- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
341-342

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karabugas ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

341

Karabugas—Karadzic

342

1871 niitä on enää vain Saksissa
(ratsuväen-rykmentti) ja Belgiassa (jalkavilenrykmentti).—
Italiassa k. (carabinieri reali) merkitsee
santarmin. il. v. II.

Karabugas [-a’s] („musta kita"),
Kaspianmeren laliti, sen itärannalla (IS,000 km’).
Ainoastaan kapea, 1 m syvä salmi vie
Kaspianmerestä siilien. Ilmaston kuivuuden ja
kuumuuden vaikutuksesta haihtuminen lahdessa on
tavattoman nopea, joten suolan pitoisuus on
kohonnut paljoa korkeammalle kuin Kaspianmeren
ollen 17 %. Siitä syystä kalaton. (E. E. K.)

Karachi /kariVisi] (ennen Currachee),
kaupunki brittil. Intiassa, Arabian-meren rannalla,
Indus-deltan luoteispäässä, Sindin provinssissa.
Bombay’n presidenttipiirissii. Indus-laaksoradan
pääteasema. Oli 1S42, jolloin joutui Englannin
haltuun, vähäpätöinen kaupunki; kasvanut
nopeasti, 116.GG3 as. (1901), niistä n. 6,000
kristittyä. On uudenaikaisesti rakennettu. Kirkkoja,
kouluja, pankkeja, museo. Teollisuuslaitoksia:
puuvillapainimoita ja rautatehtaita. Neljäs
Intian satamakaupungeista (Sindin maakunnan
ainoa). Satamaa pidetään suurilla
kustannuksilla puhtaana Indus-joen liejusta. Tavaranvaihto
286 milj. rupiaa (1907-08). Tärkeimmät
vientitavarat: vehnä (Punjabista), tee, puuvilla ja
villa. — Kaupungin ympärillä on samanniminen
piiri. " E. T.

Karadag [-a’gj („musta vuori"), Montenegron
turkinkielinen nimitys.

Karadjordje („musta Yrjö") 1. Djordje
Petro vie [-viis] (n. 1766-1817), serbial.
vapaustaistelija, serbialaisen talonpojan poika.
Itävallan puolelle paenneena hän taisteli Itävallan
armeiassa 1788-90 Turkkia vastaan. Rohkeana,
häikäilemättömänä seikkailijana hän tuli
serbialaisten kapinallisten johtajaksi 1804 ja karkoitti
turkkilaiset Serbiasta. Turkkilaiset perinpohjin
voitettuaan 1806 hän tuli Serbian
mahtavim-maksi mieheksi, jonka käsissä oli sotajoukon ja
hallinnon johto; 1811 hän oli Serbian itsevaltias
hallitsija ja seur. v. Bukarestin rauhassa Turkki
tunnusti Serbian autonomian. Mutta Napoleonin
sotia hyväkseen käyttäen turkkilaiset ottivat
pian Serbian uudelleen valtaansa ja K:n täytyi
(1813) paeta maasta. Kun Milos Obrenovié
(ks. t.) 1815 oli menestyksellä noussut
turkkilaisia vastaan, palasi K. takaisin Serbiaan
taistellakseen turkkilaisia vastaan, mutta kaatui
Mi-losin toimesta salamurhaajien surmaamana 1817.
K. on tyypillisiä Balkanin niemimaan
vapaustaistelijoita: sukkela, rohkea, raaka, aivan
sivistymätön — hän ei osannut edes kirjoittaa —
häikäilemätön julmuri, joka surmasi isiinsä ja
veljensä. J. J. il.

Karadzic
itsj, Vuk Stefano vie [-(1787-1864), nykyisen serbian kirjakielen isä, oli
kotoisin Länsi-Serbiasta likeltä Bosnian rajaa. Nimi
Vuk [vii k = susi] johtuu serbialaisesta
taikauskosta. Vanhemmilta oli jo kuollut viisi lasta:
jotta eivät noidat voisi tuhota enää kuudetta,
annettiin tiille pelottava nimi. Nuori K. sai siksi
paljon opetusta, että osasi jo kirjoittaa ja oli
serbialaisten noustessa kapinaan 1804
maakuntansa kapinallisten johtajan kirjurina.
Hankkiakseen itselleen enemmän sivistystä hän lähti
Slavoniaan ja Kroatsiaan. Kun hän 1S07 palasi
Serbiaan oli hän taas erään voivodin sihteerinä.

