:26 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0145.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free