- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
263-264

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansanlaki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

263

Kansanlaulut

luvulla, sisällöltään ne ovat lyyrillisiä
rakkauslauluja tai satiirisia. Eri maiden balladeissa fi yleensä
puliuta muista kuin ylimyksien teoista. Tekisipä
mieli väittää, etteivät ne oikeastaan olekkuan
kansanlauluja, koskei niissä koskaan kansaa
kuvata ja koskei kansa niitä laulanut. Ylimysten
almuista elävät erityiset laulajat niitä sepittivät
ja viillän niitä kansa taisi edes laulaakkaan. Vasta
1700-luvulla balladit Skandinaavian maissa
alkoivat muuttua kansanlauluiksi, mutta on otettava
huomioon, että niitä 1500-luvun lopulta alkaen
oli jo kirjasinakin levitetty. — Balladin
kukoistusaika oli 1100-1400, jonka jälkeen romanssi
tuli käytäntöön. Romanssi eroo balltdista jo
suuremmalta pituudeltaan. Niissä ei ole toiminta
keskitetty yhteen päätapaukseen, vaan ne on
kuten romaanit pantu kokoon eri seikkailuista.
Pituutensa ja setitimentalisuutensa vuoksi niitä
tuskin onkaan sepitetty tanssin säestyksenä
laulettaviksi, ne on tarkoitettu ylimysten linnoissa
luettaviksi. Noilla lyyrillis-eepillisillä
kansanlauluilla on eri maissa omat nimityksensä:
Pohjois-Italiassa c a n z o n i, Kataloniassa
canso n s, Ranskassa c h a n s o n s, Espanjassa r o- |
ma n ces, Bretagnessa gwerziou,
Englannissa ja Skotlannissa b a 11 a d s, Skandinaavian
maissa kämpeviser. — Uskonpuhdistuksen
aikana oli aatelisnaisilla tapana kirjoittaa
balladeja ja lyyrillisiä lauluja muistiin erikoisiin
laulukirjoihin. Ensimäiset kansanlauluja
sisältävät julkaisut ovat vasta 1500-luvulta. Tiettävästi
varhaisin on valencialainen „Caneioneros
genera-les" v:lta 1511, jossa on 37 kansanlauluista
muodostettua romanssia. Ensimäiset ehkä
kansanrunouteen kuuluvat balladit Englannissa "tulivat
julkisuuteen 1530. Tanskassa on ensimäinen laulukirja
v:lta 1591, Ruotsissa v:lta 1583. Aivan
mitättömiin vihkosiin tuo balladein julkaiseminen jäi
vuosisadoiksi, kunnes Percy 1765 painatti suuten
kokoelman „Reliques of ancient english poetry".
Mutta siinä olevat runot ovat nähtävästi vain
osittain kansanlauluja. Ensimäinen, joka julkaisi
ja keräsi varsinaisia kansanlauluja ja vieläpä
eri maista, on Ilerder (ks. t.). Vasta 1800-luvun
alussa siis voimme sanoa kansanrunouden
vihdoinkin joutuneen oppineiden huomion esineeksi,
Ilerderin julkaisu näet sisälsi kansanlauluja
luonnonkansojenkin keskuudesta ja siinä koetettiin
nuo laulut tuoda julkisuuteen sellaisina kuin ne
kansan keskuudessa elivät. 19:nnellä vuosis. —
etenkin jälkimäisellä puoliskolla — koettivat
useimmat Euroopan sivistyskansat korjata
entiset laiminlyöntinsä ja saada muistiin kaiken
kansanrunouden. Kaikkialta, missä kansa ei ollut
liian pitkäaikaisen kirjallisuuden ja koulun
vaikutuksen alaisena ollut, olikin vielä runsaasti
talteenotettavaa.

Slaaveilla on paitsi lyyrillisiä lauluja,
joissa monesti ei ole runomittaa, runsaasti
ker-tovaisia by li noja (ks. t.). Lättiläisten
laulut, dseesmat, ovat aivan lyhyitä,
sisällykseltään lyyrillisiä. Suurin osa niistä on
nelisiikei-siä, joskus 6- ja 8-säkeisiä. Niitä on kerätty
monia kymmeniä tuhansia toisintoja, joista on
huomattu n. 27,000 itsenäistä dseesmaa. Näitä
ovat v:sta 1894 alkaen julkaisseet Kr. Baron
ja H. Wissendorff sarjassa ,,Latwju dainas", jota
toistaiseksi on ilmestynyt 5 suurta nidosta.
Liettualainen kansanlaulu on paljoa ke-

hittyneempää kuin lättiläinen. Eteläisellä alueella
se on 15-30 säkeen pituista, pohjoisella vain 6-15
säettä, ja niitä laulavat, kuten lättiläisiäkin
runoja, naiset ja nuoret miehet. A. R. Niemi on
koettanut viime aikoina löytää niistä ja
muutamista suomalaisista lauluista yhtäläisyyksiä.

