Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kasvimaito ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
477
Kasvimaito—Kasvinjalostus
478
nimellä paleontologinen
kasvimaantiede 1. kasvipaleontologia.
Kasvimaantieteen perustajana pidetään A 1
e-xander von Humboldtia, joka 1800-luvun
alussa julkaisi useita kasvimaantieteellisiä
teoksia: „Ideen zu eiuer Geographie der Pflanzen",
,,Ideen zu einer Physiognomik der Gewächse",
,.Prolegomena" (teoksessa „Nova genera et species
plantarum"), „Ansicliten der Natur" y. m.
Tärkeimmät yleiskasvimaantieteet ovat: S c h o u \v,
„Grundzüge einer allgemeinen
Pflanzengeograp-hie", A. De C a n d o 1 1 e, „Géographie botanique
raisonnée" (1856), A. G r i s e b a c li, „Die
Vegeta-tion der Erde nacli ilirer klimatischen Anordnung"
(1872), A. E n g 1 e r, „Entwickelungsgeschichte
der Pflanzenwelt" (1879-82), O. Drude,
,.IIand-buch der Pflanzengeographie" (1890), E.
War-in i n g, ..Plantesamfund" (1895) ja A. F.
Schimper, ..Pflanzengeographie auf pliysiologischer
Grundlage". Floristista laatua olevista
erikoisteoksista, joiden luku on erinomaisen suuri,
mainittakoon ainoastaan tienraivaajana pidettävä
G. Wahlenberg, „Flora lapponica".
Kasvi-topografisen erikoistutkimuksen tienraivaajina
mainittakoon ruots. H. v. Post, itäv. A.
Kerner v. Merilaun ja suom. J. P. Norrlin
(..Bidrag tili sydöstra Tavastlands flora" ja ,,Om
Onega Karelens vegetation och Finlands jemte
Skandinaviens naturhistoriska gräns i Öster").
Paleontologisen kasvimaantieteen
uranaukaisijoita ovat olleet O. H e e r, A. G. Nathorst
y. m. Suomessa on kasvimaantieteellistä
tutkimustyötä edistänyt etupäässä „Soeietas pro fauna
et flora fennica", ja on tämä työ, ainakin
välillisesti, pääasiallisesti ollut Norrlinin johtamaa.
— Viime aikoina on kasvimaantiede alkanut
saavuttaa yhä suuremman käytännöllisen
merkityksen metsänhoidossa, puutarhanhoidossa ja
maanviljelyksessä. A. C.
Kasvimaito, Lalimanin k., on valmistettu
manteleista ja pähkinöistä ja sisältää 7 %
munan-valkuaisaineita, 25 °/o rasvaa. 42 <fD sokeria.
Lisäämällä sitä lehmiinmaitoon, mihin on
sekoitettu puoleksi vettä, saadaan rintalasten ruuaksi
käytetty valmiste.
Kasvimorfologia ks. Morfologia ja
Kasvitiede.
Kasvinjalostus, entistä tuottavampien
vil-jelyskasvilaatujen aikaansaaminen, joko
parantamalla vanhastaan viljeltyjä laatuja
(parannus-jalostus, siemenen parantaminen), tahi hakemalla
ja eristämällä entisistä sekalaaduista sellaisia
muotoja, joita ei ole ennen viljelty puhtaina,
tai synnyttämällä uusia muotoja (varsinainen
jalostus, uutisjalostus). K. tapahtuu
valinnan t. ristisiitoksen kautta.
Valitsemalla kylvösiemeniksi tai kylvösiementä
tuottaviksi yksilöiksi sellaisia, jotka jossain suhteessa
edullisesti eroavat muista, toivotaan saatavan
näiden siementen t. valioyksilöiden edulliset
ominaisuudet siirtymään niiden jälkeläisiin. Valinta
on joukko- t. yksilövalintaa.
Edellisessä tapauksessa valitaan sadosta parhaat
siemenet taikkapa useitten parhaitten yksilöitten,
hedelmistöjen (tähkäin y. m.) siemenet, jotka
kylvetään kaikki sekaisin; niiden sadon suhteen
menetellään samalla tavalla. Yksilö- (kanta-,
pe-digree-) jalostuksessa kylvetään sekä ensimäisellä
että seuraavilla kerroilla kunkin valioyksilön sie-
menet erilleen. Y’hdestä tällaisesta yksilöstä
polveutuva jälkeläissarja on nimeltään kanta.
