- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
309-310

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kant ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kant

310

schichte und Theorie des llimmels", jossa hän
esittää sen hypoteesin, että taivaankappaleet ovat
muodostuneet pyörivästä, äärettömän suuresta
sumupallosta, — jota aatetta Laplace 40 vuotta
myöhemmin tarkemmilla tähtitieteellisillä
perusteilla kehitti. Vähitellen englantilaisten
kokemus-filosofia yhä enemmän vaikutti K:iin, varsinkin
Humen siitä johtamat skeptilliset johtopäätökset.
K:n tästä johtunut uusi antesuunta ilmenee
omituisesti teoksessa „Träume eines Geistevsehers,
erläutert durch Träume der Metaphysik" (1700),
jossa hän käsittelee ruotsalaisen henkiennäkijän
Svedenborgin kertomuksia näyistään ynnä
henkimaailman oloista sekä väittää, että vallalla
olevat metafyysilliset opit ovat aivan yhtä
,,mahdolliset" ja yhtä epävarmat kuin henkiennäkijän
haaveilut. Professoriväitöksessään ..De mundi
sensibilis atque intelligibilis forma et prineipiis"
(1770) K. on jo o s a k s i löytänyt ne perusaatteet.
jotka ovat hänen omituisen ..kriitillisen"
filosofiansa pohjana. Mutta kului vielä 11 vuotta
ankarassa sisiillisessä ajatustyössä, ennenkuin hän
saattoi „Kritik der reinen Vernunft" teoksessa
(1781; toinen, muodostettu pain. 1787)
täydellisesti esittää filosofiansa perustavan osan.
kriitillisen tieto-oppinsa. Vaikka tämä teos
sisällykseltään on niin pitkällisen ajatustyön tulos, on se
lopullisesti pantu paperille sangen lyhyessä ajassa,
4-5:ssä kuukaudessa. Lyhyemmin ja
helppotajuisemmin hän esittää samoja ajatuksia
..Prolego-mena" teoksessa (1783). Sitä filosofista
katsantotapaa. jonka perusteet K:n mielestä täten olivat
järkähtiimättömästi oikeiksi todistetut, hän
sitten sovitti maailmankatsantomme eri puoliin
useissa teoksissa. Siyeysopin peruskysymyksiä
käsittelevät „Grundlegung zur Metaphysik der
Sitten" (1785) ja „Kritik der praktisciien
Vernunft" (1788), luonnontieteiden peruskäsitteitä
„Metaphysische Anfangsgründe der
Naturwissen-schaft" (1786); »Kritik der Urteilskraft" (1790)
esittää m. m. estetiikan perusteet, ,,Die
Eeli-gion innerhalb der Grenzen der blossen
Vernunft" (1793) K:n uskonnonfilosofian,
..Metaphysik der Sitten" (1797) siveysopin
järjestelmän ja „Anthropologie" (1798) sielutiedettä.
Huomattavia pienempiä kirjoitelmia ovat
historianfilosofinen „Idee zu einer allgemeinen Geschichte
in weltbürgerlicher Absicht" (1784), „Zum
ewi-gen Frieden" (1795) v. m.

K. tahtoo oikeudenmukaisesti ratkaista tuon
kauan kestäneen kiistan filosofisen empirismin
ja ratsionalismin välillä. Hänen
loppupäätök-sensä ovat seuraavat. Ei ole mitään synnynnäisiä
mielikuvia, vaan ensimäiset mielteet syntyvät
ihmiseen vasta ulkovaikutteiden johdosta, yhtaikaa
kuin kokemus rupeaa vaikuttamaan häneen (,.mit
der Erfahrung"); mutta mielikuvat eivät
sittenkään johdu yksistään kokemuksesta („aus der
Erfahrung"), vaan niissä on jotakin ,,apriorista",
alkuperäistä, nim. se omituinen tapa eli „muoto",
miten tietokykymme oman olemuksensa pakosta
tajuaa esineet (,,die Form der Erfahrung").
Täten tulee sittenkin tietämiseemme tärkeitä
apriorisia aineksia, joiden laatua K. ryhtyy
selvittämään. Tietokyvyssämme on edelleen erotettava
kaksi puolta eli astetta, aistillinen havainto ja
ymmärrys, joilla kummallakin on omat
aprioriset tajuamismuotonsa. Aistillisen havaintomme
.aprioriset havaintomuodot (,,Ansehauung.<for-

