- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
433-434

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Karviaismarjaviini ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

43;!

Karviaismarjaviini Karvonen

434

5 piikkiä, kukat 1:ttiiin-3 :ttain tertuissa,
marjat isot, usein karvaiset, sukaiset jopa
okaisetkin. Lukuisia lajeja Pohj.-Ameriikan lauhkeissa
osissa, muutamia Itil-Aasiassa, Siperiassa,
Himalajalla, Euroopassa yksi (Ribes Grossularia), joka
ei kasva villinä
Suomessa, mutta kyllä vielä
Keski-Ruotsissa ja
-Norjassa. —
Karviaismarjojen viljelys ei ole varsin
vanha. Se oli
tuntematon kreikkalaisille ja
roomalaisille, mainitaan
ensikerran ransk.
virsikirjassa 1100-luvulla ja
1200-luvulla trubaduuri
Rutebeuf kertoo marjojen
käyttämisestä. 1500-luvun
alussa eivät
karviaismarjat enää olleet
harvinaisia Euroopan mantereella
eivätkä Englannissakaan,
missä jo vv:n 1650-1750 paikkeilla viljeltiin
lukuisia eri laatuja. Suomessa tavataan k. 1600-luvun
loppupuolella ainakin Turussa ja on nykyään
verrattain yleinen kansankin keskuudessa Päijänteen
länsipuolella 63° :een, mutta jo Vaasassa alkavat
vaativaisemmat engl. laadut viihtyä huonosti.
Euroopassa viimeisiin aikoihin saakka viljellyt
kar-viaismarjalaadut polveutuvat miltei yksinomaan
Euroopassa villinä kasvavasta Ribes
Grossula-riiista, josta on 2 eri muunnosta: sileiikuorinen
vihreä tai punainen, sekä karvainen. Näistä on
aikojen kuluessa kehittynyt tuhansia eri
viljelys-muunnoksia joiden luku vuosi vuodelta yhä
edelleen kasvaa. Suurin osa uudessa maailmassa
viljellyistä ja osaksi jo meidän maanosaan siirtyneistä
laaduista ovat kehitetyt sikäläisistä villeistä
lajeista, R. oxyacanthoideksesta ja R.
cynosbati-sta. Edellisen jälkeläisiä ovat kuuluisat
karviais-marjalaadut Houghton, Downing ja Pearl.
Jälkimäisestä lajista polveutuu meillä nykyisin
Suomessa hyvin yleinen „V uoriston
karviaismarja" (Mountain Seedling), joka on siitä
edullinen, ettei siihen yhtävähän kuin muihinkaan
amer. laatuihin karviaismarjahome pysty. Paras
tunnusmerkki, josta eurooppalaiset laadut voidaan
erottaa ameriikkalaisista on se. että
viimemainittujen lehdet ovat ohuet, eivätkä reunoistaan
kouristuneet niinkuin eurooppalaiseen ryhmään
kuuluvien. Sekasikiöissä mainittu tunnusmerkki ei pidä
paikkaansa. -— Sopivia karviaismarjalaatuja
voidaan Suomessa menestyksellä viljellä ainakin
Oulussa, Nurmeksessa ja Kajaanissa saakka. Hyvin
menestyäkseen karviaismarja vaatii
syvämultaista ja kohtuullisen kosteaa, mieluimmin
savensekaista maata. Paras lannoitusaine on hyvin
multunut sekalanta (komposti), johon
valmistettaessa on sekoitettu runsaasti tuhkaa.
Karviais-marjaviljelyksen tärkeimpiä ehtoja on, että
pensaista säännöllisesti joka vuosi poistetaan liiat
vuosiversot ja kolmea vuotta vanhemmat oksat.
Pensaat monistetaan kotioloissa mukavasti
tai-vukkeista ja suuremmassa määrässä esim.
kesä-pistokkaista, jotka leikataan juuri siihen aikaan
keskikesällä, jolloin vuosiversot alkavat jäykistyä.
Juurruttaminen toimitetaan viimemainitussa
tapauksessa lasin alla lavoissa. Karviaismarjoista
saadaan viiniä. J. A. IV. <£- B. Tl7. H.

Karviaismarjaviini ks. Karviaismarja-

pensas.

