Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansanvaltainen hallitustapa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
tältä perustalta lähtien vaikuttavan
voimakkaimmin, terveellisimmin ja kestävimmin, kun taasen
väkivaltaiset, usein juuri syvien kerrosten
suoranaisen hädän aiheuttamat yhteiskunnallisen
järjestyksen järkytykset useimmiten tuottavat
kansanvaltaisille pyrinnöille ainoastaan näennäisen
ja ohimenevän voiton. Keskiajan
kukoistavimpana ajanjaksona näkyy talonpoikien ja
porvariluokan taloudellisen vaurastumisen ohella
vähitellen alempien kansankerrosten nousua, helpotusta
maaorjuudessa, tasoituksia oikeuksien
erilaisuudessa; 16:nnen ja 17:nnen vuosis. sotien
köyhdytettyä talonpojat, saatettua kaupungit
taloudelliseen rappioon, painuvat alemmat luokat
riippuvaisuuden ja oikeudettomuuden sortotilaan.
Talonpoikaissotien julmuus ei tuota apua, vaan
pitkäaikaista pahennusta asiaintilaan. Vasta
kolmikymmenvuotisen sodan loputtua alkaa
huomata vitkallisen parantumisen ensimäisiä
merkkejä. Hallitsevat ruhtinaat asettuvat ylempien
luokkien etuoikeuksia vastaan, he harrastavat
laajojen kansankerrosten kohottamista, niiden
avulla vapauttaakseen monarkkista valtaa
aristokratian käsistä.
Suurenmoisella ja väkivaltaisella tavalla
kansanvaltainen periaate kuohahtaa
toteuttamistaan kohti Ranskan
vallankumouksessa, joka historiallisen säätyjaon ja
säätyjen etuoikeuksien sijalle asetti vapauden ia
tasa-arvoisuuden periaatteet. Tämä valtava liike,
joka sittemmin johti verisiin hirmutekoihin,
kumosi tykkänään Ranskan silloisen valtio- ja
yhteiskuntajärjestyksen, hävitti feodaalivallan ja
maaorjuuden, vapautti työn
ammattikuntalaitoksen kahleista, lakkautti kaikki etuoikeudet, sääti
tasa-arvoisuuden lain edessä, vaalioikeuden, joka
oli verrattain laaja j. n. e. Ranskan
vallankumouksen aatteet levisivät myöskin muihin
Euroopan maihin, ja on 19:s vuosisata niiden
pohjalla toteuttanut kansanvaltaisen periaatteen
mukaisia uudistuksia hallinnon ja lainsäädännön
aloilla laajemmin ja voimakkaammin kuin
edelläkäynyt vuosituhat.
Mutta paljoa syvemmäksi tähtäävien ja
perinpohjaisempien uudistusten vaatimuksia alkaa nyt
ilmaantua. Kansan laajoja kerroksia ei tyydytä
ainoastaan oikeudellinen vapaus ja
tasa-arvoisuus. He näkevät Ranskan vallankumouksen
tapahtumien aiheuttamassa oikeusjärjestyksen
uudistuksessa etupäässä porvarillisten
pääomanomistajien, bourgeoisien voiton historiallisesti
etuoikeutetuista säädyistä (ruhtinaista, aatelista,
kirkosta), väittäen, että todellista vapautta ei
ole saavutettu, vaan ovat „syvät rivit”
ainoastaan vaihtaneet herroja. He ovat laajentaneet
tasa-arvoisuuden vaatimuksen oikeuden ja
valtiolaitoksen alalta taloudellisen ja sosiaalisen
järjestyksen alalle ja alkaneet taistelun pääoman,
kapitaalin, herruutta vastaan. Täten
kansanvaltainen periaate esiintyy
sosiaalidemokraattisena (ks.
Sosiaalidemokratia). ks. Kansanvaltaisuus. S. N.
Kansanvaltainen hallitustapa, valtiollinen
järjestysmuoto, joka mahdollisuuden mukaan
tunnustamalla kansalaisten yhdenvertaisuuden sekä
kansan itsetoiminnan ja itsemääräämisoikeuden
lainsäädännössä ja hallinnossa pyrkii
toteuttamaan kansanvaltaisuuden (ks. t., vrt.
