- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
383-384

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karjalainen osakunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

383

Karjalaisten pakinoita"—Karjalan-kannas

1700 vaiheilla Ruotsin ja Venäjiin välillä käydyt
sodat ulottivat vaikutuksiaan myöskin Vienaan
ja Aunukseen. Tapahtui joukko rajakahakoita,
ja ryöstöretkiä tehtiin kummaltakin puolen,
mitkä taistelut varassotien nimellisinä
vieläkin säilyvät kansan muistissa. Muutoksia
valtasuhteisiin karjalaismailla ne eivät kuitenkaan
aiheuttaneet. Sisäiset olot koetettiin saada
järjestykseen ja, mikäli mahdollista, muualla
Venäjällä vallitsevien kaltaisiksi. Huomattava erotus
oli siinii. että yksityinen maaorjuus ei päässyt
voimaan k:n keskuudessa kuin
poikkeustapauksissa ; jonkunverran enemmän heitä oli
luostarien alustalaisina. Aunuksessa kehittyi
muutamilla seuduin kovin rasittava työorjuus, kun
kruununvero määrättiin suoritettavaksi työllä
siune perustetuissa valtion tehdaslaitoksissa.

Tiedot venäjänkarjalaisten 1 u k u m ä ä r ä s t ä
ovat epävarmoja. V. 1897 laskettiin heidän
lukunsa 205.» tuhanneksi, joista Vienan läänissä
19,i t., Aunuksen 59,4 t. (siitä n. 3,000
lyydiläistä. ljuudikoi, jotka olisivat erotettavat
varsinaisista k:sta), Novgorodin 9,«s t., Tverin 11 (3.7» t.

— V. 1907 Vienan k:n lukumäärä ilmoitetaan
kuitenkin 28.022:ksi, ja erään laskun mukaan
pitäisi Novgorodin läänissä olla n. 26,000
karjalaista. — Venäjänkarjalaisten elinkeinot
ovat luonnonsuhteiden pakosta muodostuneet eri
alueilla jonkunverran erilaisiksi. Maanviljelystä
harjoitetaan kaikkialla, mutta Vienan Karjalassa
se on hyvinkin takapajulla ja vähätuottoista.
Karjanhoito on vielä kehittymätöntä. Kalastus
ja metsästys ovat tärkeitä pohjoisilla uineilla,
l.ario’tetaanpa siellä paikoin
simpukanpyvntiä-kin. Kotiteollisuudesta on tuloja osissa Aunusta
ja eräissä Sisä-Veniijän kylissä. Tärkeitä ovat
tilapäiset ansiotyöt koko alueella
(metsän-tuotteiden valmistaminen paikoin Sisä-Venäjällä,
tukkityöt pohjoisalueella, halkotyöt, vuori- ja
tehdastyöt Aunuksessa, rahdinteko y. m. s.).
Kaupankäyntiin on k: 11a kaikkialla taipumusta:
erittäin on mainittava heidän Suomessa ja
läheisissä Venäjän kuvernementeissa käymänsä
loukkukauppa, joka on vienalaisten ja eräiden
Aunuksen seutujen tärkeimpiä tulolähteitä.
Taloudellinen tila on ahdas Vienan Karjalassa,
parempi muualla. Elinkeinojen kehittymistä
ehkäisevät, varsinkin pohjoisalueella, sekä
ilmastolliset ja maaperäsuhteet että liikeneuvojen
huonous, rahvaan alhainen sivistystaso ja osittain
sen huoleton luonnekin. — Venäjänkarjalaisten
ulkoinen elämä, asunto-, vaatetus- ja
elintavat ovat saaneet paljon vaikutusta venäläiseltä
taholta, samoin kansanluonnekin. Erottavia
piirteitä on kuitenkin vielä paljonkin huomattavissa.
Karjalainen on yleensä puhtauttarakastavampi
kuin venäläinen, tavoissaan jonkunverran
vakavampi ja hillitympi, mutta samalla jurompi,
itse-päisempi, pika-ja rajuvihaisempi. Sukupuolisiveys

