- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 4. Kaivo-Kulttuurikieli /
437-438

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasakat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Kasakat

438

nin valitsema bek niminen hallitsija, jonka
tuli olla Mooseksen uskoa. Järjestetty sotavoima
käsitti 12.000 miestä. Kaupan kukoistukseen
vaikutti tuntuvasti myöskin se, että k.
kahdeksannella vuosisadalla ottivat keskuuteensa
Konstantinopolista karkoitetut juutalaiset; näiden
ai-kutus oli niin suuri, että k:ien liallitsijasuku ja
ylimmät yhteiskuntaluokat kääntyivät Mooseksen
uskoon. Muu osa kansaa oli muhamettilaisia,
kristittyjä ja pakanoita. Kun 800-luvun lopulla
Venäjän valtakunta perustettiin, alkoi k:ien valta
horjua. Jo 883 Kiovan suuriruhtinas Oleg
vapautti drevljaanien slaavilaisen heimon k :ien
vallasta ja Svjatoslav valloitti suurimman osan
heidän valtakuntaansa, voitettuaan heidät verisessä
taistelussa 966. Vain Krimillä säilyi jonkun
aikaa pieni jäännös tuota laajaa valtakuntaa,
mutta siitäkin tekivät lopun 1016 bysanttilaiset
ja venäläiset Vladimirin pojan Mstislavin
johdolla. [Frähn, »Veteres memoriæ Chazarorum"
(1822); Chvvolson, »Izvestija o hozarah, burtasah,
bolgarah, madjarah, slavjanah i russah" (1S69).]

K. B:dt. (J. ■]. H.)

Kasakat (ven. kazaki’ t, kozaki’, puol.
ko-za’cy), kansalliselta kokoonpanoltaan sekoittunut,
omituisen itsehallinnon mukaan sotilaallisesti
järjestäytynyt väestö muutamissa Puolan ja
Venäjän aroihin ulottuvissa rajamaissa (ven. ukrajny),
jota, paitsi rajavahdin tehtäviin, myös käytetään
muihin sotilaallisiin tarkoituksiin.
Kasakkalai-tokseo vanhin historia on hämärän peitossa.
Kasakka nimi on lainattu turkkilaisista kielistä,
joissa se näyttää merkinneen rohkeaa
ratsumiestä. Aikaisimmin (1400-luvun alussa)
ka-s.ikkaväestöä. maahan muuttaneita tataareja,
voidaan osoittaa olleen Liettuan
suuriruhtinaskunnan kaakkoisessa rajamaassa, jossa se, säilyttäen
muhamettilaisen uskontonsa, asui 1600-luvu’lle
saakka. Paljoa suuremman merkityksen saavutti
se kasakkain yhteiskuntalaitos, joka vähitellen
muodostui sinne muuttaneista slaavilaisista
(puolalaisista ja liettualais-venäläisistä) kristinuskoa
tunnustavista kansanaineksista keskisen Dneprin
alangolle (Niz), ennen v. 1569 Liettuaan
kuuluvaan ja sen jälkeen Puolaan yhdistettyyn ja
1667 Venäjälle osaksi luovutettuun Ukrainaan.
Vasta 1500-luvulta on tarkempia tietoja näistä
v ä h ä-v enäläisistä kasakoista. Heidän
etujoukkonaan etelässä olivat n. s. zaporogit
(ven. zaporoztsy = [Dneprin] »koskien takaiset"),
joiden keskustana oli omituisesti järjestetty Sits
niininen kaupunki eräällä Dneprin saarella.
Toinen osa asui niissä pikkukaupungeissa, joiden
starostat ja heidän esimiehenään Kiovan voivodi
pitivät yllä valtakunnan yliherruutta näissä
seuduissa. Itsenäisimmät olivat zaporogit. mutta
eivät toisetkaan kasakat antautuneet
veronalaisiksi. Kasakkain ainaiset rvöstöretket olivat
alituisena rajarauhan vaarana puolalaisten sekä
toiselta puolen turkkilaisten ja tataarien välillä,
minkä vuoksi valtiovallalle oli tärkeätä koettaa
rajoittaa kasakkain lukua määrättyyn
korkeimpaan mieslukuun, pitää heistä luetteloa sekä
harjoittaa valvontaa ja kurinpitoa heidän
keskuudessaan. Kun tärkeimmät kasakkapiirikunnat
1569 olivat yhdistetyt Puolaan, tuli Puolan
ata-maani (ks. H e t m a n) heidän sotilaalliseksi
yli-päällikökseen. Istvän Bäthoryn aikana kasakat
taistelivat rohkeasti valtakunnan palveluksessa ja

