- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
431-432

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kartussi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

431

Karvasmantelivesi—Karviaismarjapensas

432

Karvasmantelivesi syntyy, kun vesi
vaikuttaa hienoksi puserrettuihin karvasmanteleilla;
sisältää karvasmanteliöljyä sekit sinihappoa (vrt.
A m vgd ai i i n i).

Karvasmantelivihreä ks.
Malakiitti-vihreä.

Karvasananteliöljy ks. Bentsaldehydi.

Karvasruoho ks. L a s e r p i c i u m.

Karvassuola, rikkihappoinen magnesiumi, jota
käytetään lääkkeenä ulostavana aineena: monessa
kivennäisvedessä on k:aa, joka antaa näille
ulostavan vaikutuksen, ks. Katkero vesi.

Karvasvesi ks. Katkerovesi.

Karvat. 1. (vrt. Iho.) Sarvettuneiden
orvas-kesisolujen muodostamia, täyteläisiä, tavallisesti
liereitii ja hienoon kärkeen päättyviä rihmoja.
K:ssa erotetaan ihon sisässä oleva tyviosa, k a
r-vanjuuri, ja ulkoneva osa, karvanvarsi.
Karvanjuuri saa alkunsa tupenmuotoisen
muodostuksen, karvatupen 1. karvapussin
(follikkelin) pohjasta, missä pussin ulkoseinän 1.
ulomman karvanjuuren tupen muodostava
orvaskesi vlityy suurempaan solujoukkoon,
karva-sipuliin, jonka solujen jatkuvasta
lisääntymisestä k:n vähitellen sarvettuvat
muodostus-solut syntyvät. Karvasipulin sisään tunkeutuu
verinahasta pieni, verisuonia ja hermoja sisältävä
kohoke, karva nystyrä, joka välittää
karvan ravitsemisen. Muodostussolujen sarvettuessa
syntyy karvanjuuren ympäri vielä torvimainen
kerros sarvettuneita orvaskesisoluja, sisempi
karvanjuurentuppi. Karvanjuurentuppeen aukeaa
pieni rypäilerauhanen, talirauhanen, jonka
erite pitää karvan joustavana ja pehmeäuä.
Karvatupet ja niinmuodoin itse karvat ovat
yleensä vinossa asennossa ihon pintaa vastaan
ja karvatuppeen kiinnittyy tavallisesti iliolihas,
nostaja (arrector), jonka supistuessa karva
nousee pystyyn. Itse karvan varressa solut eivät
ole samanlaisia, vaan voidaan siinä niiden
erilaistumisen mukaan erottaa eri kerroksia:
pääl-lysketto 1. karvan kutikula, kuorikerros ja
ydin-kerros. Muuten karvojen laatu on hyvin
vaihteleva eri eläimillä ja saman eläimen ihon eri
osissa. Ilyvin tavallista on, että voi erottaa
pitempiä ja jäykempiä peitinkarvoja ja
hienomman pohjavillan. Hiukset,
haivenet, viikset, harjakset, jouhet,
pii-k i t ovat nimiä erilaisille karvoille. Lyhyt ja
harva karva on esim. virtahevosilla ja
sireeni-eläimillä, valailla on vain muutamia harjaksia
huulien ja sierainten luona. Monet eläimet
saavat talveksi pitemmän ja tiheämmän karvan kuin
niillä on kesällä, mutta tämä muutos, johon usein
yhdistyy v ä r i n v a i h d o s, ei ole kaikissa
tapauksissa yksinomaan riippuva varsinaisesta
karvan vaihdoksesta (ks.
Karvan-vaihdos ja Jänis).

Karvat ovat ehkä alkuaan tuntoelimiä, mutta
yleensä niiden tehtävä on suojella eläintä
kylmää ja kosteutta vastaan ja siten ylläpitää
ruumiin tasalämpöisyyttä. Paljasihoisilla valailla
tekee ihonalainen rasvakerros, ihmisellä vaatteet,
samaa virkaa. K. M. L.