mcn") ovat paikka ja aika, s. o. se tajuaa
ehdottomasti kaikki sille ilmenevät asiat paikallisina
ja ajallisina. Tähän perustuu matematiikassa
ilmenevä ankara välttämättömyys; kokemus ei voi
koskaan osoittaa meille mitään ankarasti
yleispätevää eli välttämätöntä totuutta, vaan kun
mit-tausopin aksiomit ja perusviiitteet nojautuvat
siihen, että oma tajuamiskykymme välttämättä
käsittää kaikki ulkoesineet paikallisuuden
muodossa, ja mittausoppi vain selvittää tämän
paikallisuuden luontoa, niin sen oppirakenne saa
apodiktisen varmuuden. — Kun aistillinen
havaintokyky on ottanut vastaan ulkovaikutteet ja
niistä muodostanut mielikuvia, niin tietokykymme
toinen puoli eli aste, ymmärrys, yhdistää ne
arvostelmiksi ja muodostaa siten niistä varsinaista
tietoa. Tässä toiminnassaan ymmärrys
ehdottomasti edellyttää kaikkien esiintyvien objektien
olevan varmassa, lainmukaisessa yhteydessä
toistensa kanssa. Tämän perusedellytyksen nojalla
se käsittää esim. kaikkien tapahtumien
maailmassa riippuvan edelliikäyneistä tapahtumista
määrättyjen syylakien mukaan, kaikkien
ilmiöiden kannattajina olevan pysyväisiä
substansseja (tosiolioita) j. n. e. Siten
ymmärrys omasta sisällisestä pakosta sovittaa
ilmenevään kokemusmaailmaan yleisen kausaliteetin
aatteen, substanssin pysyväisyyden aatteen ynnä
useita muita maailmankatsantomme
peruskäsitteitä, kaikkiaan 12 ,,kategoriaa". Näistä
„puh-taista (apriorisista) ymmärryskäsitteistii"
johtuvat koko luonnon rakennuksen eli
luonnonkäsi-tyksemme yleisimmät peruslait;
ymmärryksemme säätää luonnolle lait". Tämä
katsantotapa K:n mielestä selittää, mitenkä saatamme
luonnontiedonkin alalla käsittää yleispäteviä
totuuksia, jota ei voisi mitenkään selittää
yksistään kokemuksen nojalla. Ne totuudet ovat
pätevät »kokemusmaailmassa" eli kaikkiin esineisiin
nähden, mikäli me niitä tajuamme.
,.Kokemusmaailma", „luonto" ei voi merkitä mitään muuta
kuin ilmiöllistä maailmaa; siihen vain suhtautuu
kaikki tietomme. Oliot sinänsä („Die Dinge an
sich") jäävät sitä vastoin meiltä aivan
tuntemattomiksi. K. todistelee laajasti ja terävästi, että
esim. kaikki yritykset näyttää mitään toteen
sielun olemuksesta tahi Jumalasta ovat epäpätevät.
— Sitä mullistusta tieto-opillisessa
katsantotavassa, minkä K. näillä subjektivistisilla opeillaan
panee toimeen, hän vertaa siihen perinjuuriseen
käänteeseen, minkä Kopernikus sai aikaan
tähtitieteessä. — Paikkaan ja aikaan nähden hän
esitti tämän katsantotavan jo väitöskirjassaan
1770, mutta ymmärryksen kategorioihin hän sen
sovitti vasta ..Kritik der reinen Vernunft"
teoksessa.

Siveellisyys perustuu ,.praktillisen järjen"
si-sälliseen. aprioriseen käskyyn, joka, samoinkuin
teoreettisen tietokyvyn aprioriset ainekset, on
puhtaastaan ..muodollinen". Se käskee
ehdottomasti: „toimi yleispätevästi"! eli „toimi niin,
että toimintatapasi kelpaa yleisen lainsäädännön
ohjeeksi". Tämä sääntö on »kategorisena
imperatiivina" eli ehdottomana käskynä istutettu
heu-keemme. Tämän perusaatteen pohjalla K. kehittää
ankaran, ..rigoristisen" siveysopin. Siveyslakia
pitää ehdottomasti noudattaa, katsomatta
ollenkaan siihen, edistääkö sen noudattaminen mitään
..arvokasta tarkoitusperää", tuottaako se mitään

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:52 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0175.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free