- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
423-424

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kartioleikkaus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)



Kartometria — Kartta

424

perusteella uudet pisteet taululla määrätyksi ja sille syntymään vähitellen uusi kartta, kunhan vain pisteet kuvioiden ääriviivoja vastaavalla tavalla keskenään yhdistetään. Tähtäyksiä tehtäessä voidaan myöskin suoraan mitata asentaja tähläyspisteiden välimatkat, jolloin uusia pisteitä saadaan taululle jo yhdestä asemapisteestä käsin. Graafillinen kartoitustapa ei vedä tarkkuudessa vertoja kolmiomitannolliselle tavalle, mutta pienemmissä mittakaavoissa kartoitettaessa se on yksinkertaisuutensa ja nopeutensa takia puolustettavissa. Topografiset kartoitustyöt tapahtuvat sen takia tavallisesti, ennemmin kolmiomitannollisesti määrätyistä pisteistä lähtien, graafillisesti, koska tällöin saatetaan asema- ja tähtäyspisteiden korkeuserotkin kipregelin tai takymetrin avulla helposti määrätä. Myöskin käytetään näissä kartoituksissa bussolia suunnanmäärääjänä ja ilmapuntaria korkeuserojen mittaamiseen. Viime aikoina on ruvettu etenkin vuorisissa seuduissa menestyksellä käyttämään fotogrammetrista (ks. Fotogrammetria) kartoitustapaa. — Meillä nykyisin maanmittauksessa vallitsevan kartoitustavan mukaan määrätään alueen yli 100-400 m:n päähän toisistaan yhdensuuntaisia ja kohtisuoria linjoja, joilta yksityiskohtain kartoittaminen koordinaattien mittaamisella toimitetaan. ks. lisäksi Kartanpiirustustaito. — 2. Karttamerkeillä varustaminen, ks. Leimavero.
O-i O.

Kartometria, erinäisillä kojeilla (harpilla, pituusmitalla, astelevyllä, transportöörillä,
kartometrillä y. m.) mittauksien (pituus-, kulma-, pinta-ala- y. m.) toimittaminen kartalla.

(E. E. K.)

Kartonki (ransk. carton, < lat. charta = paperilehti). 1. Tavallista paksumpi paperi, neliömetripaino n. 150-300 gr; valmistetaan joko kartonkikoneella suorastaan paperimassasta tai liimaamalla toisiinsa useampia paperikerroksia. — 2. Kartongiksi nimitetään myöskin suurempaa, tavallisesti vahvalle paperille piirrettyä taideteoksen luonnosta tai kynäpiirrosta.