Karvianjoki alkaa kahdella Iatvahaaralla,
läntinen Nummi-, itäinen Siikkijiirvestä Kauhajoen
pitäjän eteläosassa; itäinen kulkee Karvianjärven
kautta ja yhtyy sitten läntiseen, jonka jälkeen
joki saa itäpuolelta Suomijoen, kulkee monia
mutkia tehden länttä, sitten jyrkästi etelää kohti,
jakaantuu Kynäsjärven pohjoispuolella kahteen
haaraan, joista pohjoisempi laskee Isojiirveen (33 m
yi. merenp.), eteläisempi Kynäsjärven kautta
luonnonkauneudestaan tunnettuun Inhottu-(1.
In-hattu-) järveen, joista vedet juoksevat kahta haaraa
myöten, pohj. laskee Pomarkunjokena Isojiirveen,
eteläinen antaa vettään osaksi Ahlaistenjokeen,
osaksi Poosjärven kautta useasti mainittuun
Isojiirveen, josta taas Karvianjoki laskee
Pohjanlahteen, n. 3 km eteläpuolella Merikarvian
kirkonkylää. Joessa on yläpuolella Isojärveä 14 koskea
(suurimmat niistä: Mylly-, Jyllin-, Haapa- ja
Kynäskosket), suurin, Pitkäkoski (put. kork. 7,«
m, hevosv. 500). — Pituus (Säkkijärvestä
laskettuna) n. 150 km: vesialue 2,673 km2. — Joki
on vanhastaan tunnettu helmisimpukan
pyynnistään. L. B-nen.

Karvianjärvi, järvi Karvian pitäjän
koilliskulmassa, n. 5 km kirkolta pohjoiseen; pinta-ala
n. 14 km!, suurin pituus 8 km, leveys 1-2’/> km;
pituussuunta jokseenkin pohjoisesta etelään.
Järven pohjoispäähän laskee Säkkijärvestä
Karvian-joen itäinen lähdehaara, joka Karvianjärvestä
lähdettyään sitten tapaa läntisen, Nummijärvestä
tulevan. L. B-nen.

Karvian-ourat (ruots. S k a r f ö r a r n e), saa
ri-ryhmä Pohjanlahdessa, Karvianjoen suusta
länsiluoteeseen (n. Cl°42’ ympärillä pohj. lev.).
Suurimmat saaret, Hampskär, Likskär, Lànggrund,
Storgrund y. m. ovat tuskin 1 km pituisia ja
’/)-’/1 km leveitä. Liike mannermaalle käy
pääasiassa Merikarvian kirkonkylää lähellä olevan.
Brändön, lastaus- ja satamapaikan kautta.

h. U-nen.

Karvio. 1. Koski Heinäveden pitäjässä
Karvio-järven ja Kermajärven välillä; put. l,a m, 72
hevosv. — 2. Kanava samannim. kosken vierellä.
Kuopi o-H e i n ä v e d e n kulkuväylällä; rakenn.
vv. 1S95-96 120,206 mk:n kustannuksella; pit.
175 m ja pohjan lev. 9 m; sulku 35,s m. pitkä. 7,s
m. leveä, veden syvyys matalan veden aikana 2,i
m. Kanavaa käyttävien alusten vuotuinen
keskimäärä (1897-1906) 929; vuotuisten menojen
keskimäärä 2,612 mk. ja tulojen 1,419 mk. L. B :nen.

Karvonen, JuhoJaakko (s. 1863), lääkäri,
yliopistouopettaja, yliopp. 1883, fil. maist. 1886,
liiäket. lisensiaatti 1892. Toiminut aluksi
erinäisissä lääkäri n viroissa maaseudulla ja myöhemmin
Helsingin yleisen sairaalan iho- ja kuppatautien
osaston assistenttilääkärinä, väitteli 1898 lääket.
ja kirurgian tohtoriksi ja nimitettiin 1903
ihoja kuppatautien hoidon ylim. professoriksi,
julkaistuansa sitä ennen osaksi kotimaassa osaksi
ulkomailla tehtyjen tutkimusten tuloksina useita
niinhyvin erikoisalansa monipuolista tuntemusta
kuin yleislääketieteenistä oppineisuutta ja
tarkkaa tutkimustapaa osoittavia teoksia ja
kirjoituksia. Lääkärijäsen henkivakuutusyhtiö Suomen
johtokunnassa v:sta 1893 ja neuvotteleva lääkäri
tapaturmavakuutusyhtiö Kullervon johtokunnassa
| yhtiön perustamisesta alkaen. K. on kirjoituksil-

KarviaismnrjApensaiin oks»

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Nov 21 04:08:58 2020 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0237.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free