— kuitenkin etupäässä naisten keskuudessa — on
Vienan k:n joukossa aivan malliksikelpaava.
Juoppous on saanut suuren vallan. —
Venäjiinkarja-laiset tunnustavat kreikkalaiskatolista
uskontoa, jota heihin on koetettu istuttaa jo
seitsemänsadan vuoden kuluessa
lähetyssaarnaajien, myöhemmin lukuisain luostarien
(mainitta-vimmat Valamo ja Solovetskoi) ja kirkkojen
kautta. Papisto on, harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta, ollut ainoastaan venäjää taitavaa eikä

senvuoksi ole kyennyt pitämään huolta
uskonnon-J opetuksesta. Kirkolliset toimitukset suoritetaan
venäläisellä kirkkokielellä ja venäjäksi;
ainoastaan harvoin on karjalan-kieli päässyt
jumalanpalveluksessa käytäntöön. Uskonnollisuus onkin
enimmäkseen ulkonaista kuorta. Paikoin on
lahkolaisuus, eteukin n. s. „vanhavierolaisuus"
saavuttanut paljon alaa; onpa lestadiolaisuuskin
saanut Vienan Karjalassa jonkunverran
jalansijaa. — Opillinen sivistys on vähän
levinnyt. Kansanopetuslaitos on viime
vuosikymmeninä vilkkaasti kehittynyt; on perustettu
joukko kouluja sekä maallisten viranomaisten
että hengellisen hallinnon ja laitosten, vieläpä
muutamien yksityistenkin toimesta. Opetus on
kaikkialla venäjänkielistä, ei edes alkeita ole
saanut karjalan kielellä opettaa
ummikkokarjalai-sille lapsille, vaikkapa opettaja olisikin ollut
kar-jalantaitoinen. Että tällaisen opetuksen
tietotulok-set ovat aivan vähäiset, on sanomattakin selvää.
Lukutaitoisten prosentti (10 vuotta vanhemmista)
nousi Aunuksessa 1907 25,s:een, Vienan
Karjalassa (1897) 15,4 :ään. — Karjalankielistä
kirjallisuutta on jonkunverran, pari, kolme
aapista, samanverran rukouskirjoja, käännökset
evankelioista, raamatunhistoria y. m., kaikki
käännöksiä venäjästä ja venäläisillä kirjakkeilla
painettuja. Suomessa on k:ia varten ilmestynyt
aapinen, ja Vienan karjalaisten liiton
julkaisuissa on muutamia karjalankielisiäkin paloja.
Vanhimmat karjalankieliset kirjat ovat „Muu
tamien rukousten ja lyhennetyn katkismuksen
käännös Karjalan kielelle" (Pietari 1804) ja
„nerran Miän Syndv-Ruohtinan Svjatoi
Jovan-geli Matveista Karjalan kielellä" (Pietari 1820).

Suomen rajan läheinen karjalaisalue, Uhtuen
seuduilta Himolaan, ne seudut, joiden asutus
ainakin suurimmaksi osaksi näyttää olevan
Suomesta peräisin, on erittäin huomattava Kalevalan
n. s. kertovaisten runojen varsinaisena kotisijana.
Vilkkaat, runollisuuteen taipuvat ja vaikutteille
alttiit k. ovat kyenneet vastaanottamaan ja
kehittämään sekä lännestä että etelästä päin
oppimansa laulut ja laulunsirpaleet sekä
yhteensulat-taen luomaan niistä mahtavia runokertomuksia
Väinämöisestä, Ilmarisesta, Lemminkäisestä ja
Kullervosta (vrt. Kalevala). Heidän luomansa
ovat runkona ja pääasiallisimpana sisällyksenä
Kalevalassa. [»Karjalan kirja", 1910.] K. F. K.

,,Karjalaisten pakinoita", sittemmin
Karjalan kävijä, oli Vienan karjalaisten
liiton toimittama aikakautinen julkaisu, joka
Sortavalassa (sitten Helsingissä) alkoi ilmestyä
loppupuolella vuotta 1906 ja jonka tarkoitus oli
olla Vienan karjalaisten äänenkannattajana ja
tehdä työtä tuon kovaa kohtaloa kokeneen
suomalaisen heimon henkisen ja aineellisen tilan
kohottamiseksi. Venäjän suurlakon jälkeen näytti
mahdolliselta saada jotain tässäkin suhteessa
aikaan, mutta taantumuksen jälleen voitolle
päästessä Venäjällä kävi julkaisun toimittaminen ja
levittäminen yhä vaikeammaksi, joten se v:n
1909 lopussa lakkasi. Sen päätoimittajana oli
I. Härkönen. K. G.

Karjalan-kannas on maantieteellinen ja
yleensä luonnontieteellinen nimi sille
maakaistaleelle, joka sijaitsee Laatokan ja Suomenlahden
sisimmän osan (Viipurinlahden, Koiviston
saariston ja Kronstadtin-lahden) välissä. Sitä rajoit-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0212.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free