Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansatiede ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
299
Kansas—Kansatiede
301
kansatiedettä, kuu se rajoittuu määrättyyn
heimoon, kansaan tai kansaryhmään.
Tutkimustavaltaan ja tarkoitusperältään se saattaa olla
toteavaa 1. deskriptiivistä, kun se
antaa kuvauksia eri kansojen elämästä tekemättä
päätelmiä olojen kehityksestä ja alkuperästä, tai
historiallista 1. geneettistä, kun se
tarjonaolevien ainesten nojalla tekee päätelmiä
olojen kehityksestä ja synnystä.
K. laajimmassa merkityksessään
(etnologia) käsittää kansojen kaiken aineellisen ja
henkisen kulttuurin tutkimisen. Sen esineenä
saattaa siis olla kansojen aineellinen 1. e s
i-ueellinen kulttuuri: elinkeinot
(ra-vinnonkeräilv sekä tulenteko ja ruuanvalmistus,
metsästys, kalastus, karjanhoito, maanviljelys,
teollisuus j. n. e. ynnä kussakin työssä
tarvittavat työkalut ja aseet), asunnot ja niiden
kalustus, puvut ja koristeet (tatueeraus,
ruu-miinmaalaus, hiuslaitteet, keinotekoiset ruumiin
typistämiset) sekä kuvaamataiteelliset
tuotteet (piirrokset, maalaukset, veistokset).
K:n esineenä ovat edelleen kansojen tavat ja
menot sekä kansojen yhteiskunnallinen
elämä ja järjestys (m. m. tervehdystavat,
kestivstävyys, aviomuodot, naima- ja häätavat,
raskaudentilaan ja synnytykseen kuuluvat tavat
ja menot, lastenmurha, couvade (ks. t.),
ympärileikkaus, kuolinjuhlat, hautaustavat, taiat,
uskonnolliset tavat ja menot, oikeustavat, niinkuin
valanteko, verikosto, jumalantuomiot, perheen ja
yhteiskuntajärjestyksen synty). Vihdoin kuuluu
k:een kansan kulttuurin puhtaasti henkisten
tuotteiden tutkimus, joten siis sen aineena
ovat: 1) kansan perinnäinen muistotiet o:
kansanusko (kansan käsityksiä ihmisen
suhteesta yliluonnollisiin asioihin), kansantieto
(kansan käsityksiä maailmanrakenteesta, kansan
kokemusperäisiä tietoja, esim. merkkipäivistä,
luonnosta j. n. e., luku-, mitta- ja
painojärjestel-mät) ja kansan mielikuvituksen
tuotteet, jotka usein ovat puettuina
kansanrunouden (joko runomittaiseen tai
suorasanaiseen) muotoon, sekä 2) kieli (etenkin sen
merkitys kansojen sukulaisuuden määrääjänä, eri
luokkien kielet), myös merkkikielet
(viit-tauskielet. rumpukielet y. m.), ynnä ajatusten
merkitseminen kirjoitetuilla merkeillä,
olipa tämä sitten ajatusten suoranaista
kuvailua (ideografista kirjoitusta) tai puhutun kielen
merkitsemistä (foneettista kirjoitusta ks. K i
r-joitus). Yleisesti k. tutkii n. s. primitiivisiä
oloja ja muotoja, jotka eivät suuressa määrin
ole joutuneet korkeamman kulttuurin
vaikutuksen alaisiksi, mutta mitään jyrkkää rajaa ei
tässä kohdin mitenkään voi tehdä.
Iv:n alalla on vielä oppisanasto kovin epävarma
ja ristiriitainen ja tämän tieteen rajoitus muihin
tieteisiin epävarma; useat k:n haarat
muodostavat itsenäisiä tieteitä samalla kuin niitä voidaan
pitää k:n osina. K. on osa „ihmistiedettä" sanan
laajimmassa merkityksessä (yhteisnimitykseksi
sille tiedervhmälle, joka tutkii ihmisen
ruumiillista ja henkistä olemusta yleensä, on ehdotettu
„antropologia" — niin esim. englantilainen
etnologi A. C. Haddon —, jota vastoin sitä tämän
tiederylimän osaa, joka tarkastelee ihmistä
semmoisenaan, hänen ruumiinrakennustaau ja
rottman, nimitettäisiin ..antropograf iäksi"). „An-
tropografia" ja „antropogeografia" (tutkimus
ihmisrotujen maantieteellisestä leviämisestä) ovat
tietysti k:llekin tärkeinä aputieteinä. Niistä
tieteistä, joiden esineenä on ihminen, on myös
kansansielutiede (ks. t.), tutkimus niistä
sielunilmiöistä, jotka esiintyvät inhimillisessä
yhteiselämässä, katsottava inhimillistä
kulttuuria tutkivan k:n aputieteeksi ja sille
perustavaksi tieteeksi eikä k:n osaksi, vaikkakin se
monesti saattaa muodostua miltei suorastaan
kansatieteelliseksi tutkimukseksi ja käsitellä samoja
aineita (vrt. esim. W u n d t, „Völkerpsychologie").