A. S-r.

Kartta (lat. charta = paperilehti), pienennetty kuvaus suuremmasta alasta maapallon pintaa. Riippuen mittakaavasta, s. o. siitä kuinka suurikokoisia kartat ovat kuvaamaansa maa-alaan nähden, sekä mitä tarkoitusperiä niiden tulee etupäässä palvella, kartat jaetaan tavallisesti kolmeen eri ryhmään: 1) asemakartat ja tiluskartat, ovat suurissa mittakaavoissa, 1:500-1:10,000; niitä käytetään apuna erilaisia teknillisiä suunnitelmia tehdessä kuten tie- ja vesirakennuksia, rakennus- ja viljelysjärjestelmiä y. m. s. varten sekä maanomistus-, jako- ja verotusolojen selvittäjänä (maanmittaus- ja katasterikartat); suuren mittakaavansa takia ne osoittavat tarkkaan kaikki maanpinnalla olevat yksityisseikat, kuten vesistöt, tiet, rajat, rakennukset y. m. sekä kaikenlaiset maanlaadut: pellot, niityt, kankaat, suot, kalliot j. n. e.; 2) topografiset erikoiskartat, mittakaavoissa 1:10,000-1:200,000, palvelevat etupäässä sotilaallisia ja hallinnollisia tarkoituksia; niille on kuvattu myös maan pinnanmuoto joko korkeusviivoilla tai varjostuksella (korkeuskartat), joten ne samalla sopivat pohjakartoiksi geologisia, hydrografisia y. m. s. tutkimuksia varten; 3) yleiskartat ja maantieteelliset kartat ovat pienissä mittakaavoissa; ne näyttävät yleissilmäyksellisesti kokonaisten maiden tai maanosien vesistöt, vuoristot, kulkuneuvot, rajat, kaupungit y. m. (koulukartat, seinäkartat). Jos ne etupäässä kuvaavat maan pintasuhteita: vesistöjä, vuoristoja, alankoja, erämaita j. n. e., sanotaan niitä fyysillisiksi, erotukseksi valtiollisista kartoista, jotka osoittavat valtiollisia ja hallinnollisia rajoja, kaupunkeja, teitä, suurimpia vesistöjä y. m.
Eri tieteenhaarat käyttävät moninaisissa tarkoituksissa karttoja apunaan, ne kun antavat havainnollisen yleiskuvan esittämistään seikoista. Geologiset kartat näyttävät erilaisten vuori-ja maalajien levenemisen; hydrografiset l. vesistökartat joet ja järvet, virtavuus- ja syvyyssuhteet, kosket, y. m.; merikortit l. purjeväyläkartat vesiväylät merimerkkeineen ja syvyyssuhteineen; meteorologiset l. ilmatieteelliset kartat lämpötilan, ilmanpaineen, sademäärän, tuulien y. m. vaihtelut; luonnonhistorialliset kartat eläinten ja kasvien levenemisen; kansatieteelliset kartat eri kansallisuuksien asuinpaikat, kielimurteiden, kansantapain y. m. s. levenemisen; historialliset kartat valtioiden välisten suhteiden muuttumiset eri aikakausina; tilastolliset kartat eri seuduilla vallitsevia yhteiskuntaoloja (lähemmin ks. Graafillinen esittäminen); kulkuneuvokarttoja on tie-, puhelin-, posti-, y. m. karttoja; tähtitieteelliset kartat kuvaavat taivaankappalten keskinäistä asemaa, suuruutta ja liikuntoa tai yksityisten taivaankappalten pintamuotoa; lentokartat ovat ilmailijoiden tarpeiksi. — Paitsi edellämainittuja tasapintaisia karttoja, tehdään jostain plastillisesta aineesta (kipsistä, paperimassasta y. m. s.) n. s. korkokarttoja, joissa korkeusmittakaava havainnollisuuden vuoksi otetaan monin kerroin pituusmittakaavaa suuremmaksi.
Ainoastaan pienempiä maa-aloja käsittävät kartat voivat joka kohdassaan olla täysin oikeita. Kun kupera maanpinta on laajemmalta alalta kartan tasolle kuvattava, täytyy kartan oikeellisuuden paikoittaisen puristumisen tai venymisen takia kärsiä. Erilaisten karttaprojektsionien (ks. t.) avulla koetetaan tällaisia välimatkoissa ja pinta-aloissa välttämättä tapahtuvia muutoksia pitää mahdollisimman pieninä ja tasoittaa niiden vaikutus yli koko kartan alueen. Täysin oikeana saattaa koko maanpinnan kuvata vain karttapallolle (ks. t.).
Ensimäiset historian tuntemat kartat ovat jo 600-luvulta e. Kr. Nämä, samoinkuin muutkin ennen 1000 j.Kr. tehdyt kartat, joista huomattavin on Ptolemaioksen maailmankartta 2:selta vuosis. j.Kr., ovat etupäässä tarujen ja kuulopuheiden mukaan tehtyjä karttaluonnoksia. Vasta keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa, geodesian ja maantieteen harrastuksen elpyessä, ruvettiin karttoja suuremmassa määrässä laatimaan, samalla kuin niiden tarkkuuteen ja ulkonäköön pantiin yhä suurempaa huolta. Nykyään on kartoilla taloudellisessa ja hallinnollisessa suhteessa niin tärkeä merkitys, että kaikissa maissa on erityiset virastot pitämässä huolta maan karttalaitoksesta. Meillä on tämä tehtävä nykyisin us-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0232.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free