Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kaste ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
461
aikana, riippuen siitä, milloin kastepiste on
saavutettu. Uudempien tutkimuksien mukaan k:n
muodostuminen voi tapahtua sitenkin, että
kasvit yön kuluessa huokuvat maasta imemänsä
kosteuden lähimpiin ilmakerroksiin, joista vesihöyry
jälleen kasvin jäähtyessä laskeutuu k:na näille.
Tiedemiesten kesken on ollut erimielisyyttä siitä,
missä määrin k. on alkuperäisin ilmasta jämissä
määrin maasta. Asian selvittelyssä, johon
suomalaisetkin tiedemiehet (Lemström, Homén) ovat
ottaneet osaa, ovat Wollny ja Russel tulleet
siilien johtopäätökseen, että k. on etupäässä maasta
noussutta kosteutta. — K:u runsaus vaihtelee
niin hyvin vuodenaikojen kuin paikkakunnan
mukaan. Kuumassa vyöhykkeessä esim. on
kaste-määrä paljoa suurempi kuin lauhkeassa.
Man-nermaitten vedestä köyhissä sisäosissa (Afrikan
ja Aasian hiekkaerämaat) sekä merellä tulee
tuskin ollenkaan k:ta, kun sitä vastoin rantamailla,
joilla on lämmin ja kostea ilmanala (Persia,
Arabia) ilmestyy viljalti k: ta. Keski-Euroopassa
hyvä kasteyö antaa n. 300 g vettä mJ kohti,
Englannissa 100 g ja Suomessa (Homénin
havaintojen mukaan) 100-200 g. Kuumassa vyöhykkeessä
kastepaljous voi olla mainittuja määriä 10
kertaa suurempi. Taivaan ollessa pilvessä ei tule
k:ta, koska lämmön säteily maasta silloin
estyy (ks. Halla). Samoin tuulisella säällä k:ta
ei synny, kun alimmat ilmakerrokset alituisesti
sekaantuvat toisiinsa. — K:ta kokoontuu
runsaasti toisille kappaleille, kuten esim. ruoholle,
toisille sitä vastoin ei. kuten mullalle ja hiekalle.
K. on hyvä kasvien kostuttaja kuivana aikana,
semminkin maissa, joissa sataa vähän. — Jos
vesihöyryn tiivistys tapahtuu 0° alemmassa
lämpötilassa, syntyy k:n asemasta huurretta.
Arvelu, että huurre ei ole muuta kuin jäätynyttä
k:ta, ei ole aivan oikea, koska huurteen ja k:n
ilmestyminen ei tapahdu, kuten Aitken on toteen
näyttänyt, aivan samanlaisissa olosuhteissa.
Esim. maanpinnan läheisyydessä olevalle
lasilevylle tulee k:ta ainoastaan tuulen vastaiselle
puolelle, kun sitä vastoin huurretta, sen
muodostumiselle sopivana yönä, ilmestyy levyn tuulen
puoleiselle pinnalle. Huurre on pieniä,
vaihtelevalla tavalla kokoonryhmittyneitä jääneulasia.
Niitten pituus ja järjestely riippuu
lämmönsätei-lyn voimakkuudesta ja sen pinnan laadusta, jossa
ne ovat kiinni. U. S:n.
Kaste, kristillisen kirkon sakramentti.
