Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasviaihe ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-173
Kasviaihe Kasvijärjestelmä
konnonopetus tulee tärkeäksi, mutta samalla heillä
on käytännöllinen silmä havaitsemaan
reaaliaineiden. uusien kielten, historian, maantiedon ja
matematiikan merkitys.
18:nnella vuosisadalla Rousseau, liittyen
Montaigneen ja Lockeen, nousee intomielisesti
vaatimaan luonnollisuutta ja vapautta
kasvatuksessa. Uskoen ihmisolennon alkuperäiseen
synnynnäiseen hyvyyteen hän tähdentää
yksilöllisyyden suojaamisen tärkeyttä ehdotellen samalla
laajan itsetoiminnan käytäntöön saattamista.
Ruumiin kehityksestä on pidettävä hyvä huoli;
kurin tulee olla inhimillinen ja lempeä. — F i 1 a
n-t r o o p i t, Basedow, Campe, Trapp, pyrkivät
käytännössä toteuttamaan Rousseau’n oppeja,
kehitellen opetusmenetelmää ja edistäen reaaliainei
den opetusta. — Samalla vuosisadalla u u
s-humanisti t, Gessner, Heyne, Herder, Wolf,
uudelleen pontevasti kiinnittävät huomiota
klassillisiin opintoihin pyrkien syventämään latinan
ja kreikan opetusta, niin että antiikin
humaniteetti-ihanne pääsisi henkeä muodostavana
voimana vaikuttamaan.
Rousseau’n kasvatusoppi lähtökohtana
Pestalozzi etsii syvennettyä kasvatusihannetta
yleisestä ilimiskasvatuksesta, etsii
sielutieteellisem-pää menetelmää ja vaatii yleistä kansanopetusta.
Todellinen inhimillisyys saavutetaan
luonnonmukaisesti ja sopusuhtaisesti kehittämällä
ihmisen kaikkia taipumuksia ja voimia. Tällaisesta
kehityksestä on kaikkien päästävä osalliseksi:
sivistyksen tulee päästä tunkeutumaan
matalim-piinkin majoihin. Kansakoulu ja opetuksen
havainnollisuus saivat Pestalozzi’lta voimakkaan
sysäyksen. — Herbart viimein luo siveysoppiin
ja sielutieteeseen perustetun yhtenäisen
kasvatusopillisen järjestelmän, osoittaen hänkin lujan
siveellisen luonteen muodostuksen kaiken
kasvatuksen päämääräksi, opetuksen tehtäväksi taas
monipuolisen harrastuksen herättämisen. Hänen
oppinsa on voittanut paljon hartaita
kannattajia, joista tunnetuimmat ovat Z i 1 1 e r ja Rein.
Meidän maassamme etenkin M. Soininen on
kasvatusopillisissa teoksissaan esittänyt
herbarti-laista käsityskantaa.
Viime vuosisadan lopulla esiintyy vielä s
o-si a alinen kasvatusoppi (Paul X a t o r p
y. m.), joka sekä kasvatuksen tarkoitusta että sen
välikappaleita määrättäessä ei aseta etualalle
yksilöä eikä yksilöllisyyttä, vaan yhteisyyden.
..Ihminen kehittyy ihmiseksi inhimillisessä
yhteiskunnassa ja sen jatkuvan vaikutuksen
alaisena." — Aivan viime aikoina on alettu
harjoittaa kokeellista kasvatusoppia (Meumann).
[Ziegler, ..Kasvatusopin historia"; O. Stenbäck,
»Kasvatusopin historian pääpiirteet"; A. K.
Ottelin. »Kasvatusopin historian oppikirja"; M.
Soininen. »Yleinen kasvatusoppi": sama,
»Opetusoppi". — Saksankielistä kirjallisuutta
runsaasti teoksessa: Rein, ..Encyklop. Handb. der
Pädagogik" 2:nen pain.] O. M-e.
Kasviaihe ks. Alkio.
Kasvialbumiini ks. Munan
valkuaisai-n e e t.
Kasvianatomia ks. Kasvitiede.
Kasviassosiatsioni |ks. Assosiatsioni)
tarkoittaa osittain samaa kuin sanat
kasviyhdyskunta ja kasviformatsioni, osittain sellaista
yhteyttä. joka on olemassa esim. loiskasvin ja sen
isäntäkasvin, köynnöskasvin jäsen kasvin välillä,
mihin edellinen nojautuu. A. C.