Kansanvalta) periaatetta. Sellainen hallitustapa on
aivan hyvästi noudatettavissa myöskin
perustuslaillisissa eli rajoitetuissa yksinvalloissa
(monarkioissa), jos kohta voidaan sanoa tasavaltaisen
hallitusmuodon ainakin periaatteellisesti ensi
sijassa edistävän kansanvallan aatteiden
täydellistä ja kaikinpuolista toteuttamista. R. E.
Kansanvaltainen monarkia, monarkkinen l.
yksinvaltainen valtio, jossa kansanvaltainen
hallitustapa on voimassa. Hyvin monessa Euroopan
monarkiassa on toteutettu kansanvaltaisia
periaatteita, joko täydellisemmin taikka vähemmin
täydellisesti. Asettuvatpa useat monarkkiset
valtiosäännöt nimenomaan n. s.
kansansuvereenisuusperiaatteen kannalle, jonka mukaan korkein
valta valtiossa kuuluu kansalle ja kaikella
julkisella vallalla on perustuksensa kansassa.
Suurempi merkitys kuin tällaisilla periaatteellisilla
julkilausumilla on tietysti sillä tavalla, jolla
kansan välitön tai välillinen vaikutusvalta on
toteutettu. Omansa edistämään kansanvaltaa
monarkkisissa maissa on n. s.
parlamentaarinen hallitustapa, jota ei silti suinkaan
ehdottomasti voida pitää kansanvaltaisuuden
vaatimana. Erittäin suuri merkitys on
kansanvaltaisten periaatteitten toteuttamisella
kansaneduskunnan kokoonpanossa; kuta yleisempi ja
yhtäläisempi valtiollinen äänioikeus ja
vaalikelpoisuus on, sitä täydellisemmin on demokratia
tässä suhteessa toteutettuna. R. E.
Kansanvaltaisuus, kehityksenalainen
valtiollis-yhteiskunnallinen periaate, joka vaatii
kansanvaltaa (ks. t.) l. demokratiaa valtiossa
toteutettavaksi. On mahdotonta yleisellä
säännöllä määritellä, mitä kaikkea on katsottava
kansanvaltaisuuteen ehdottomasti kuuluvaksi, siksi
suhteellinen ja epämääräinen on tämän sanan
sisällys. Joka tapauksessa on selvää, että
rajattomassa yksinvallassa ei voida
varsinaisesti kansanvaltaisuudesta puhua, jos kohta
täälläkin saattaa olla suuria eroavaisuuksia
yhteiskunnallisiin oikeuksiin ja yhteiskunnalliseen
vapauteen nähden. Sillä kansanvalta ilmeisesti
edellyttää, että kansalla on valtiolliset
oikeudet, joitten nojalla se voipi vaikuttaa itse
valtiovallan harjoittamiseen, ennen kaikkea
lainsäädäntöön. Mutta kuinka laajalle näitten
oikeuksien tulee ulottua ja kuinka ratkaisevaa
laatua kansan ja kansaneduskunnan vaikutusvallan
tulee olla, sekä toiselta puolen kuinka yleiset ja
yhtäläiset valtiolliset oikeudet vaaditaan, jotta
„kansanvaltaisuus” on katsottava toteutetuksi,
on kysymys, johon ei voida yleispätevää vastausta
antaa, vaan johon eri aikakausina ja eriävien
katsantokantain mukaan voidaan hyvinkin eri
tavalla vastata, ks. Kansanvalta. R. E.
Kansanvarallisuus ks.
Kansallisomaisuus.
Kansanäänestys, lainsäädäntökysymyksessä
tai muussa valtioasiassa toimeenpantu äänestys,
johon äänioikeutetut kansalaiset ottavat osaa, ja
jolla päätetään, onko lakiehdotus taikka muu
ehdotus hyväksyttävä vai hylättävä. Missä
välitön kansanlainsäädäntö on voimassa, on
kansanäänestys tärkein keino, jota sitä harjoitettaessa
käytetään. Mutta sellaisissakin maissa, missä
mainittua lainsäädäntöä ei käytetä, on joskus
kansanäänestystä käytetty n. s.
kansanpäätösten (lat. plebiscitum) aikaansaamiseksi.
Niinpä Napoleon I konsulina ja keisarina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
