- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
285-286

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansansielutiede ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

että eläinfabula- ja eläineepos-kirjallisuudesta
sisällyksensä puolesta riippumaton pohjoismainen
eläinsadusto. „Mann und Fuchs” (Mies ja kettu)
nimisessä teoksessa hän jatkaa
eläinsaduntutkimuksiaan. Krohn sovitti kansansatuihin
maantieteellis-historiallisen tutkimusmenetelmän, jota
hänen isänsä Julius Krohn ensi kerran käytti
suomalaisten eepillisten runojen tutkimiseen ja
joka kansansatuihin nähden on osoittautunut
erittäin tarkoituksenmukaiseksi tullen yhä
enemmän käytäntöön. A. Aarneen laatimia
kansansaduntutkimuksia ovat: „Vergleichende
Märchenforschungen” ja „Die Zaubergaben”.

Vertaileva kansansatujen tutkiminen edellyttää
riittäviä kansan suusta muistiinpantuja
aineksia. Ensimäisenä kansansatujen kerääjänä
voinee pitää italialaista Straparolaa, joka 1550
julkaisi niitä kokoelmassaan „Kolmetoista
huvittavaa yötä” parikymmentä kappaletta. V. 1637
ilmestyi ensimäinen nykyaikaiseen tapaan
toimitettu kansansatukokoelma, italiankielinen
„Pentamerone”, jonka Basile julkaisi. Varsinaisesta
satujen keräämisestä ei kuitenkaan vielä tähän
aikaan eikä lähinnä seuraavanakaan vuosisatana
saata puhua. Satujen tieteellistä arvoa ei
käsitetty, ja jos niitä julkaistiin, tapahtui se
yksinomaan kaunokirjallista tarkoitusta silmällä
pitäen. Niiden kansanomaista muotoa ei
pyrittykään säilyttämään muuttamattomana. Ilmestyi
sitten vv. 1812-22 Grimm-veljesten toimittama
kuuluisa „Kinder- und Hausmärchen” (Lasten ja
kodin satuja), joka on ensimäinen tieteelliselle
perustukselle rakentuva kansansatukokoelma.
Tämä tuli laajan keräystyön pohjaksi. Runsaat
satuaarteet ovat sen jälkeen eri maissa tuodut
päivänvaloon. Tutkijain työn helpottamiseksi
ainesten kokoonsaannissa on joku aika sitten
(prof. K. Krohnin aloitteesta) perustettu
„Folklore Fellows” (Kansanrunouden ystävät) yhdistys
ryhtynyt puuhaamaan sisällönmukaisia luetteloja
eri maiden satuvarastoista, sekä
käsinkirjoitetuista että painetuista. Luettelot, jotka Suomal.
tiedeakatemia kustantaa, perustuvat tarkoitusta
varten laadittuun erityiseen tyyppiluetteloon ja
niitä on tähän asti ilmestynyt kaksi osaa, joista
toinen, toht. A. Aarneen toimittama, käsittää
kaikki Suomal. kirjall. seuran hallussa olevat,
toinen, toht. O. Hackmanin laatima, Ruotsal.
kirj. seuran kokoonsaamat, Suomen ruotsalaiset
sadut. Ensinmainittujen lukumäärä oli v:n 1908
alussa n. 27.000, mutta on senjälkeen vielä
lisääntynyt muutamalla tuhannella. Keräystyöhön
on ottanut osaa enemmän kuin 500 kerääjää.
Eri kerääjien kokoonsaama saalis on
suuruudeltaan hyvin erilainen. Samalla kuin K. Krohnin
kokoelma käsittää noin 8,500 ja V. Alavan 1,400
muistiinpanoa, on muutamissa ainoastaan
joitakuita, jopa yksi ainoakin satu. — Suomalaisia
kansansatuja on tähän asti ainoastaan vähäinen
osa ennätetty painosta julkaista. Ensimäinen
suomalainen satukokoelma, Eero Rudbäckin eli
Salmelaisen toimittama „Suomen kansan satuja
ja tarinoita”, joka rouva Schrcekin kääntämänä
on myös julkaistu saksaksi, ilmestyi neljässä
osassa vv. 1852-68. Tieteen vaatimuksia
noudattavan ohjelman mukaan järjestettyinä
ilmestyivät K. Krohnin toimesta 1886 suomalaiset
„Eläinsadut” ja 1893 ensimäinen osa
„Kuninkaallisia satuja”. Edellinen sisältää noin 300:n,
jälkimäinen 22:n täydellisessä muodossa esitetyn
sadun ohessa kaikki siihen asti tunnetut
satujen toisinnot, vrt. Kansanrunous. A. A.