2. Kasveissa muodostuneet joko yhdestä
ainoasta erikoisenmuotoisesta päällyskettosolusta
tai solukosta, joka on syntynyt päiillyskettosolun
jakautumisesta, varsinaiset k.
(trikoo-m i t). tai ottaa niiden muodostumiseen osaa myös

piiällysketon alaisia solukerroksia, s o 1 u k k o-k.
(emergenssit). Yksisoluisia karvoja ovat
esim. juurihapset ja monien kasvien pitkät
villakarvat. jotka peittävät silmuja tai ovat
kiinnitetyt kasvin varteen, lehtiin, siemeniin (esim.
Ver-baseum, puuvillapensas). Monisoluisia ovat
useimmin varressa, lehdissä tai kukkalehdissä esiintyvät
nystykarvat, joilla varren piiässä on pihkamaista
ainetta, eetteristä öljyä y. m. sekreettejä erittävä
nystyrä. Yleisiä ovat myöskin erimuotoiset
tähti-karvat.

Solukko-k : ista on poltink:n huipussa pitkä solu,
jonka nuijamainen alipäii on maljanmuotoisen
solukko-k:n ympäröimä. Ketto on piitynyt tai
kalkkiutunut ja siksi helposti murtuu etenkin
kärjessä olevan nystyrän alta. Katkennut, terävä
karva tunkeutuu ihmisen ja eläinten ihoon, missä
karvan sisältämä kirpeä neste saa aikaan heikon
i myrkytyksen.

Monien siementen k. toimivat leijailueliminä
siementen levitessä tuulen mukaan, varren ja
lehtien k. ovat usein liiallisen haihtumisen
estäjiä, kynsimiiisesti koukerot, kovat k. ovat
kii-peämiselimiii, poltinkarvat ovat suojana eläimiä
vastaan, lihansyöjiikasvien solukkonysty-k. ovat
ruuansulatuselimiä, monien muiden kasvien
nysty-k:n tarkoitus on tuntematon, juurihapset
ja monien epifyyttien karvat imevät vettä.

J. A. W.

Karvavirna ks. Virna.

Karvia. 1. Kunta, Turun ja Porin 1.,
Ikaalisten kihlak., Kaukaanpää-Karvia-Honkajoen
nimismiesp.; kirkolle Sydänmaan
rautatienase-malta 86 km, Heittolan laivarannasta
(Ikaalisissa) 51 km, Porista 102 km, Kristiinasta 91 km
ja Kauhajoen asemalta, rakenteilla olevan
Seinäjoen-Kristiinan-Kaskisten radan varrella, 50 km.
Pinta-ala 443,« km1, josta viljeltyä maata
3,9S0 ha (1901). Manttaalimäärä 11"/«;
talonsavuja 187, torpansavuja 214 ja muita savuja
259 (1907). 4,106 as. (1909); 671 ruokakuntaa,
joista maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoitti
477 (1901). 456 hevosta, 1,404 nautaa (1908). —
1 kansakoulu (1911). — Teollisuuslaitoksia:
Myllykosken ja Sarvikosken sahat ja myllyt. —
Luonnonnähtävyytenä mainitaan Myllykoski
Kar-vianjoessa. — 2. Seurakunta,
konsistorilli-nen, Turun arkkihiippak., Tyrvään rovastik.;
per. 1796 Ikaalisten kappeliksi, siirretty 1841
Kankaanpään kappeliksi; erotettiin omaksi
kirkkoherrakunnaksi 11 p. jouluk. 1891. Kirkko,
puinen, rakennettu 1798, suurennettu kaksi eri
kertaa, 1837 ja 1870. L. II-nen.

Karviaismarja ks.
Karviaismarjapensas.

Karviaismarjahome ks. Erysiphaceæ.

Karviaismarjamato ks.
Karviaismarjan sahapistiäinen.

Karviaismarjamittari ks. A b r a x a s.

Karviaismarjan sahapistiäinen (Pteronus 1.
Nemutus ribesii) kuuluu kasvipistiäisten
(Tenthredinidae) heimoon ampiaisten (Ilymenoptera)
lahkossa. Toukka, yleinen n. s.
„karviaismarja-mato", tekee usein sangen tuntuvaa vahinkoa
karviais- ja viinimarjapensaissa, jotka se
lyhyessä ajassa saattaa syödä puhtaiksi. vrt.
Tuhohyönteiset. E. R.

Karviaismarjapensas, 7?ifces-sukuun kuuluvia
; pensaita, joilla lehden tyven alla on 1-3. toisinaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0236.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free