Kasvibiologia (ks. Biologia) ks.
Kasvitiede.
Kasvieläimet ks. O n t e 1 o e 1 ä i m e t.
Kasviemäkset ks. Alkaloidit.
Kasviformatsioni (ks. F o r m a t s i o n i)
merkitsee hyvin yleisesti samaa kuin
kasviyhdyskunta, useimmiten sentään k:eilla tarkoitetaan
vain sellaisia suuria biologisia kasviyhdyskuntia,
jommoisia metsistä ovat: troopilliset sademetsät,
monsuunimetsät, savanni- ja piikkimetsät,
talvi-vihannat ja kesävihannat metsät sekä
havumetsät. ruohikoista savannit, arot ja niityt sekä
aavikoista varsinaiset aavikot ja tundra,
jotavas-toin kasviyhdyskunnilla ahtaammassa
merkityksessä tarkoitetaan pienempiä nyansseja
kasvipeitteessä, jotka johtuvat tämän lajikokoumuksen
erilaisuudesta erilaisilla kasvupaikoilla, esim.
jäkälämänniköt, kanervamänniköt,
puolukkamän-niköt, lehtomänniköt y. m» jotka kaikki ynnä
kuusimetsät eri muotoineen, lehtikuusimetsät y. m.
muodostavat havumetsien biologisen
formatsio-nin. Yleensä nomenklaturi tässä suhteessa on
hyvin häilyvä. A. C.
Kasvifysiologia (ks. Fysiologia) ks.
Kasvitiede.
Kasvihuone ks. A n s a r i.
Kasvijärjestelmä voi olla kahta aivan eri
laatua: joko teennäinen tai luonnollinen.
Jos tarkoituksena on vain ryhmittää maailman
monilukuisat kasvilajit jonkunlaiseen
järjestelmään, jossa jokaisella muodolla on varma
paikkansa, mistä sen helposti löytää, saadaan
teen-näisjärjestelmä. Tällöin jakoperusta määrätään
jo edeltäkäsin enemmän tai vähemmän
mielivaltaisesti, eikä välitetä siitä, ovatko ne muodot, jotka
järjestelmässä joutuvat samaan ryhmään,
toistensa kaltaisia muissakin kuin jakoperustaksi
valitussa suhteessa. — Ensimäisen yhtenäisen
kasvijärjestelmän laati C æ s a I p i n o
hedelmä-muotojen perustalle, toiset vanhat tutkijat
käyttivät jakoperustana kukan osia. Etevin ja tär
kein teennäisjärjestelmä on Linnén
siitin-järjestelmä (1735), jossa
ryhmitysperus-tana on siitinelinten luku ja
yhteenkasvamissuh-teet. — Aikaisemmiltakaan kasvientutkijoilta ei
voinut jäädä huomaamatta, että kasvilajien
kesken on olemassa luonnollisia ryhmiä, joitten
jäsenet, kun niiden kaikki ominaisuudet otetaan
huomioon, ovat selvästi toistensa kaltaisia,
vaikkapa tällä ryhmällä ehkä ei ole ainoatakaan
yksityistä tunnusmerkkiä, joka olisi yhteinen sen
kaikille jäsenille. 1600-luvulta lähtien alkaakin
selvä-piirteisimmistä luonnollisista heimoista yhä
useampi esiintyä kasvitieteellisissä teoksissa.
Ensimäisen yhtenäisen luonnollisen järjestelmän,
joka siis ei ollut rakennettu minkään edeltäkäsin
valitun jakoperusteen mukaan, vaan laadittiin
kasvimuotojen kaikkien ominaisuuksien, niiden
luonnollisen yhteenkuuluvaisuuden perustalle,
esitti .Jussieu (1789) (luonnollisen
järjestelmän kehittäjistä ks. Kasvitiede,
historia). X. lS30-luvulta se on ollut yksinvallitsevana
tieteellisessä kirjallisuudessa, ainoastaan kasveille
nimeä haettaessa Linnén siitinjärjestelmää
vieläkin käytetään koulukirjoissamme. Ennen
Darwi-nia luonnollinen järjestelmä käsitettiin jotenkin
abstraktiseksi, luonnolliset ryhmät edustivat »Luo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