— Mongolian, Kiinan y. m. kansojen
runoudesta tehdään selkoa niiden kieliä ja
kirjallisuutta koskevissa erikoisartikkeleissa.
Suomalaisista runoista ja lauluista on huomattava,
että n. s. Kalevalan runomitalla on kirjoitettu
muistiin Suomesta, Inkeristä ja
Vienan-Kaijalasta n. 35.000 toisintoa etupäässä runoja,
lyyrillisiä lauluja ja loitsuja. Enimmät näistä ovat
Karjalan heimon laulamia. Liinsi-Suornesta on
vanhalla runomitalla säilynyt vain loitsuja,
loruja ja kehtolauluja. Uudenaikaisempia lauluja
on etenkin Länsi-Suomesta ja Hämeestä saatu
talteen n. 20,000 toisintoa, (ks. lähemmin
Tunti-laulut, Loitsut, Rekilaulut,
Itkuvirret, Kalevala, Kanteletar.) Kerätyt
ainekset ovat vielä enimmäkseen julkaisemitta.

— Virosta on kerätty n. 60.000 toisintoa
ru-| noja vanhalla runomitalla, niitä ovat
enimmäkseen laulaneet naiset ja niissä on lyyrillinen
aines valtavimpana. Julkaisijoista mainittakoon
Hurt ja Eisen. (ks. lähemmin Viron kieli
ja kirjallisuus.)

S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a i s i 1 t a kansoilta on
kansanlauluja keräyttänyt Suomalais-ugrilainen
seura (osa julkaistu tämän seuran
\iknkaus-kirjassa). Myöskin unkarilaiset ovat ugrilaisilta
kansoilta keränneet ja saattaneet .julkisuuteen
suuret määrät kansanrunoutta. Unkarissa on
etenkin Béla Vikär fonografilla ottanut talteen
kansanlauluja, jotka (n. 50,000 fonograminia)
tallettaa Unkarin kansallismuseo.

Kansanlaulut, etenkin balladit, ovat tuntuvasti
vaikuttaneet kirjallisuuteen — etupäässä
Englannin, Saksan ja Skandinaavian; mainittakoon vain
Scott, Goethe, Heine, Schiller. Uhland, Atterbom,
Geijer, Stagnelius ja suomalaisista Eino Leino.

8-n V-ö.

2. Kansanlaulu eroaa taidelaulusta s ä v e 1 e
1-lisessä suhteessa varsinkin siinä, että se
kulkiessaan suusta suuhun ja paikasta toiseen on
alinomaisten vaistomaisten vaihtelujen alaisena.
Samakin laulaja voi sävelmää satunnaisesti
muunnella laulaessaan eri säkeistöjä, jopa
kerra-tessaan samaakin säkeistöä muistiinpnnijan
tarkattavaksi. Milloin joku kansansävelmä
muistiinpantuna ja julkaistuna saa kiinteän,
lopullisesti vaihtumnttoman muotonsa, kuuluu se
tavallaan jo sen vuoksi taidelaulun alalle. Monet
taide-laulut voivat olla rakenteensa yksinkertaisuuden
ja sävynsä koruttomuuden puolesta täysin k:n
kaltaisia. Ainoaksi erotukseksi niiden välille jää
silloin vain se, ettei k:n säveltäjää tiedetä; eipä
edes laulajakaan, jonka suusta sen viimeistelty
muoto on muistiinpantu, ole tietoinen
aikaansaamastaan sävelmän lopullisesta muodostelusta.
K:ssa on myös sävelmäin ja sanojen
yhteenkuuluvaisuus hyvin epävarma ja vaihtelevainen.
Luultavasti ovat enimmissä tapauksissa sävelmät
vanhempia tahi ainakin muunnoksia vanhemmista
alkumuodoista, kun sitävastoin laulujen sanoja
sepitetään uusia vuosi vuodelta tahi ainakin
muodostetaan huomattavasti entisiä
muuntelemalla. — K:jen sävelmissä voidaan havaita

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0152.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free