Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kappel ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
339
Kapusiiniveljeskunta—Karabinieeri
340
veljeskunta sai 1528 vahvistuksen Clemens
Vililtä ja 1529 oman ohjesäännön. Pukuna on
ruskea hame. johon on ommeltu suippokärkinen
päähine siitä alkuaan pilkan tarkoituksessa
keksitty nimitys), vyötäisillä on nuora, josta
riippuu ruoskankieli, paljaissa jaloissa sandaalit.
Kapusiinit ovat tehneet itsensä tunnetuiksi
repäiseviä, osaksi sopimatonta leikkiä sisältäviä
sanontatapoja käyttävinä kansansaarnaajina ja
taitavina kerjäläisinä, mutta sivistyksen puute
on heidät ajoittain tehnyt huonossa mielessä
siksi, miksi perustaja heidät nöyryydessään aikoi:
proletariaatiksi munkkien keskuudessa. lS:nnen
vuosis. lopulla veljeskunta oli miltei lakannut
olemasta, mutta ultramontaanisen hengen
voimaan pääseminen 19mnellä vuosis. on
vaikuttanut siihen niin edullisesti, että sillä oli jo 1904
yli 700 luostaria, joissa asui lähes 10,000
jäsentä (niistä 0,222 pappismunkkia). — K a p
lisiin i e n nunnakunta perustettiin 1538.
[Steidl, „Die Missionen der Kapuziner in der
Gegenvvart" (1890), Heimbucher, „Die Orden und
Kongregationen der katholischen Kirehe" (1 nide
1890).] A. J. P-ä.
Kapusiiniveljeskunta ks. Kapusiinit.
Kapustahaikara (Platalea leucorodia)
asustaa pääasiallisesti Pohjois-Afrikassa ja
Etelä-Aa-siassa Kiinaan saakka. Euroopassa sitä tava-
Kapustahaikara.
taan Balkanin niemimaalla, Tonavan alueella ja
Alankomaissa. Se on valkoinen, 75 em pituinen
ibis-lintu. Nokka, josta lintu on saanut nimensä,
on litistynyt ja latuskainen, varsinkin kärjestä.
Niskassa on tuuhea töyhtö. Pesii suurin joukoin
puihin, on luonteeltaan epäluuloinen ja arka.
Paitsi tätä tunnetaan lisäksi 5 muuta lajia
maapallon kuumista seuduista. E. IV. S.
Kaputt /-«’-/, (ruots., < ransk. rapot),
lopussa, masennuksissa oleva, kaiken menettänyt.
Kap Verde (port. Cabo Verde = »Viheriä
niemi"), Afrikan mantereen läntisin niemi 17°
34’ länt. pit., 14° 30’ pohj. lev. E. E. K.
Kap Verden saaret, Portugalille kuuluva
saariryhmä Afrikan länsirannikolla, Kap
Ver-destä n. 570 km länteen. Sen muodostaa
pohjoinen saarikaari. „tuulen päällä" (Darlavcnlo),
johon kuuluvat Sao Antäo, Sao Vicente, Santa
Luzia, Säo Nicoläo, Sai ja Boa Vista, sekä
eteläinen kaari, „tuulen alla" (Sotavcnto), ilaio, Säo
Thiago, Togo ja Brava; lisäksi joukko
vähäisempiä luotoja, yhteensä 3,822 km2. — Saaristo on
selvästi tuliperäinen; vanhempia, kerrostuneita
aineksia on myös tavattu. Vilkkaasti toimiva
tulivuori on ollut Pico de Fogo (saariston kor-
kein. 2.975 m), jonka viimeinen tuhoisa purkaus
oli 1S47. — Ilmasto on kuiva; sadetta, etupäässä
syyskuussa, 300 mm. Sadeaika sangen
epäterveellinen. Kuumimmat kuukaudet ovat elo- ja syysk.,
-f-20,«° C, kylmimmät tammi- ja helmik., +22,1°
C. Kasvullisuus köyhä, metsiä ei ollenkaan:
ainoastaan akaasia- ja tamariskipuistoja sekä
taateli- ja kookospalmu-istutuksia; 10% kasveista
endeemisiä. Eläimistössä verrattain vähän
afrikkalaisia edustajia: kovakuoriaiset ja
maakoti-lot muistuttavat eurooppalaisia muotoja.