Sen lähimpänä esikuvana on Johannes Kastajan
toimittama »parannuksen kaste" syntein
anteeksi antamiseksi (Mark. 14). Kasteen
sakramentti perustuu Jeesuksen käskyyn oppilaillensa
(Matt. 28 is-»)- Tämän paikan sanamuodon mukaan
Jeesus on käskenyt kastaa „Isän, Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen"; tämä on kuitenkin epävarmaa,
koska kaikkialla Apostolien teoissa ja Paavalin
kirjeissä puhutaan kasteesta »Jeesuksen
Kristuksen nimeen" (Ap. t. 2M; Gal. 3^ y. m.). Kasteen
yleinen käytäntö kirkossa alusta alkaen on
kuitenkin epäämätön todistus siitä, että Jeesus itse
on sen asettanut. Kirkollinen käsitys kasteesta
otti lähtökohdakseen etupäässä Tit. 35 ja Joh.3,-6,
joissa paikoissa uusi syntyminen liitetään
kasteeseen. Kasteesta tuli täten
uudensvnty-misen sakramentti. Erityisiä vaikeuksia
tämä ei tuottanut niin kauan kuin etupäässä
kastettiin aikaihmisiä. Yleisenä raamatullisena op-
462
pina oli vanhassa kirkossa, että kaste tuottaa
syntein anteeksi saamisen, lahjoittaa Pyhän Hengen
ja saattaa ihmisen mystilliseen yhteyteen
Kristuksen kanssa (Room. 6). Kun kastettava kasteessa
luopui entisestä pakanallisesta menosta, liitettiin
kasteeseen tätä osoittavia seremonioja, manaus
(eksorsismi) ja luopumus perkeleestä
(abrenun-tiatio ks. t.). Katolisen kirkon käsityksen
mukaan k. tuottaa anteeksiantamuksen perisynnistä
ja ennen kastetta tehdyistä tekosynneistä, jonka
tähden vanhana aikana ihmiset usein lykkäsivät
kasteen kuolinvuoteelle. Room.-katolisen kirkon
oppi kasteesta määriteltiin lopullisesti Tridentin
kirkolliskokouksessa (1543-61). — Luterilaisen ja
reformeeratun kirkon kasteopin pääeroavaisuus
on se, että edellinen teroittaa realistista,
jälkimäinen symbolistista käsitystä. Luterilaisuus
teroittaa kasteessa perustettua
kasteenliit-t o a, joka Jumalan puolelta pysyy ihmisen
elinajan voimassa. Tämä käsitys kasteenliitosta on
sopusoinnussa lapsenkasteen kanssa; sitä vastoin
käsitys kasteesta uudensyntymisen sakramenttina
tuottaa lapsenkasteen suhteen vaikeuksia, jotka
protestanttisissa maissa siellä ja täällä ovat
vieneet lastenkasteen hylkäämiseen (ks.
Baptistit ja Kasteenuudistajat.
Kasteesta Suomen kirkkolaki säätää, että lapsi
on kastettava ilman tarpeetonta viivytystä,
ainakin ennenkuin 6 viikkoa syntymisestä on kulunut.
Vastoin vanhempain tai edusmiesten vakaasti
ilmoitettua tahtoa ei ole lasta saatettava
kasteeseen (35 §). Jos peljätään lapsen heikkouden
tähden kuolevan, ennenkuin pappi ennättää
kastamaan, saapi hyvämaineinen ev.-luterilainen
kristitty toimittaa hätäkasteen, joka
myöhemmin on papin vahvistettava (39 §). Kastettaessa
pitää muutamia henkilöitä olla kummeina
saapuvilla. Niiden tulee olla luterilaisen kirkon
jäseniä, Ehtoollisella käyneitä ja elämässään
nuhteettomia (42 §). [Höfling, »Sakrament der
Taufe" (1859) ; P. Althaus, ..Die Heilsbedeutung
der Taufe in N. T." (1S97) : W. Heitmüller.
»Im Nainen Jesu" (1903) ; Alfred Kihlman.
»Dogmen om barndopet, hist. kritisk afhandling"
(1866).] E. K-a.
Kasteallas. kivestä tai metallista tehty astia,
niin suuri, että kastettava — vanhimpina aikoina
täysikasvuinenkin — mahtui siihen sisälle. Se oli
tavallisesti korkokuvilla runsaasti koristettu,
kuvat esittivät joko kahtatoista apostolia tai
kohtauksia Jeesuksen elämästä: hänen kastamistaan
Jordanissa, hänen kuolemaansa ja
ylösnousemistaan y. m. Niinikään oli allasta kannattava jalka
koristeltu korkokuvilla ja ornamenteilla.
Tyypillisiä kastealtaita sekä roomalaiselta että
goottilaiselta taidekaudelta on varsinkin Saksassa.
F. L.
Kasteenkertojat ks.
Kasteenuudistajat.
Kasteenuudistajat 1. an a baptistit,
us-konpuhdistusajan uskonnollinen liike, joka
hylkäsi lastenkasteen ja sentähden vaati
uskovaisilta kasteen uudistamista. Muuten suunnassa oli
paljon erilaisia mielipiteitä. Maailmasta ja
valtiosta erotetun pelkkäin pyhäin seurakunnan
ihannetta tavoitellen monet tahtoivat vetää
ää-rimäiset johtopäätökset uskonpuhdistuksen
subjektiivisesta periaatteesta, halveksivat kirkollista
virkaa, asettivat »sisällisen sanan" Raamatun
Kaste—Kasteenuudistajat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