Voivodi piti intohimoisesti serbialaisista
san-karirunoista ja K. saattoi siten jo tällöin
tutustua serbialaiseen kansanrunouteen. Kuu Serbia
tuli vähäksi aikaa itsenäiseksi, oli K.
»hallitus-neuvoston" sihteerinä. Tämän jälkeen hän
oleskeli opettajana ja virkamiehenä eri osissa
kotimaatansa, tutustui serbian kielen murteihin ja
kansanrunouteen, jossa hänellä oli suureksi avuksi
hänen tavaton muistinsa. V. 1813 valtiolliset olot
pakottivat K:n jättämään Serbian ja hän asettui
Wieniin. Täällä hän tutustui slaavilaisten
kielten tutkijaan Kopitariin (ks. t.), joka kuultuaan
K:n sanelevan muutamia kansanlauluja ja
huomattuaan hänen hyvän kielivaistonsa, kehoitti
häntä kokoamaan serbian kansanrunoutta ja
kirjoittamaan kieliopin ja sanakirjan. K. noudatti
neuvoa ja julkaisi 1814 pienen serbialaisen
kr.n-sanlaulukokoelman ja kieliopin sekä 1818
sanakirjan, josta 1852 ilmestyi laajennettu laitos
(Lexicon serbico-germanico-latinum). Tuloksena
K:n matkoista serbialaisissa maissa oli
suurenmoiset kansanrunokokoelmat „Srpske narodne
pjesme" (4 os. 1823-33, laajennettu painos 5 os.
1841-65) ja „Srpske pjesme iz Hercegoviue"
(1866). Varsinkin niihin otetut eepilliset runot
herättivät tavatonta huomiota. Jakob Grimm
kirjoitti niistä ihastuneena, niitä käännettiin useille
Euroopan kielille, saksalaisista käännöksistä
mainittakoon Therese Robertsonin (salanimi Talvj),
Kapperin ja v. Goetzen, jonka mukaan Runeberg
käänsi ruotsiksi. K. kokoili myöskin serbialaisia
kansansatuja („Srpske narodne pripovijetke, 1.°53)
ja sananlaskuja („Srpske narodne poslovico"
1S36). Hänen muista julkaisuistaan tärkeimmät
ovat: ..Milos Obrenovie" (1828), »Montenegro und
die Montenegriner" (1837), ..Danica"
(„Aamu-tähti") 1826-34 vuosittain ilmestyvä kalenteri
(serbian kansatiedettä ja historiaa) ja
mallikelpoinen Uuden testamentin käännös (1847). Hän
saneli myöskin ainekset Ranken teokseen „Die
serbische Revolution" (1829). K:n merkitys
serbialaisen kirjakielen ja kirjallisuuden uudista jana
käy selville vasta kun muistamme, että Serbiassa
18:nnella vuosis. ja 19:nnen vuosis. alussa
käytettiin kirjakielenä omituista slaavilaisen
kirkkokielen, venäjän ja serbian kielen sekoitusta.
Kroat-siassa oli kirjakielenä paikallinen murre,
Haimat-siassa oli invöskin oma jo 16:nnella vuosis.
kehittynyt kirjakieli. K. tahtoi korottaa
kansankielen kirjakieleksi Serbiassa ja otti sen
perustaksi syntymäseutunsa murteen. Tämä valinta
oli onnistunut, sillä K. oli kotoisin Serbian,
Bosnian ja Hertsegovinan rajaseudulta. Myöskin
likeisen Dalmatsian kirjakielestä erosi K:n
käyttämä murre varsin vähän. Täten saatiin Serbialle.
Bosnialle, nertsegovinalle, Montenegrolle ja
Dal-matsialle yhteinen kirjakieli. Myöhemmin
kroat-sialaisetkin huomasivat itselleen edullisemmaksi
yhtyä tähän kirjakieleen (ks. Illvrismi). K.
seurasi oikeinkirjoituksessa äänteenmukaisuuden
periaatetta, tarpeettomat kirjaimet jätettiin pcis
ja sellaisille äänteille, joilla ennen ei ollut omaa
merkkiä, keksittiin uudet merkit. Kun K :11a
sitäpaitsi oli selvä kansanomainen tyyli, tuli hänen
käyttämänsä kieli vähitellen kaikkien
serbialaisten ja kroatsialaisten maiden yleiseksi kirja
kieleksi, vaikka aluksi, varsinkin papisto
Serbiassa ankarasti vastusti tätä uutta kieltä ja sen
merkkejä, vieläpä se oli jonkun aikaa hallinnolli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0191.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free