- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
381-382

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karjala - Karjalainen osakunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

381

Karjalainen osakunta—Karjalaiset

382

sekä Borissan Ontto Suojärveltä. Etelä-Karjalan
runolaulajista mainittakoon Inkeristä kotoisin
ollut Larin Paraske. Karjalan merkkihenkilöistä
mainittakoon M. Akiander, N. L. Arppe, Jakob
Frese, O. A. Ilainari, Herman ja Elisabet
Ilal-lonblad, Arvid Genetz (Jännes), J. F. ja W.
Hackman, Paavali Juusten, J. Krohn, J. F.
Lagervall, Maikki Pakarinen, Antti Puhakka, Juho
Pynninen, G. Rein, nenrik Renqvist, Jaakko
Steniukset (Korpi- ja Koski-Jaakko), J.Takanen,
Gnbr. Wallenius, sissipäällikkö Olli Tiainen.
Kansanrunouden kauttn Karjalaan kiintynyt huomio
on sittemmin siirtynyt muillekin aloille.
Tiedemiehet ovat tutkineet Karjalan oloja, taiteilijat,
keräilijät ja matkailijat ovat suunnanneet
ret-kensä näille kansanrunon kirkastamille
seuduille ja saaneet sieltä runsaasti aineksia.
Täten on Karjalaa käsittelevä kirjallisuus sangen
laaja. [..Karjalan kirja" (1910) ; O. A.
Forsström, „Ivuvia Raja-Karjalasta" (1894); Oskar
Relander, „Pohjois- ja Itä-Karjala" (1903) ; —
..Karjalan kuvia" (1893); ..Karjala, Karjalaisen
osakunnan julkaisu" (1910); J. V. Ronimus,
..Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja
1500 ja Karjalan silloinen asutus" (1906); Joh.
Rich. Danielson, „Viipurin läänin palauttaminen
muun Suomen yhteyteen" (1894); O. A. Kallio,
..Viipurin läänin järjestämisestä muun Suomen
yhteyteen" (1901); O. M. Reuter, „Suomea
samoilemassa" (1904).] V. K.

2. Venäjän karjalaiset alueet
voidaan jakaa kolmeen toisistaan erilliseen osaan,
nimittäin: a. Venäjän Karjala, millä
nimellä tavallisessa puheessa tarkoitetaan
karjalais-maita itään Suomen rajasta. Siihen kuuluu
Vienan läänistä suurin osa Kemin kihlakuntaa ja
muutamia asutuksia Kuollan kihlakunnassa
(= „Vienan Karjala")ja Aunuksen läänistä
Povent-san, Petroskoin, Aunuksen ja Latinapellon
kihlakunnat, joideu asukkaista kuitenkin huomattava
osa on vierasheimoista (ks. Aunus); b.
Novgorodin Karjala, käsittää karjalaisen
väestön asumat seudut Borovitsin, Tihvinan ja
Val-dain (aikaisemmin myös Demjanskin, Kirillovin,
Krestsyn, Tserepovetsin ja Ustjuznan)
kihlakunnista; c. Tverin Karjala, johon kuuluu osia
Bezetskin, Novotorzokin, Vesjogonskin,
Vysne-volotsokin ja Zubtsovin (aikaisemmin myös
Ka-sinin, Kortsevan ja Ostaskovon) kihlakunnista.—
Karjalaan Iaveimmassa merkityksessä voitaisiin
vielä lukea nelnkerinmaan seudut, joissa
asuu inkerikkoja 1. karjalaisia ja ägrämöisiä.

K. F. K.

Karjalainen osakunta ks. Y 1 i o p p i 1 a s o s
a-kunnat.

Karjalaiset. 1. ks. Karjala. — 2. Se
itämerensuomalainen heimo, joka kielellisesti on
lähinnä nyk. suomalaisia. Heidän vanhin
historiansa on vielä monessa suhteessa hämärän
peitossa (vrt. Karjala). Todennäköisesti he
jo toisella puoliskolla ensimäistä kristillistä
vuosituhatta olivat ottaneet haltuunsa
Laatokan-Äänisen seudut ja sieltä levinneet kahtena haarana,
toinen pohjoisen Vienanjoen varsille ja siitä
länteenpäin oleviin seutuihin, toinen
Pohjanmaata kohden, nähtävästi pitkin Laatokan ja
Saimaan ylämaasta tulevia vesireittejä. Jo ennen
v. 900 k:ia (kirjata) mainitaan nyk.
Pohjoissuomessa ryöstelemässä kainulaisten maassa ja