Tutkimus inhimillisen yhteiskunnan alusta ja
synnystä sekä inhimillisen yhteiselämän ilmiöiden
kehityksestä, joka tietenkin muodostaa osan k:ttä,
on muodostunut erikoiseksi tieteeksi,
yhteiskuntatieteeksi 1. sosiologiaksi (ks. t.,
vrt. Esihistoria, II, 809). Tutkimusta, joka
kansantavoista, mutta myös kansojen
aineellisesta ja henkisestä kulttuurista yleensä sekä
kan-sansielutieteestä saatavien ainesten perusteella
tutkii inhimillisen kulttuurin syntyä ja kehitystä
ja sen lakeja, on tapana erikoisesti nimittää
etnologiaksi (ks. t.), jota sanaa samalla myös
käytetään kaiken kansatieteen yleisnimenä.
Itsenäisen ja erikoisen haaran k:ttä muodostaa
kansanrunouden (ks. t.) 1. f o 1 k 1 o r e n (ks. t.)
tutkimus; „folklore" sanaa käsitetään myös
laajemmassa merkityksessä, niin että sillä käsitetään
kansanuskoa, kansantietoa ja kansanrunoutta
yhteisesti (vrt. Esihistoria, II, 809), joskus
vieläkin laajemmasti, niin että siihen
edellämainittujen aineiden lisäksi vielä luetaan
kansantavat ja menot (tässä merkityksessä saks.
Volks-kunde). Tutkimus kansanuskosta muodostaa
samalla osan uskontotiedettä,
uskonnonhistoriaa, mytologiaa (ks. n.). Vihdoin
on kielitiede, joka tavallaan sekin on
haara kansatiedettä sanan laajimmassa
merkityksessä, samalla myös itsenäinen tiede omine
tarkoitusperineen. Tiedettä kansojen esineellisestä
kulttuurista käsitetään usein k:ksi sanan
ahtaammassa merkityksessä eli etnografiaksi
(mui-naisaikojen etnografiaa, joka perustuu samoilta
ajoilta säilyneihin muistomerkkeihin, nimitetään
arkeologiaksi eli muinaistieteeksi,
(ks. t., vrt. Esihistoria 11,808,809).
„Etno-grafiaksi" on kuitenkin myös nimitetty 1)
tutkimusta kansojen leviämisestä maapallolla (vrt.
esim. Fr. Müllerin teosta „Allgemeine
Ethno-graphie") tai niiden leviämisen historiasta
määrätyillä aloilla ja määrättyinä aikoina (vrt. esim.
Hunfalvvn „Ethnographie von Ungarn"), sekä
2) deskriptiivistä kansatiedettä (vrt.
Etnografia). E. N. S.
2. K: n tutkimuksen historia.
Uudenaikaiseksi tieteeksi yleinen k. kohosi vasta
ISOO-luvuu alulla, jolloin eri maissa
perustettiin seuroja, mitkä äänenkannattajissaan
rupesivat julkaisemaan järjestelmällisesti
koottuja aineksia. Niinpä sai alkunsa 1839 „Société
ethnologique" Pariisissa, 1859 „Société
d’anthro-polcgie" laikakausk. „Bulletins"), 1842 ..Ethno
logieal society" (aikakausk. „Transactions" v:sta
1S45) ja myöhemmin „Smithsonian institution"
Ameriikassa, 1848 ..Ethnological society"
Lontoossa (aikakausk. ,.Journal" 1848-70,
„Trans-actions" 1861-69), 1S63 „Anthropological society"
aikakausk. „Anthropological review" 1863-70 ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