Joukko- ja yksilöjalostuksen välimuoto on
h e i m o k u n t a j a 1 o s t u s, jota käytettäessä
useasta erittäin samankaltaisesta valiosta
siemenet kylvetään sekaisin. — Jalostusrotujen
pvsy-väisyys s. o. niiden ominaisuuksien periytyminen
myöhemmille polville, riippuu siitä, minkä*
muun-telulaadun alaan valioitten erikoisominaisuudet
kuuluvat (vrt. Muuntelu). Nämä
periytymis-seikat ovat vielä suureksi osaksi selvittämättä.
Ylimalkaan voi sanoa, että jos valiot eroavat
keskilaadusta ainoastaan aivan vähäisen
(yksilöllinen 1. huojuva muuntelu), niin jalostettu
rotu, varsinkin joukkovalintaa käytettyä,
verrattain pian huononee jalostamattoman laadun
kaltaiseksi. Valinnan tarkoituksena on tällöin
laadun pysyttäminen mahdollisimman
tuotanto-kykyisenä (parannusjalostus). Jos taas valioiksi
haetaan yksilöitä, jotka eroavat muista
tuntuvammin (harppausmuuntelu), niin uusi rotu
tavallisesti on alusta pitäen täysin periytyvä.
Tällaisia valioita haettaessa monesti ensin
kiinnitetään huomio pelkkiin ulkonaisiin
(muoto-opillisiin) ominaisuuksiin, jotka näyttävät
todistavan, että valio kuuluu erikoiseen laatuun;
sittemmin tutkitaan, ovatko näin saadut eristetyt
laadut myöskin käytännöllisesti arvokkaita. —
Valioyksilöt (-joukot, -heimokunnat) ovat
estettävät siittymästä ristiin muitten kanssa. Tämän
takia valioita viljellään mahdollisimman erillään
sekä toisistaan että samaa kasvilajia kasvavista
pelloista tai ne peitetään harsokankaalla tai
läpinäkyvällä pergamiinilla. Jos niiden pölyytys
tapahtuu hyönteisten avulla, ei edellinen varokeino
riitä, ja jälkimäistä käytettäessä on harson alle
pistettävä asianomaisia hyönteisiä. —
Valintajalostusta voidaan myös harjoittaa lisäämällä
kasveja suvuttomasti (perunat, humala y. m.).
LTudet muodot saadaan tällöin silmumuunnoksista.
— Ristisiitoksella koetetaan sekasikiöön
yhdistää kahden tai useamman ennestään
tunnetun laadun edulliset ominaisuudet; lisäksi
sekasikiöiden jälkeläisissä, jotka useimmiten ovat
monimuotoiset, monesti esiintyy näennäisesti
uusiakin ominaisuuksia. Jos sekasikiöitä
lisätään suvutonta tietä, pysyvät niiden
ominaisuudet muuttumatta: siemenistä lisättäessä
jälkeläiset useimmiten eivät kaikki ole samanlaisia,
tällöin jatketaan jalostusta valitsemalla
siemen-yksilöiksi toivotunlaiset, kunnes uusi muoto on
tyydyttävän pysyvä. Ristisiitosta on etupäässä
käytetty uusien koristuskasvi- (myös peruna-)
muotojen aikaansaamiseksi. (Menettelytavoista,
periytvmissäännöistä y. m. ks. Sekasikiö). —
K:ta varten on monessa maassa valtion varoilla
tai avustuksella toimivia laitoksia, joissa joko
harjoitetaan varsinaista jalostusta tai ainoastaan
verrataan toisiinsa yksityisten jalostamia
laatuja ja kantoja (esim. viime aikoina kuuluisaksi
tullut Svalöfin koeasema Ruotsissa, meillä
valtion koekentät Anäsissa ja Suomen
kylvösiemen-yhdistyksen Korsossa). — Hedelmäpuu-,
ruusuja monien muitten viljelyskasvilaatujen
erikoisominaisuudet eivät periydy varmasti niiden
siemenistä kasvaneille jälkeläisille, jonka vuoksi
näitä kasveja lisätään siten, että liyvän laadun
verso kasvetutetaan huonomman runkoon, jota
silloin sanotaan jalostetuksi (ks. Hedelmän-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