taistelemassa norjalaisiakin vastaan. Vienan
seu-tuisiin k:iin kohdistuvat, ainakin osittain,
pohjoismaiset tiedot (800-luvulta alkaen) bjarineista
(ks. Bjarmalanti) ja jonkunverran
myöhemmät venäläiset tiedot „taipaleentaknisesta
tsuudista" (ks. t.). Laatokan k:ia mainitaan
livar Vidfamnen (ks. t.) teoista kertovissa skand.
sad uissa (retki Karjalanpohjaan, Kirjfilahotn,
600-luvun loppupuolelta), kerrotaanpa
ruotsalaisen Eerik Emundinpojan (k. n. 885) laskeneen
valtaansa m. m. Karjalan (Kirjülaland, kirinle,
kyriale). Venäläisissä lähteissä esiintyy ensi
kerran k:n kansallinen nimitys (korcla),
varmaankin Laatokan k:n nimenä, kerrottaessa k:n
retkestä jäämejä vastaan 1143. — K:n
itsenäisyyttä uhkasi vaara etupäässä kahdelta taholta,
venäläisten ja ruotsalaisten. Jo 1137 kerrotaan
novgorodilaisten verottaneen (tietysti vain
tilapäisesti) Aunusta, vieläpä erästä Vienanmeren
rannalla olevaa suolankeittolaitosta, ja ainakin
1227 alkoi kreikkalaiskatolisen opin levittäminen
k:n keskuuteen. Ruotsalaiset myöskin ryhtyivät
toimiin k:n kukistamiseksi ja käännyttämiseksi.
Novgorodilaiset olivat kuitenkin ehtineet ennen,
ja Pähkinäsaaren rauhassa Ruotsi sai tyytyä
kar-jalaisalueen lounaiseen kolkkaan. Jo ennemmin,
1251 oli Norja tunnustanut (pohjoiset) k.
Novgorodin verollisiksi. Vakiintuneeksi voimme
Novgorodin valtaa katsoa kuitenkin vasta 1400:n
paikoilta, ja pian sen jälkeen (1478) se menetti
herruutensa Moskovalle.

Päättäen n. s. Nousijavenäläisen kertomuksesta
näyttää vakinainen karjalainen asutus Venäjän
puolella 1550:n paikoilla saavuttaneen pohjoiseksi
rajakseen Kemijoen eteläisen vesihaaran ja
ali-juoksun (asuttuina mainitaan kylät Tuulijärvi,
Kolvaisjärvi, Repola, Roukkula, Kiimaisjärvi,
..Leassjärvi" [Luvarvi?], Piismalaksi, Jyskärvi,
Suopasalmi, Poanarvi, Piepärvi, Uzmana, Kemi,
Suigu). Vienanmeren rannalla mainitaan
Kan-nanlaksi, mutta siellä lienee ollut muitakin
asuttuja paikkoja. Vienanjoen seuduilta lienevät k.
jo silloin saaneet väistyä lännemmäksi.

Stolbovan rauha oli kova isku k:lle. Uudessa
voittomaassaan Ruotsin hallitus ryhtyi sekä
yhteiskunnallisiin että uskonnollisiin toimen
pitoihin, jotka tulivat rasittaviksi sikäläiselle
krei-knnuskoiselle väestölle. Tätä siirtyi joukoittain
Venäjän puolelle rajaa vieläpä kauemmaskin,
Sisä-Venäjälle. Näistä ja jo aikaisemminkin
Aunuksen läänin pohjoisista, n. s. Lapin
pokos-toista, nälkää pakoon lähteneistä siirtolaisista
(ehkä myöskin Inkerinmaasta siirtyneistä) sai
alkunsa nykyinen karjalaisasutus Novgorodin ja
Tverin lääneissä, mihin hallitus heitä houkutteli
ruton ja sodan autioittamille maille tai missä
luostarit ja yksityiset maanomistajat mielellään
ottivat vastaan täten tarjoutuvaa työvoimaa.
Mainituista lääneistä siirtyi tai maanomistajain
toimesta siirrettiin pieniä karjalaisjoukkoja
naa-purilääneihinkin (Vologdan, Jaroslavin,
Vladimirin, Smolenskin. Kalugan ja Tambovin), joissa
tie kuitenkin jo aikoja ovat venäläiseen
rahvaaseen sulautuneet. — Stolbovan rauhan jälkeen
Suomi siis menetti varsinaiska r ja laisen
väestönsä: Suomen rajojen sisällä tavataan sitä vain
Salmissa, sekä osissa Suojärveä. Suistamoa ja
Impilahtea. — Venäjän k:n vaiheista viime 250
vuoden kululta ei ole suuria kerrottavaa. V:n

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0211.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free