he saivat siitä suosionosoituksia, mutta ei
kuitenkaan laajaa itsehallintoa, niinkuin myöhempi
perintätieto kertoi. Valtiopäivät vahvistivat 1590
Puolan atamaanin kurinpito-oikeuden. Kasakkain
hillitön vallattomuus puhkesi 1590-luvulla
(ensimaiseen) kasakkakapinaan ja samoihin aikoihin
he alkoivat päästä suhteisiin ulkovaltojen kanssa.
Maaorjuuden laillistuttaminen Venäjälle kartutti
kasakkavaltaa, kun tyytymättömiä laumoittain
pakeni orjuutta pakoon aron vapaiden poikien
turviin. Vale-Dmitrin mukana (1604) alkaneissa
kui\yj.\ liikkeissä kasakoilla oli tärkeä osa
vallankumouksellisena aineksena ja heidän lukunsa
kasvoi nopeasti. Tsaarin vaalissa 1613 Mikael
Ro-manov pääsi valtaistuimelle kasakkain
ehdokkaana. Puolassa atamaani
Konaszewicz-Sagaj-dacznv (1006-22) alistui valtion johdon alle.
Puolan alituiset pyrkimykset rajoittaa kasakkain
luvallista lukumäärää ylläpitivät heissä suurta
tyytymättömyyttä, joka 1620-luvulla puhkesi
uusiin kasakkakapinoihin. V. 1648 kasakkain
atamaaniksi virallisesti tunnustettu Bogdan
C h m i e 1 n i e k i kokosi koko Ukrainan
kapinaan ja saadakseen lujaa tukea alistui Venäjän
tsaarin käskynalaiseksi (1654). Kasakoille
myönnettiin sisäinen itsehallinto ja virallisesti
vahvistettu lukumäärä sai nousta 60,000 :teen. Tässä
sodassa Kaarle X Kustaa oli keskustelussa
kasakkain kanssa. Andrusovon rauhassa (1667)
määrättiin, että Dneprin oikealla rannalla
asuvien kasakkain edelleen tuli olla Puolan
alamaisia, mutta vasemman rannan kasakkain totella
tsaaria. Atamaani Dorosenkon 1668 tekemä
yritys yhdistää molemmat kasakkaryhmät
itsenäiseksi kokonaisuudeksi Turkin ylivallan alle
epäonnistui. Suuren pohjan sodan herättämä
tyytymättömyys tsaaria vastaan näytti valmistavan
atamaani Mazepalle (1687-1709) suotuisan
tilaisuuden irtaantua venäläisistä, mutta tsaari
Pietari osasi tehdä tyhjäksi tämän yritykset ja
Pultavan taisteluun (1709) ne raukesivat
kokonaan. Mazepan kapina teki lopun
Vähän-Venä-jän itsenäisyydestä. Pietari riisti kasakoilta
oikeuden valita uuden hetmanin, vaikkakin
arvonimi säilytettiin v:een 1764. jonka jälkeen
vähä-venäläinen kasakka-armeia lakkasi olemasta eheä
kokonaisuus. Nykyisin vähä-venäläiset kasakat
eroavat muista talonpojista vain erinäisiin
maanomistusoikeuksiin nähden. Kaarle XII:een
liittyneet ja sittemmin Turkin turviin paenneet
zaporogit saivat keisarinna Annan hallitessa
(1730-40) palata alisen Dneprin alueelle, josta
Katariina II 1775 heidät karkoitti. Osa heistä
järjestäytyi 1787 M u s t a n-in e r e n
kasakoiksi (ven. Tsernomorskie) ja sai 1792 Donin
kasakkain eteläpuolella olevan maan Kubaniin
saakka sekä Tamanin niemen (1860 heidän
järjestönsä lakkautettiin ja heidät yhdistettiin
Ku-banin kasakoihin); osa heistä pakeni Turkkiin.
Nämä palasivat 1828 ja asettuivat osaksi
Asovan-meren rannalle (Asovan kasakat,
lakkautetut 1865), osaksi Bessarabiaan (U u s v e n
ä-jän kasakat, lakkautetut 1868).

Donin kasakat ovat suurimmaksi osaksi
iso-venäläistä alkuperää. Heidän ensimäinen
virallinen yhteytensä Venäjän kanssa on v:lta
1570, jolloin Iivana Julma vahvisti heidän
järjestönsä. Se oli hyvin kansanvaltainen,
yhteiset asiat ratkaistiin kasakkakokouksessa (vojsko-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:36 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/4/0239.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free