Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli / 407-408 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karolina ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Maisema Karpaateissa, Korkea Tatra

kidemäisiä vuorilajeja) on vuoriston mahtavin osa; se
esiintyy Länsi-K:ssa Siebenbürgenin K:ssa ja
Transsylvanian alpeissa, Itä-K:sta se puuttuu.
Vyöhyke päättyy jyrkästi Unkarin
laskeumatasankoon. Murrosviivojen kohdalla on
tuliperäisiä vuorilajeja. K:n tärkeimmät osat ovat:
Länsi-K.: Valkoiset K. ja Länsi-Beskidit;
keskusvyöhykkeen mahtavin osa Tatra-vuoret
(Frans Josefin huippu Korkeassa Tatrassa
2,663 m.): Unkarin malmivuoret Hegyalja y. m.
ovat tuliperäistä syntyä. Itä-Karpaatit:
Itä-Beskidit muodostavat länsiosan Metsä-K:sta
(Pietrosz-huippu Csorna Horassa 2,202 m),
tuliperäiset Vihorlat-Gutin-vuoret.
Siebenbürgenin Itäiset rajavuoret: (Petrosu-huippu
Rodna-vuorissa 2,305 m) Transsylvanian alpit
(Negoi-huippu Fogaran vuoressa 2,544 m).
Baanaatin-vuoret yhdistävät K. Balkanin vuoriin.
Siebenbürgenin läntiset reunavuoret luetaan myös
K:hin; niiden katsotaan muodostavan jatkon
Länsi-K:n katkenneelle keskusvyöhykkeelle.

K. ovat vedenjakajana Tonavan, Tiszan ja
Dnestrin välillä. Kehittynyt laaksomuodostus
on ainoastaan Länsi-K:ssa ja Siebenbürgenissä.
Pieniä vuorijärviä on varsinkin Tatrassa, mutta
suuria laaksojärviä ei ole. Kulkuteitä on sangen
vähän johdettu K:n yli, niin että ne
kansantieteellisestikin ovat rajavuoria. Solista
mainittakoon Jablunka-sola (551 m) Länsi-Beskideissä,
Körösmezö l. Magyarien tie (1,037 m) Itä-K:ssa,
Punaisen tornin sola (352 m) Siebenbürgenissä,
Rautaisen portin sola Baanaatin-vuoristossa.

K. ovat Keski-Euroopan hyödyllisistä
mineraaleista rikkaimmat vuoret. Unkarin ja
Siebenbürgenin malmivuorista saadaan kultaa, hopeaa,
lyijyä, kuparia, sinkkiä, rautaa, kivihiiltä ja
suolaa; mioseenikerrostumissa on vuorisuolaa ja
paloöljyä. Myös mineraali- ja lämpimiä lähteitä
on runsaasti. Ilmasto on keski-eurooppalainen,
mutta tulee itään ja pohjoiseen päin yhä
mantereisemmaksi. Vuoden keskilämpö + 5,8°,
sademaksimi Metsä-K:ssa 1,600 mm, minimi
Siebenbürgenin sisäosissa 600 mm. Talvet ovat
lumirikkaat, mutta ikuista lunta ja jäätiköitä ei ole.
Metsää kasvaa melkein kaikkialla. Metsäraja
1,500-1,800 m, tammi- ja viljaraja n. 1,000 m.
Metsää seuraa alppikasvullisuus, mutta viheriöitä
alppiniittyjä tuskin on. Eläimistä mainittakoon
täällä vielä säilyneet: karhu, susi, gemssi ja
suuret petolinnut. Asukkaat (lännessä 50, idässä
35 km²:llä) ovat pohjoisosissa slaaveja, kaakossa
romaanialaisia, unkarilaisia ja saksalaisia;
harjoittavat enimmäkseen karjanhoitoa, myös
maanviljelystä, metsänhoitoa ja vuorityötä. E. T.

Karpalainen ks. Carpelan.

Karpalo.

Karpalo (Vaccinium oxycoccus),
Ericaceæ-heimoon kuuluva sekä vanhan että uuden
maailman pohjoisosissa
turvealustalla kasvava
suikertava rihmanhieno varpu.
Talvivihannat lehdet
puikeat, päältä kiiltävät,
reunat taaskäänteiset, kukat
pitkäperäiset, vaaleasti
punateräiset, teriön
liuskat taaskäänteiset.
Marjat, jotka poimitaan
keväällä lumen sulattua,
tummanpunaiset, miellyttävästi happamat.
— Pohj.-Ameriikan itä-osissa
viljellään veden alle
laskettavilla soilla suurin määrin
V. macrocarpumia, jolla on
suuremmat marjat kuin meikäläisellä lajilla.

J. A. W.

Karpathos (turk. Kerpe, it. Scarpanto),
Sporadeihin kuuluva Turkin omistama saari
Kreetan ja Rhodoksen välillä; 332 km². Keskustan
liitukalkkivuorista kohoaa korkeimmalle
Lastros (1,220 m). Rannikot yleensä korkeita,
jyrkkiä. N. 8.000-9,000 as., kreikkalaisia,
harjoittavat pääasiallisesti vuohen- ja lampaanhoitoa.
Karussa maassa menestyy maanviljelys vain
laaksoissa. Pääsatama Arkasos. (E. E. K.)

Karpeles, Gustav (s. 1848), saks. kirjallis-
ja kulttuurihistorioitsija, sanomalehtimies. K:n
huomattavimmat teokset: „Ludvig Börne” (1870),
„Nikolaus Lenau” (1873), „Geschichte der
jüdischen Literatur” (1SS6), „Die Zionsharfe,
Anthologie neuhebräischer Dichtungen” (1889),
„Goethe in Polen” (1890), „Allgemeine Geschichte
der Literatur” (1891), „Sechs Vorträge über die
Geschichte der Juden” (1896), „Heinrich Heine
u. seine Zeitgenossen” (1888), „Heinrich Heine.
Aus seinem Leben u. seiner Zeit”. K. julkaisi
Heinen teokset. J. H-l.

Karpentaarian-lahti, merenlahti Austraalian
pohjoisrannikolla, 780 km pitkä ja 675 km leveä.
Idässä rannikko on matalaa ja eheää. Korkea
ja kallioinen länsiranta taas on lahti- (Limmen-,
Bluemud-, Caledon- ja Melville-lahdet) ja
saaririkas (Groote Eylandt, Sir Edward Pellew ja
Wellesley-saaret). K.-lahteen laskevista joista
ovat tärkeimmät Mitchell, Flinders, Leichhardt,
ja Roper. Tasmanin löytämä 1644. V. v. F.

Karpiński [-pi’nj-], Franciszek
(1741-1825), puolal. runoilija, on kirjoittanut joukon
herttaisia lyyrillisiä ja myöskin isänmaallisia
runoja, jotka aikoinaan olivat hyvin suosittuja,
sekä murhenäytelmän „Judyta”. J. J. M.

Karpinteri (amer. suom., < engl. carpenter),
kirvesmies.

Karpio, vanha viljanmitta, = 1/3 tynnyriä = 10
kappaa = 21 kannua; paikoitellen yleensä
tilavuusmitta, jonka suuruus vaihteli 5 ja 10 kapan
välillä. vrt. Karpionmaa.

Karpionmaa, 1/2 panninmaata = n. 1/4 tai
toisten ilmoitusten mukaan 1/2 tynnyrinalaa.

E. A. P.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>