Kansansielutiede l. sosiaalinen
sielutiede on viime vuosikymmeninä kehittynyt eri
tutkimushaaraksi yksityisihmisen sielunelämää
tutkivan yksilöllisen sielutieteen rinnalle ja
täydennykseksi. K:seen sopii lukea kaikki
tutkimukset sellaisista sielullisista ilmiöistä, joita
vaarinotetaan ihmisten yhteiselämässä. Kun
ihmiset elävät pysyväisesti keskinäisessä
yhteydessä, kehittyvät heissä useat henkiset
toiminnat, jotka eivät voisi syntyäkkään yksikseen
elävässä ihmisessä; tällä ei voisi olla esim. kieltä,
ei yhteistunteita j. n. e. K:n tehtävä on sama kuin
sosiologian l. yhteiskuntatieteen, mikäli tämä
tutkii sielullisia ilmiöitä ja niiden lakeja. Vanhoista
ajoista asti yritettiin usein kyllä selvittää
kansanpsykologisia kysymyksiä, mutta osoittautui
sangen vaikeaksi näissä tutkimuksissa
saavuttaa täsmällisyyttä ja varmoja tuloksia. Hegel
johdatti pontevasti huomiota kansanhengen
suureen merkitykseen ihmiskunnan kehityksessä ja
valmisti siten maaperää k:lle. Erityiseksi
tutkimushaaraksi muodostivat sen Lazarus ja
Steinthal useilla teoksillaan, varsinkin julkaisemallaan
„Zeitschrift für Völkerpsychologie und
Sprachwissenschaft” 1859-90. Wundt, joka nykyisin on
suuripiirteisessä teoksessa käsitellyt k:ttä,
määrittelee sitä siten, että se tutkii „ihmistä
kaikkiin niihin hänen toimintoihinsa nähden, jotka
johdattavat yksilöllisen olemassaolon ulkopuolelle
ja joiden yleisenä edellytyksenä on henkinen
vuorovaikutus ihmisten kesken”. Wundt katsoo,
että k:n varsinaisena tutkimusesineenä ovat kieli,
tarusto ja tavat (Sprache, Mythus, Sitte). K.,
näin käsitettynä, ei suinkaan katso lopulliseksi
päätehtäväkseen kuvata tahi määritellä eri
kansojen henkisiä omituisuuksia, — tämä on vain
kylläkin mieltäkiinnittävä valmistava tehtävä ja
ainesten keräily, — vaan k:n
lopputarkoituksena on selvittää henkisen yhteiselämän yleisiä,
paikasta ja ajasta riippumattomia lakeja. [Wundt,
„Völkerpsychologie”, 5 os. („tapoja” käsittelevä
kolmas pääosasto vielä ilmestymättä); Fouillée,
„Psychologie du peuple français” (4 pain. 1903);
sama, „Esquisse psychologique des peuples
européens” (3 pain. 1903).] A. Gr.

Kansantalot ovat työväenjärjestöjen
omistamia taloja, joihin on sijoitettu näiden
järjestöjen kokous- ja toimistohuoneita. Tunnetuimpia
niistä on Brysselin k. („Maison du peuple”),
joka avattiin 1899. Ruotsissa on k:ja noin
satakunta. Suomessa k:ja vastaavat
työväenyhdistysten talot („työväentalot”). K:ksi sanotaan
yleisesti Helsingin työväenyhdistyksen
Siltasaarella sijaitsevaa taloa, joka valmistui 1908 ja
johon on sijoitettu Helsingin paikallisten
ammattiosastojen toimistot. J. F.

Kansantaloudellinen yhdistys, Helsingissä
1885 perustettu suomenkielinen seura, jonka
tarkoituksena on esitelmillä ja keskusteluilla
levittää kansantaloudellista tietoa ja julkaista
suomenkielistä taloustieteellistä kirjallisuutta;
toimittanut julkisuuteen m. m. sarjan „Esitelmiä”
ja „Taloustieteellisiä tutkimuksia”: julkaisi 1905
„Yhteiskuntataloudellista aikakauskirjaa” (joka
seur. v:n alusta siirtyi prof. J. H. Vennolalle).

Kansantalous ks. Talous.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0163.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free