Kotimaisia nisäkkäitä alkujaan puuttui. Asukkaat,
147,424 (1900), joista ainoastaan 3,856 valkoista,
puhuvat portugalilaista sekakieltä (lingua
erc-oula); harjoittavat maanviljelystä (kahvi, hirssi,
riisi, maissi, viini, sokeri, tupakka, puuvilla
kasvaa villinä). Pääelinkeino on kuitenkin
karjanhoito. Jlerestä kuivataan suolaa. Viennin arvo
(1909) l,4s milj. mk.; tuonnin 10,«s milj. n.k.,
josta suurin osa kivihiiltä. Paras satama on Säo
Vicentellä oleva Porto Grande, tärkeä hiili- ja
muona-asema sekä merenalaisten kaapelien
lähtökohta. V. 1908 klareerattiin 5,«» milj.
rek.-ton-nia K. V:n saarien satamissa. — Hallitusta
hoitaa kuvernööri, asuntona pääkaupunki Praia. —
Saaristo löydettiin 1400-luvun keskivaiheilla,
epävarmaa minä v., ja otettiin samalla
Portugalin haltuun. Ne olivat silloin asumattomia.
E. E. K.
Kap-viinit, Etelä-Afrikan Kap-maan
viini-lajit. Jo 1650-luvulta viljelty viini on siirtomaan
länsiosan suotuisassa ilmastossa ja maaperässä
tuottanut hyviä lajeja (Constantia); niiden
alko-holinpitoisuus on yleensä suhteellisen korkea.
V. 1904 oli Kap-maassa 77,« milj. viiniköynnöstä,
tuottaen 463,234 hl punaisia ja valkoisia viinejä
sekä paloviinaa. Viinin vienti 1909 tuotti 0,;«
milj. mk. E. E. K.
Käpyysi ks. K a b y s s i.
Kara 1. pintilä (spindel), sorvissa
myllyssä, porakoneessa y. m. käytetty lyhyehkö
akseli. Kara merkinnee alkuaan nappulaa,
vaarnaa, sitäpaitsi m. m. myös rukin tai syöstävän
puola-akselia ja lukossa tappia, joka sopii
avaimen päässä olevaan reikään. V. V-la.
Karaatti, kullan ja jalokivien punnitsemiseen
ennen käytetty painomitta. Sana johtuu
Johanneksen leipäpuun (ks. t.) palon kreik.
nimityksestä: kera’tion. Jalokivi-k. oli n. 200 mg,
vaihdellen hieman suuruudelleen eri maissa. K.
sisältää 4 graania (ks. t.). — Kiia on meillä myös
käytetty kullan hienouden merkitsemistä varten.
Puhdas kulta on 24 k:ia. U. 8:n.
Karabagh /-6a’-/ („musta puutarha"), ennen
itsenäinen kaanikunta, nyt eteläosa venäläistä
Jelizavetpolin kuvernementtia Transkaukaasiassa,
Persian rajalla. Kuuluu Armeenian vuorimaahan.
— Venäläisten valloittama 1822.
Karabinieeri (ransk. carabinier), oik.
karbii-nilla varustettu ratsumies. Hugenottisotien
aikana liitettiin kuhunkin ratsuväen
komppaniaan muutamia tuliaseilla varustettuja ja muita
keveämmin asestettuja ratsumiehiä käytettäviksi
vakoiluun. Näitä nimitettiin k:ksi. Pian kaikki
saman rykmentin k:t yhdistettiin yhdeksi
kom-paniaksi ja 1600-luvun lopulla muodostettiin
erikoisia k.-rykmenttejä, jotka tuskin muutoin kuin
nimellään erosivat muusta ratsuväestä. Näitä
rykmenttejä oli vielä Napoleonin aikana. V:sta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
